Meriarkeologien ryhmä on löytänyt runsaasti aarteita Titicacajärvestä. Löydöt ovat peräisin inkoja edeltäneestä Tiwanaku-kulttuurista.
Titicaca on Etelä-Amerikan suurin ja maailman korkeimmalla sijaitseva järvi – se sijaitsee Andien vuoristossa 3 812 metriä merenpinnan yläpuolella.
Inkojen mytologiset esivanhemmat Manco Cápac ja Mama Ocllo syntyivät yhden legendan mukaan järvessä sijaitsevalla niin sanotulla aurinkosaarella 1100-luvulla. Inkat pitivätkin Titicacajärveä maailman keskuksena.
Inkat eivät olleet ensimmäisiä
Uusien löytöjen perusteella myös Tiwanaku-kulttuuri, jonka perustama Andien ensimmäinen suuri valtio vaikutti noin 500–1100 jaa., piti myös Titicacaa pyhänä.
Nyt järveä on tutkittu ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti esimerkiksi kaikuluotaimilla ja fotogrammetrialla. Näin tutkijat pystyivät laatimaan järven pohjasta ja uhrauspaikoista 3D-kuvia.
Pohjasta löytyi kultaesineitä ja uhrattuja laamoja
Aurinkosaaren lähellä suunnilleen keskellä järveä sijaitseva Khoa-riutta osoittautui olevan täynnä uhrilahjoja ajalta 794–964. Löytöihin kuului muun muassa värikkäistä kivistä veistettyjä puuma- ja kilpikonnafiguureja, kultakoristeita ja uhrattujen laamojen jäännöksiä. Uhrilahjat oli ilmeisesti vain heitetty veteen:
”Ankkurilöydöt uhrilahjojen läheltä viittaavat siihen, että uhrausrituaalit on suoritettu veneissä”, kertoi antropologian professori Jose Capriles.
Löydöt antavat uutta tietoa aiemmin lähes tuntemattomasta Tiwanaku-kulttuurista ja viittaavat siihen, että he tiesivät, mikä oli Titicacajärven keskikohta ja pitivät sitä pyhänä paikkana.
Portit vaikuttavat usein olevan sijoitettu Auringon ja Kuun liikkeiden mukaan.