Metallinilmaisinharrastusta aloittelevat saavat olla yleensä tyytyväisiä löytäessään vanhan kolikon tai hevosenkengän. Ole Ginnerup Schytz löysi kuitenkin jotain aivan uskomatonta tutkiessaan uudella metallinilmaisimellaan ystävänsä peltoa Jellingin kaupungin lähistöllä Tanskassa.
Hän pääsi nimittäin Tanskan historian suurimpaan lukeutuvan kultalöydön jäljille, ja sen jälkeen Vejlen museoiden arkeologit kaivoivat löydön esille.
Maasta paljastui yksi upea kultaesine toisensa jälkeen: roomalaisia kultakolikoita, joista oli tehty hienoja koruja, koristeellisia kultamedaljonkeja sekä riimukirjoituksia ja kuvia pohjoismaisesta mytologiasta.
Kätkettiin ilmastokatastrofin jälkeen
Mahtava aarre on aikanaan ollut valtavan arvokas, ja ilmeisesti joku mahtimies on kaivanut sen maahan pitkätalossa 500-luvulla jaa.
”Vain joku, joka kuului yhteisön ehdottomaan kärkeen, on voinut koota tällaisen aarteen”, tutkimusjohtaja Mads Ravn Vejlen museoista kertoo.
Kela magnetisoi aarteen
Metallinilmaisimella voi löytää hyvinkin pieniä esineitä jopa 15–20 sentin syvyydestä. Taitava etsijä osaa jo äänisignaalista päätellä, mistä metallista esine on tehty.
Kun metallinilmaisimeen kytketään virta, sen tärkein osa eli varren päässä oleva kela alkaa toimia. Kela luo ympärilleen sähkömagneettisen kentän, joka tunkeutuu myös maan sisään.
Kun kenttään osuu esimerkiksi maahan hautautunut kolikko, tämä muodostaa oman kenttänsä. Ilmaisimen kela rekisteröi kentän, ja laite antaa äänimerkin.
Metallinilmaisin myös analysoi kelasta lähtevän ja siihen palaavan signaalin ja mittaa ajan, joka kuluu löytökohteen magneettikentän muodostumiseen.
Tiedon perusteella laite päättelee, onko esine kultaa, hopeaa tai jotain muuta metallia. Osa ilmaisimista ilmoittaa myös esineen sijaintisyvyyden. Mittauksia voivat tosin häiritä monet tekijät.
Arkeologit arvelevat, että aarre haudattiin maahan vuoden 536 jaa. jälkeen, sillä tuona vuonna sattunut tulivuorenpurkaus johti maailmanlaajuiseen ilmastokatastrofiin.
Seurannut nälänhätä johti levottomuuksiin ja sotiin, ja arvoesineitä kätkettiin maahan turvaan roistoilta tai uhrilahjoina, joilla yritettiin lepytellä jumalia.