Saksalaisen Max Planckin evolutiivisen antropologian instituutin kansainvälinen tutkijaryhmä on tehnyt uraauurtavan läpimurron: he ovat saaneet ensimmäisinä maailmassa eristettyä ihmisen dna:ta myöhäispaleoliittisen kauden esineestä.
Tutkijat löysivät dna:ta noin 20 000 vuotta vanhasta hirven hampaasta, jota oli käytetty kaulariipuksena. Uuden menetelmän avulla voidaan myös jatkossa saadaan runsaasti uutta tietoa ihmisen esivanhemmista.
Hirven hammas löydettiin Etelä-Siperiassa Altain vuoristossa sijaitsevasta kuuluisasta Denisovan luolasta. Alueella on asunut ihmisiä tuhansia vuosia, ja jo ennen Homo sapiensia aluetta asuttivat muinaiset, sittemmin sukupuuttoon kuolleet denisovanihmiset.
Tutkijat pystyivät dna-näytteiden perusteella luomaan riipusta käyttäneen ihmisen geneettisen profiilin ja päättelemään, että omistaja oli ollut naispuolinen ja läheistä sukua pohjoiseuraasialaiselle kansalle, joita asui etenkin idemmässä Siperiassa.
Tutkijat arvelevat naisen käyttäneen hammasta kaulariipuksena. Kuvassa ketjun dna-rihma on taitelijan tulkintaa.
Muinaisesineiden pesukone
Tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla on mahdollista eristää huokoisiin materiaaleihin imeytyneiden ihosolujen ja eritteiden, kuten hien tai syljen, sisältämää dna:ta. Jos ihminen on 20 000 vuotta sitten käsitellyt esimerkiksi luuta tai hampaita, tutkijat voivat nyt eristää hänen dna:taan kyseisistä materiaaleista ja esineistä.
”Oli uskomatonta, miten paljon ihmis-dna:ta saimme riipuksesta – melkein kuin olisimme tutkineet ihmisen hammasta”, tutkimuksen pääkirjoittaja Elena Essel iloitsee.
Max Planckin evolutiivisen antropologian instituutin Elena Essel tutkii hammasta laboratoriossaan.
Tutkijoiden uusi menetelmä on erityisen vaikuttava, koska siinä tutkittavaan kohteeseen ei tarvitse varsinaisesti kajota eikä sille aiheudu käsittelyssä lainkaan vaurioita.
Saksalainen tutkijaryhmä kokeili useita eri kemikaaleja ja tuli lopulta siihen tulokseen, että luuta tarvitsi vain huuhtoa perusteellisesti lämpimästä vedestä ja natriumfosfaatista koostuvassa liuoksessa, jolloin luusta irronnutta dna:ta päästiin helposti tutkimaan. Perusteellisella pesulla dna:n jäämiä saatiin myös liuotettua materiaalin pinnan huokosista ja säröistä.
”Voisi sanoa, että olemme luoneet muinaisesineiden pesukoneen. Kun niitä pestään enimmillään 90 asteen lämpötilassa, pesuvedestä voidaan eristää dna:ta esinettä vahingoittamatta”, Essel kertoo.
Uusi alku geenitutkimuksessa
Nature-lehdessä julkaistussa tutkimusraportissa Max Planck -instituutin tutkijat toteavat, että heidän uusi dna-menetelmänsä avaa uuden aikakauden muinaisten geenien tutkimuksessa.
Luusta ja hampaista valmistetut työkalut, korut ja muut esineet voivat tarjota nyt tutkijoille tärkeää tietoa niitä käyttäneistä ihmisistä. Vaikka arkeologit ja antropologit ovat aiemminkin löytäneet runsaasti muinaisia esineitä, on ollut lähes mahdotonta selvittää, kenelle ne ovat kuuluneet.
Uuden menetelmän avulla voidaan yhdistää yhä kattavammin esineitä ja niiden käyttäjiä ja luoda näin yhä yksityiskohtaisempaa kuvaa tuhansia vuosia sitten eläneistä ihmisistä ja heidän yhteiskunnistaan ja kulttuureistaan.
Venäläiset arkelogit löysivät nyt tutkitun hampaan Denisovan luolasta vuonna 2019.