Julma taistelu järkytti tutkijoita

Arkeologit uskoivat aiemmin, että Pohjois-Euroopan pronssikausi oli rauhan ja sopuisan kaupankäynnin aikaa. Sitten eräästä jokilaaksosta Pohjois-Saksasta putkahti esiin tuhansia luita, joissa oli merkkejä verisestä ja täysin tuntemattomasta taistelusta.

Arkeologit uskoivat aiemmin, että Pohjois-Euroopan pronssikausi oli rauhan ja sopuisan kaupankäynnin aikaa. Sitten eräästä jokilaaksosta Pohjois-Saksasta putkahti esiin tuhansia luita, joissa oli merkkejä verisestä ja täysin tuntemattomasta taistelusta.

Jose Daniel Cabrera Peña/Historie

(Artikkeli on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2018)

Kallossa noin viisi senttimetriä vasemman kulmaluun yläpuolella on suunnilleen golfpallon suuruinen reikä.

”Pahan näköinen murtuma”, toteaa arkeologi Detlef Jantzen nuoren miehen otsassa ammottavasta aukosta, joka ei jätä mitään arvailujen varaan: nuorukainen, jonka kallo murskattiin nuijalla 3 200 vuotta sitten jokilaaksossa Pohjois-Saksassa käydyssä taistelussa, kuoli saamaansa vammaan välittömästi.

Olemme Pohjois-Saksassa Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion kulttuuriperintövirastossa, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä Schwerinin kaupungista.

Täällä säilytetään tuhansia luita Saksassa muinoin käydystä, arkeologeja askarruttavasta taistelusta. Kasattuna hyllyille ja pitkille valkoisille pöydille on ainakin 70 pääkalloa sekä lukemattomia kylkiluita, reisiluita ja selkärangan luita.

”Olemme löytäneet kaikkiaan noin 12 000 luuta”, Detlef Jantzen kertoo ja poimii pöydältä käteensä yhden kylkiluun. Luun keskivaiheilla on selvä lovi.

”Se on veitsen tekemä. Tämä henkilö on todennäköisesti saanut veitseniskun taistelussa.”

Luut ovat peräisin taistelusta, joka käytiin Pohjois-Saksassa Tollensejoen varrella vuoden 1250 eaa. tienoilla. Kaksi miesjoukkoa – mahdollisesti osallistujia oli tuhansia – otti siellä yhteen.

Taistelusta, jossa käytettiin pii-, puu- ja pronssiaseita, kehkeytyi ankara ja verinen. Nuolet porautuivat lihaan, keihäät katkoivat luita ja nuijat murskasivat kalloja.

Kun taistelu oli ohi, joentörmällä lojui satoja ruumiita. Ajan mittaan kostea suomaa kietoi ruumiit syleilyynsä, ja samalla hävisivät jäljet brutaalista taistelusta.

Tollensen taistelukenttä on tutkijoiden mukaan varhaisin arkeologinen todiste järjestelmällisestä suuren mittakaavan
sodankäynnistä ei pelkästään Pohjois-Euroopassa vaan koko maailmassa.

Löytö on pakottanut tutkijat arvioimaan täysin uudelleen tähänastiset käsitykset Alppien pohjoispuolen pronssikaudesta.

”Koimme suorastaan järkytyksen. Tollensen löytö on ainutlaatuinen”, toteaa Jantzen, joka on ollut yksi kaivausten kantavia voimia.

Arkeologi Detlef Jantzen esittelee kalloa, johon on porautunut nuolenkärki.

© Picture Aliance/Sanpix/Rtza

Tuhansien miesten taistelu

Tutkijat pääsivät jokilaakson salaisuuden jäljille vuonna 1996, kun muuan amatööriarkeologi löysi olkavarren luun, joka pisti esiin joentörmän mudasta.

Luun toisessa päässä oli syvälle tunkeutunut piikivinen nuolenkärki.

Arkeologit alkoivat tehdä löytöpaikalla koekaivauksia, joissa paljastui lisää luita sekä hyvin säilynyt pesäpallomailaa muistuttava puinen nuija. Vuonna 2009 alueella aloitettiin varsinaiset arkeologiset kaivaukset.

Seuraavien kuuden vuoden aikana maasta löydettiin luita, aseita ja muita esineitä suuresta mutta tutkijoille täysin tuntemattomasta taistelusta. Löytöjen joukossa on noin 50 pronssista ja 10 piikivistä nuolenkärkeä.

Se on merkittävä määrä, sillä muualta Mecklenburg-Etu-Pommerista on löydetty vain noin 30 pronssista nuolenkärkeä.

Lisäksi arkeologit ovat löytäneet Tollensesta tikareita, keihäänkärkiä, kirveenteriä, miekkoja ja kaksi puunuijaa. Radiohiiliajoitusten mukaan luut ja puuaines ovat noin 1250-luvulta eaa.

Lukuisat luiden jäännökset makasivat sikin sokin lähes kahden kilometrin pituisella alueella joen länsipuolella. Tähän asti tutkijat ovat erottaneet 130 yksilöä.

He kaikki ovat miehiä, pääosa iältään parikymppisiä, mutta nuorin heistä oli kuollessaan noin 13–14-vuotias.

Kaikesta päätellen kuolleiden määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä tähän asti arkeologit ovat tehneet kaivauksia vain noin 460 neliömetrin alueella, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia taistelukentästä.

Jantzenin mukaan se tarkoittaa, että joen rantatörmään voi vielä kätkeytyä 700 luurankoa.

”Jos oletamme, että noin 20 prosenttia taisteluun osallistuneista tapettiin, taisteluun on yhteensä osallistunut ehkä jopa 4 000 miestä!”

Luku on merkittävä, sillä pronssikaudella Pohjois-Saksassa asui tutkijoiden mukaan vain noin 3–5 ihmistä neliökilometrillä.

Taistelijoiden on täytynyt siis tulla laajalta alueelta, mikä tekee yhteenotosta entistäkin arvoituksellisemman.

Pohjois-Euroopan hämärä historia

Konfliktin taustoja ei ole helppo selvittää. Pronssikauden suurista kulttuureista Lähi-idässä ja Kreikassa on jäänyt paljon arkeologisia jälkiä ja joistain jopa kirjallisia lähteitä.

Esimerkiksi farao Ramesses II ylpeili monissa temppeleissään suurella voitollaan heettiläisistä kuuluisassa Kadeshin taistelussa, joka käytiin noin 1275 eaa.

Taistelu on historiallinen tosiasia, sillä se mainitaan myös heettien lähteissä, joissa tosin väitetään Ramesseksen hävinneen. Aseita tai luurankoja taistelun jäljiltä ei ole kuitenkaan löydetty.

Pronssikauden pohjoiseurooppalaisilla asukkailla ei puolestaan ollut etelän suurten kulttuurien tapaan kirjoitusjärjestelmää, eikä Tollensen taistelusta ole säilynyt suullistakaan perimätietoa.

”Tässä tapauksessa lähtökohdat ovat siis täysin toiset kuin esimerkiksi Kadeshin taistelun suhteen: nyt meillä on runsaasti arkeologisia todisteita taistelusta mutta ei kuvauksia siitä”, Jantzen selittää.

Jantzenin mukaan aiemmin on oletettu, että Pohjois Euroopan pronssikausi oli suhteellisen vaurasta, rauhanomaisen rinnakkaiselon ja kaupankäynnin aikaa.

Toki tuon ajan hautakummuista on löytynyt aseita, kuten pronssimiekkoja, keihäitä ja kirveitä, mutta tutkijat ovat pitäneet niitä lähinnä statussymboleina.

Sitten tulivat Tollensen löydöt, jotka murskasivat täysin käsitykset aikakaudesta, jolloin ei käyty sotia.

”Se oli pettymys, mutta se myös avarsi käsityksiämme. Toisaalta elämä oli hyvää, oli kauppaa ja vaurautta, mutta oli myös sotaa ja väkivaltaa.”

Nyt tutkijoita kaihertaa, mistä joen taistelussa oli kysymys ja keitä olivat sen osapuolet.

Saksalaisarkeologit ovat kaivaneet Tollensejoella kuusi vuotta.

© Gundula lidke/Niedersächsisches landesamt für denkmalpfleg

Taistelijoita tuli kaukaa

Moni asia viittaa siihen, että kyseessä ei ole ollut vain paikallinen naapuriheimojen välinen konflikti.

Vuonna 2017 löydettyjen luiden strontiumanalyyseissa ilmeni, että monet vainajista eivät olleet paikallisia.

Strontiumanalyysi perustuu siihen, että eläimiin ja ihmisiin kerääntyy strontiumisotooppeja elinalueen maaperästä ravinnon ja veden kautta.

Isotooppien määrä vaihtelee alueittain, ja niitä varastoituu muun muassa luihin, hampaisiin ja hiuksiin.

Niitä analysoimalla tutkijat voivat saada tietoa esimerkiksi siitä, missä henkilö on asunut elämänsä kymmenen viimeistä vuotta.

Tollensen luiden tutkimus osoitti, että suurin osa vainajista ei ollut peräisin Pohjois-Saksasta vaan he tulivat todennäköisesti Etelä-Saksasta ja Keski-Euroopasta eli jopa lähes tuhannen kilometrin päästä taistelupaikasta.

Havainnon perusteella on arveltu, että taistelu on voinut johtua etelästä tulleesta suuresta siirtolaisaallosta, jonka paikalliset ovat halunneet pysäyttää.

Taistelu käytiin nimittäin suunnilleen samoihin aikoihin, kun niin sanottu uurnakenttäkulttuuri alkoi levitä Balkanin alueelta pohjoiseen. Kulttuuri on saanut nimensä siitä, että se poltti vainajansa ja hautasi tuhkat saviruukuissa.

Vaikka tutkijat tietävät hautaustavoissa ajan mittaan tapahtuneista muutoksista, että uurnakenttäkulttuuri levisi kohti pohjoista, se ei Jantzenin mukaan välttämättä tarkoita kansainvaellusta:

”Kulttuuri voi levitä, vaikka ihmiset eivät liikkuisi. Lisäksi se olisi omituinen kansainvaellus, sillä olemme löytäneet vain miesten emmekä lainkaan naisten tai lasten jäännöksiä.”

Jantzenin mielestä selitys voi sen sijaan piillä paikalla tehdyssä toisessa löydössä: siellä on ollut tie, joka oli jo taistelun aikaan satoja vuosia vanha.

Moni seikka viittaa väijytykseen. Katso kuvasta:

Arvoituksellinen tie

Arkeologit olivat aloittamassa tutkimuksia Tollensejoen itärannalla selvittääkseen, käytiinkö taisteluja myös joen toisella puolella, kun he tekivät yllättävän löydön.

Maakerroksesta, josta joen länsirannalla oli löytynyt ihmisen luita, löytyikin nyt ohuita puunrunkoja ristikkäin aseteltuna noin 2,5 metriä leveänä kaistaleena, joka alkoi joentörmältä ja jatkui siitä eteenpäin.

Puiden alla ja sivuilla oli suuria kiviä, jotka ovat ilmeisesti peräisin ympäröiviltä alueilta. Kivien ja puiden päällä oli kerros hiekkaa ja multaa. Tutkijat olivat löytäneet tuhansia vuosia vanhan tien jäännökset.

Kaivauksissa osoittautui, että alue tien ympäristössä oli pronssikaudella vaikeakulkuista kosteikkoa. Tietä pitkin ihmiset pääsivät siis kulkemaan alueella juuttumatta suohon tai liejuun.

Tie johti joelle, jossa on todennäköisesti kulkenut silta joen yli. Sillan paikkaa ei kuitenkaan ole vielä löydetty.

Tienpohjan puiden tutkimuksissa ilmeni, että tie on rakennettu noin 1900 eaa. eli lähes 700 vuotta ennen paikalla käytyä taistelua.

Geomagneettisten tutkimusten mukaan tie oli noin 120 metriä pitkä. Lisäksi kaivauksissa paljastui, että tietä huollettiin ja kunnostettiin vuosien mittaan ja että viimeinen suuri kunnostustyö tehtiin noin 1300 eaa.
eli muutama vuosikymmen ennen taistelua.

Tien olemassaolo osoittaa, että jollakulla alueella asuneella on ollut sekä riittävästi resursseja että teknistä tietoutta suuren hankkeen toteuttamiseen ja ylläpitoon.

”Löytö on kiehtova, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun törmäämme mihinkään vastaavaan näillä seuduilla. Me emme kuitenkaan vielä tiedä, kuka tien on rakentanut, sillä emme ole löytäneet läheltä muinaisia asuinpaikkoja”, Detlef Jantzen selittää.

Hän uskoo, että tie on toiminut kauppareittinä. Tutkijat tietävät, että pronssikaudella Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä kulki paljon kauppatavaraa.

Tien ylläpitäjillä on ollut myös valta-asema alueella, sillä he ovat voineet kontrolloida sekä sen maa- että jokiliikennettä.

Tien olemassaolo voi myös selittää, miksi kahden tuntemattoman ryhmän välinen verinen taistelu käytiin juuri täällä.

Väijytys joen rannalla

Tie oli varmasti tunnettu hyvin kaikkialla lähitienoilla. Jos joku halusi ylittää joen, se kävi helpoiten juuri tien kohdalta.

Se oli lisäksi paras paikka estää epätoivottujen henkilöiden tai ryhmien saapuminen toiselta puolelta jokea. Jantzenin mukaan tällainen skenaario onkin tutkijoiden mielestä tällä hetkellä uskottavin:

”Jokin ryhmä halusi ylittää jokilaakson, mutta syystä tai toisesta toinen ryhmä pysäytti sen ja syntyi taistelu.”

Teoriaa tukee se, että paljon aseita ja luita on löydetty läheltä paikkaa, jossa mahdollinen silta on voinut sijaita.

Todennäköisesti ryhmät ovat liikkuneet taistellessaan joen läntistä rantaa pitkin kohti pohjoista, sillä arkeologit ovat löytäneet taistelun jälkiä myös sieltä.

Jantzenin mukaan molemmat ryhmät ovat ehkä olleet aseistettuja ja ennalta tietoisia toisen ryhmän olemassaolosta.

Tämän teorian mukaan kaksi aseistautunutta joukkoa olisi siis aktiivisesti hakeutunut taisteluun.

Toinen mahdollisuus on kuitenkin se, että toinen ryhmä on ollut väijyksissä joella ja odottanut vastapuolen saapumista paikkaan, jossa joen ja suon ylitys oli helpointa. Paikka on täydellinen väijytykseen.

”Tiedämme löydöistä, että suuren, lähinnä nuorista miehistä koostuneen joukon kimppuun hyökättiin monin erilaisin asein ja että monet heistä tapettiin. Meillä on kuitenkin tietoa lähinnä vain häviäjistä, ei voittajista. Emme tiedä, olivatko uhrit aseistettuja”, Jantzen kertoo.

Oletusta, että hävinnyt joukko ei ollut aseistautuneita sotureita, tukee se seikka, että löydetyissä luurangon osissa ei ole jälkiä aiemmissa taisteluissa syntyneistä, jo parantuneista vammoista.

Niitä kuitenkin olisi todennäköisesti ollut, jos kyseessä olisivat olleet ennenkin taisteluihin osallistuneet soturit.

Kahdeksalla miehistä oli tosin kallossa mahdollisesti aiemmin aiheutettuja nuijaniskujen jälkiä – ne eivät kuitenkaan olleet kuolettavia vammoja. Teräaseiden aiheuttamia vanhempia vammoja ei ole sen sijaan löydetty.

Näiden faktojen valossa tutkijat ovat miettineet, olivatko vainajat sittenkin esimerkiksi kierteleviä kauppiaita.

Uhrit olivat tottuneita kulkijoita

Tutkimuksissa monissa luurangoissa havaittiin tiettyjä yhtäläisyyksiä: esimerkiksi niiden reisiluut olivat huomattavan voimakkaat, mikä on osoitus fyysisestä aktiivisuudesta.

Luut nimittäin kasvavat sitä paksummiksi, mitä enemmän niitä käytetään.

”Siitä päätellen miehet ovat liikkuneet paljon, eli he ovat vaeltaneet runsaasti ja usein pitkiä matkoja”, Jantzen toteaa.

Toisaalta miesten ylävartalot eivät ole olleet kovinkaan vahvoja ja lihaksikkaita. Lisäksi heillä oli selkänikamissa kulumajälkiä, jotka viittaavat raskaiden taakkojen kantamiseen.

Niinpä miehet ovat Jantzenin mukaan saattaneet myös kuulua suureen kauppakaravaaniin, joka kuljetti kauppatavaraa läpi Euroopan.

Se voisi selittää myös sen, että lukuisten luiden joukosta on löydetty viiden hevosen luita. Hevosia on ehkä käytetty kuormajuhtina raskaimpien tavaroiden kuljetuksessa.

Tutkijat eivät tiedä paljoakaan pronssikauden tavarakuljetuksista, mutta se tiedetään varmasti, että etelästä tuotiin pohjoiseen muun muassa pronssia ja kultaa ja että pohjoiseurooppalaiset käyttivät maksuvälineenä esimerkiksi Tanskasta ja Itämeren rannoilta runsaasti löytyvää meripihkaa.

On mahdollista, että arvokkaita tuotteita kuljetettiin suurissa karavaaneissa, joihin saattoi liittyä ja joista saattoi poistua ihmisiä myös matkan varrella.

Koska Tollensen vainajat olivat peräisin eri puolilta Eurooppaa, he olivat ehkä kulkeneet juuri tällaisen karavaanin mukana.

Vanhat nuijaniskujen jäljet voivat puolestaan selittyä sillä, että kallisarvoisia tavaroita rahtaavien karavaanien kimppuun varmasti hyökättiin tämän tästä ryöstöaikeissa.

Ehkä näin on käynyt myös 3 200 vuotta sitten Tollensejoella, mutta tällä kertaa hyökkääjiä oli tavallista enemmän ja he olivat tavallista paremmin aseistautuneita ja mitä ilmeisemmin valmiit tappamaan ja haavoittamaan saadakseen haluamansa.

Kysymys kuuluu: keitä hyökkääjät sitten olivat?

Tuntematon valtakeskus

Jantzenin mukaan tutkijoilla on vain vähän tietoa pronssikauden asukkaista Tollensen ympäristössä.

Arkeologit eivät ole nimittäin löytäneet sieltä muinaisia asuinpaikkoja, mutta sen sijaan alueelta on kaivettu suuria hautakumpuja, joissa on ollut runsaasti hautaesineitä.

Niiden perusteella alueella on mitä ilmeisemmin vaikuttanut jonkinlainen yläluokka. Jantzenin mukaan suuri kysymys onkin se, kuka on pystynyt keräämään mahdollisesti tuhansia hyvin aseistettuja miehiä noin suureen taisteluun:

”Kenellä on ollut valta ja voima lähettää viestiä kauaskin siitä, että nyt on koottava voimat ja aseet ja tultava Tollensejoelle taistelemaan?”

Tähän mennessä tutkijat eivät ole saaneet kysymykseen vastausta. Jantzenin mukaan taustavoimilla on kuitenkin pitänyt olla paljon vaikutusvaltaa pystyäkseen kokoamaan niin suuret joukot.

”Nykypäivänä se vastaisi sitä, että paikalle saapuisi 20 prosenttia Mecklenburg-Etu-Pommerin nuorista miehistä.”

Tutkijat eivät vielä tiedä tarpeeksi tuon ajan valtasuhteista pystyäkseen kertomaan, kuka tai keitä taistelun takana on ollut.

”Mahdollisesti ne ovat olleet niitä samoja ihmisiä, joiden hautakumpuja on löydetty, mutta se ei ole varmaa.”

Tollensejoella käydyn taistelun aikoihin myös kauempana etelässä elettiin levottomia aikoja.

Silloin nimittäin Mykenen kulttuuri Kreikassa alkoi tuhoutua, Turkin alueella vaikuttaneet heetit kukistettiin, ja egyptiläiset taistelivat niin sanottuja merikansoja vastaan.

Tollensen taistelu on siis voinut olla osa suurempaa mullistusta Euroopassa ja Välimeren alueella.

Vain viitisenkymmentä vuotta sen jälkeen Pohjois-Eurooppaan alkoi nousta pysyviä linnoitettuja asutuksia. Ehkäpä Tollensen taistelu oli tässä kehityksessä jonkinlainen käännekohta.