Doggerland: Pohjois-Euroopan kadotettu paratiisi

Pohjanmeren pohja kätkee salaisuuden: Doggerlandin. Sen laajoilla tasangoilla ihmiset metsästivät 12 000 vuotta sitten isokauriita ja alkuhärkiä. 4 500 vuotta myöhemmin paratiisi oli poissa.

Pohjanmeren pohja kätkee salaisuuden: Doggerlandin. Sen laajoilla tasangoilla ihmiset metsästivät 12 000 vuotta sitten isokauriita ja alkuhärkiä. 4 500 vuotta myöhemmin paratiisi oli poissa.

John Sibbick/Science Photo Library

Ehkä mullistuksen Pohjanmerellä aiheutti maanjäristys – tai ehkä merenpohjan epävakaat hiekka- ja kivikasat saivat maan liikkumaan.

Joka tapauksessa Norjan rannikon edustalla merenpohjan alla tapahtui voimakkaita järistyksiä eräänä päivänä noin 8 150 vuotta sitten.

Järistykset aiheuttivat valtavan, ehkä jopa 280 kilometrin levyisen maanvyöryn Norjan rannikolla. Siitä irronnut Islannin kokoinen kappale pani liikkeelle käsittämättömiä määriä merivettä, millä oli myös valtavat seuraukset.

Miljoonia tonneja vettä huuhtoutui liikkeelle valtavana hyökyaaltona, joka kohosi 10:n tai jopa 20 metrin eli noin kuusikerroksisen talon korkeuteen. Pysäyttämätön hyökyaalto nieli kaiken alleen.

Vesiseinämä vyöryi Pohjanmeren yli kohti nykyistä Englantia lännessä, Hollantia etelässä ja Grönlantia luoteessa. Matkalla sen vauhti kiihtyi koko ajan yhä nopeammaksi ja nopeammaksi, kunnes se kiisi eteenpäin yli 120 kilometrin tuntivauhtia.

Keskellä Pohjanmerta edessä oli kuitenkin este, sillä siellä aalto kohtasi viimeiset jäänteet maa-alueesta, joka oli vuosituhansia yhdistänyt Tanskan ja Britannian mutta joka oli tuolloin jo kutistunut useiksi erillisiksi saariksi vaahtoavassa meressä.

Tutkijat kutsuvat maa-aluetta nimellä Doggerland, ja tuona kohtalokkaana päivänä 8 150 vuotta sitten hyökyaalto vyöryi sen rannikoille ja huuhtoi sieltä mukanaan eläimet, ihmiset ja kokonaisia metsiä. Kaikki oli ohi parissa tunnissa – ja sen jälkeen Eurooppa oli iäksi muuttunut.

Kalastajat saivat outoja sivusaaliita

Nykyään mistään ei näe, että Euroopan manner on joskus näyttänyt hyvin erilaiselta.

Merenpohjassa ovat kuitenkin jäännökset valtavasta Doggerlandista, joka 12 000 vuotta sitten yhdisti Britannian muuhun Eurooppaan. Tuolloin suuri osa Pohjanmerestä oli asuttavaa maata, ja siellä oli laaksoja, järviä, soita, suuria metsiä ja paljon saalista ihmisille.

Doggerland on nimetty Doggermatalikon mukaan. Se on hiekkamatalikko noin sadan kilometrin päässä Britannian rannikolta ja viimeinen jäänne mantereesta, joka katosi lopullisesti merenpinnan alle noin 600 vuotta hyökyaallon jälkeen.

Doggermatalikko on noin 17 600 km2:n suuruinen, 260 kilometriä pitkä ja sata kilometriä leveä. 15–36 metrin syvyinen matalikko kuhisee kalaa, etenkin silliä ja turskaa, jotka ovat vuosisatoja houkutelleet kalastajia kaikkialta Pohjois-Euroopasta.

Viimeisen 150 vuoden aikana kalastajat ovat saaneet trooleihinsa ja verkkoihinsa erikoista saalista Pohjanmeren pohjasta. Kalojen joukossa on ollut jo kauan sitten kadonneiden eläinlajien luita ja syöksyhampaita sekä tuhansia vuosia vanhoja työkaluja, jotka kalastajat aiemmin yleensä heittivät takaisin mereen. Löydöt ovat kuitenkin johdatelleet etenkin hollantilaisia ja brittiläisiä tutkijoita Euroopan kadonneen mantereen jäljille.

”Se oli aivan toinen maailma, jollaista meidän on vaikea kuvitellakaan.” Vincent Gaffney, arkeologian professori

Yksi heistä on arkeologi Vincent Gaffney, joka toimii professorina Bradfordin yliopistossa Englannissa. Hän on tutkinut Doggerlandia yli 20 vuotta ja tietää nykyään tarkalleen, miltä se näytti: joet kiemurtelivat kumpuilevassa maastossa, ja kaikkialla kasvoi hasselpähkinäpuita ja marjapensaita. Sen vuonot, laguunit ja kosteikot loivat oivan elinympäristön alkuhärille, isokauriille, villisioille ja suurille kurjille.

”Se oli aivan toinen maailma, jollaista meidän on vaikea kuvitellakaan”, Gaffney kertoo. ”Kuulostaa kliseiseltä, mutta sellaista siellä oikeasti oli.”

Euroopan Serengeti

Tutkijoiden arvion mukaan Doggerland oli olemassa, kunnes noin 7 500 vuotta sitten merenpinta nousi ja nielaisi siitä loputkin. Siihen asti Eurooppa näytti täysin toisenlaiselta kuin nykyään, kun valtava tasanko levittäytyi kohti pohjoista, jossa nykyään aaltoilee Pohjanmeri.

Ensimmäiset vuosituhannet Doggerland oli muun Pohjois-Euroopan tapaan jään peitossa. Merenpinta oli yli 120 metriä matalammalla kuin nykyään, ja alueen laaja arktinen tasanko oli jääkylmä ja armoton ympäristö. Lämpötilan noustessa jää kuitenkin vähitellen alkoi sulaa ja maa alkoi repeillä ja kohota niin, että syntyi kukkuloita ja laaksoja.

”Tuolloin Doggerland oli Euroopan sykkivä sydän.” Vincent Gaffney, arkeologian professori

Esihistorialliset jätit viihtyivät ilmeisesti hyvin Doggerlandin laajoilla, karuilla tasangoilla. Siellä laidunsi jopa kuusi tonnia painavia villamammutteja rinta rinnan paritonnisten villasarvikuonojen kanssa.

Tasangot houkuttelivat myös jättiläispeuroja, historian suurimpiin lukeutuvia hirvieläimiä, jotka voivat painaa jopa 700 kiloa. Niiden sarvet saattoivat olla kärkiväliltään kolme metriä ja painaa noin 40 kiloa.

Hollantilaiset kalastajat nostavat joka vuosi fossiileja Pohjanmerestä. Kuvassa aikoinaan Doggerlandissa kulkeneen villamammutin kallo.

© Wim van Vossen

Ilmaston lämmetessä esihistorialliset jätit vähitellen katosivat ja alkoi uusi aikakausi. Doggerlandin hyiset tasangot muuttuivat metsäiseksi tundraksi, jossa kasvoi ruohoa, puita ja pensaita ja jossa oli suuria jokia, järviä ja kosteikkoja.

Alue houkutteli etelästä ja idästä paljon uusia eläinlajeja, kuten villisikoja, alkuhärkiä ja hirvieläimiä. Eläimiä seurasivat metsästävät ihmiset, joita saattoi tulla alueelle paljonkin.

Doggerlandin kukoistusaika oli noin 12 000 vuotta sitten mesoliittisen kauden loppupuolella. Se oli kivikauden ajanjakso, jolloin ihmiset elivät metsästäjä-keräilijäyhteisöissä.

Doggerlandin tasangoilla eli 12 000 vuotta sitten runsaasti alkuhärkiä.

© Shutterstock

Tasangoilla oli paljon eläimiä

Doggerlandin maisemaa hallitsi sulaneesta jäästä peräisin oleva vesi 12 000 vuotta sitten, jolloin metsästäjä-keräilijöitä saapui runsain joukoin sen tasangoille. Joet, järvet, laguunit, suot ja suuret rannikkoalueet houkuttelivat runsaasti eläimiä Keski- ja Etelä-Euroopasta. Niistä metsästäjä-keräilijät saivat lihaa syödäkseen, nahkoja vaatteiksi ja sarvia työkaluiksi.

Suurimpiin eläimiin kuuluivat alkuhärät, jotka painoivat jopa kolme tonnia ja joilla oli suuret sarvet. Nykynautojen edeltäjät suosivat avoimia, matalia ruohotasankoja, jossa ne laidunsivat ja söivät puiden oksia ja kaarnaa.

Ihmiset metsästivät alkuhärkiä, joiden liha oli ravinteikasta ja joiden sarvista tehtiin aseita ja työkaluja. Sinisorsat, uikut ja kurjet viihtyivät Doggerlandin soilla, rannikoilla ja joilla, ja niistä ihmiset saivat lihaa ja munia.

Lisäksi ihmiset saattoivat kalastaa, sillä järvet, joet ja meri kuhisivat äyriäisiä ja kalaa, ja pitkillä rannoilla lekotteli pulleita hylkeitä.

Vincent Gaffneyn mukaan Doggerland oli oikea paratiisi metsästäjä-keräilijöille, jotka hyödynsivät sen runsasta eläimistöä ja vaihtoivat asuinpaikkaa ja metsästysmaitaan vuodenaikojen mukaan. Se oli osaltaan syynä siihen, että Doggerlandin maisemat olivat niin ainutlaatuiset nykyisin tuntemiimme ympäristöihin verrattuna.

”Tuolloin ihminen sopeutui ympäristöönsä eikä toisinpäin. Joet, puut ja pensaikot saivat kasvaa ja levittäytyä luonnollisesti.”

Siksi Doggerland on Vincent Gaffneyn mukaan avain mesoliittisen kauden Pohjois-Euroopan ymmärtämiseen. ”Mesoliittisen kauden loppuaika on kuin tutkimaton maa – oudompi kuin keskiaika, antiikki ja rautakausi, sillä emme tiedä siitä vielä yhtä paljon. Tuohon aikaan Doggerland oli kuitenkin Euroopan sykkivä sydän”, Vincent Gaffney selittää.

Arkeologien vaikea tehtävä

Käsityksen Doggerlandista saa digitaalisesta mallista, jota Vincent Gaffney on ollut laatimassa. Se kattaa alueesta 46 000 km2 ja siinä rantalinjat, joenuomat, kukkulat ja laaksot näkyvät yksityiskohtaisesti.

© Claus Lunau/Historia

10 000 vuotta sitten

Arkeologi Vincent Gaffney kollegoineen on kartoittanut 46 000 neliökilometriä Doggerlandin eteläosasta. Heidän tutkimuksensa osoittaa, että noin 10 000 vuotta sitten alue levittäytyi Etelä-Englannista Tanskaan. Pohjoisessa oli maa-alueen korkein kohta, Dogger Hills.

© Claus Lunau/Historia

9 000 vuotta sitten

Vähitellen merenpinnan noustessa suuren maa-alueen muoto alkoi muuttua. Noin 9 000 vuotta sitten Doggerland ei ollut enää yhtenäinen maa-alue. Niin sanottu Dogger Hills pohjoisessa jäi erilleen mantereesta ja siitä tuli suuri ja yksinäinen Doggersaari.

© Claus Lunau/Historia

8 200 vuotta sitten

Noin puoli vuosisataa ennen hyökyaaltoa meri oli noussut niin paljon, että Doggersaari oli kutistunut kymmenesosaan siitä, mitä se oli ollut 800 vuotta aiemmin. Ei tiedetä, oliko noin 1 000 km2:n suuruisella saarella asutusta, kun tulva-aalto hyökyi sen yli noin 8 150 vuotta sitten.

© Claus Lunau/Historia

7 000 vuotta sitten

Noin 7 000 vuotta sitten merenpinta oli noussut niin paljon, että Doggersaarikin oli hävinnyt ja muuttunut Doggermatalikoksi kutsutuksi merenalaiseksi tasangoksi. Englannin, Tanskan ja Hollannin rannat ulottuivat vielä hieman pidemmälle Pohjanmereen kuin nyt, mutta ajan mittaan kaikki jäänteet Doggerlandista katosivat.

Tutkimusten eteneminen tähän pisteeseen on ollut hidasta, sillä Pohjanmeri asettaa omat haasteensa. Se ei tarjoa suojaa, tuuli sekoittaa meren vaahdoksi ja aallot voivat helposti kasvaa neljä metriä korkeiksi. Hiljattain merelle lähtenyt tutkijaryhmä joutui kääntymään pian takaisin ilman mainittavia tuloksia.

”Arkeologit eivät olleet tottuneet merenkäyntiin, ja kaikki tulivat merisairaiksi. Hukkaamme usein kallista tutkimusaikaa hankalien olosuhteiden vuoksi”, Vincent Gaffney selittää.

Edistyäkseen tutkijat tarvitsevat uudenaikaista tekniikkaa ja seismisiä välineitä. Siksi he ovatkin aloittaneet yhteistyön kaupallisten toimijoiden, kuten öljyä Pohjameren pohjasta pumppaavien öljy-yhtiöiden kanssa, jotka ovat päästäneet heidät tutkimaan omia mittauksiaan merenpohjasta.

Gaffney selittää, että ilman tämänkaltaista yhteistyötä yksityisten, kaupallisten liikeyritysten kanssa tutkijoilla ei olisi Doggerlandista sitä tietoa, mitä heillä nykyään on. ”Olisi maksanut miljoonia dollareita ja vienyt tuhottomasti aikaa kerätä näin paljon tietoa Doggerlandista Pohjanmeren hankalissa olosuhteissa”, hän toteaa.

Pohjanmeren tuulivoimalahankkeet voivat tuottaa tutkijoille uutta tietoa Doggerlandistä.

© Rob Arnold/Imageselect

On myös suunniteltu, että arkeologit osallistuvat uusien tuulivoimalapuistojen perustamiseen Pohjanmerelle. Näin heillä olisi pääsy merenpohjaa koskevaan tietoon, sillä ennen tuulivoimaloiden pystytystä merenpohja on kuitenkin mitattava ja kartoitettava.

”Sen tiedon merkitystä ei voi liikaa korostaa”, Vincent Gaffney selittää, ”sillä on olemassa harvoja paikkoja, joissa pääsisi tutkimaan tuhansia vuosia vanhoja koskemattomia maisemia kuten Doggerlandissa.”

Mutta vaikka tiedetään, millaiselta Doggerland näytti ollessaan vielä vedenpinnan yläpuolella, mereen vajonneessa mantereessa on vielä yksi selvittämätön mysteeri: ihmiset.

Viimeiset osat puuttuvat

Löytöjen perusteella Doggerlandissa asui neandertalinihmisiä kauan ennen metsästäjä-keräilijöiden tuloa. Hollannin rannikon ruoppauksissa on löytynyt muun muassa Doggerlandissa noin 45 000 vuotta sitten metsästäneiden neandertalilaisten luita ja työkaluja.

Neandertalilaiset hävisivät Euroopasta noin 40 000 vuotta sitten, ja heidän metsästysmaansa valtasivat Homo sapiensit, jotka noin 12 000 vuotta sitten mitä ilmeisimmin asettuivat Doggerlandin joillekin alueille.

Tutkijoiden mukaan metsästäjä-keräilijät saalistivat eläimiä ja valmistivat ruokansa avotulella. He myös siirtyivät asuinpaikasta toiseen saaliseläinten perässä.
”Tietomme metsästäjä-keräilijäyhteisöistä perustuu kuitenkin pääosin muualta Euroopasta, esimerkiksi Maglemosesta Tanskasta, saatuun tietoon”, Vincent Gaffney sanoo viitaten niin sanottuun Maglemosen kulttuuriin, joka on nimetty noin 10 000 vuotta vanhan länsisjellantilaisen asuinpaikan mukaan.

Doggerlandissa arkeologeilla on edessään vaikea haaste: tutkimusalue on meren pohjassa, jossa he eivät voi käyttää tavallisia työmenetelmiään.

Vaikka Doggerland on nykyään meren pohjassa, kalastajat ja fossiilinetsijät löytävät usein jäännöksiä kadonneen mantereen eläimistä ja kasveista. Viime vuosina on saatu myös paljon arkeologisia todisteita metsästäjä-keräilijöiden elosta Doggerlandissa.

© DegImages/Imageselect

Mammutinleuka

Kalastajat ovat löytäneet Pohjanmerestä paljon mammuttien jäännöksiä. Yleisimpiin löytöihin kuuluvat mammuttien hampaat, jotka hajoavat eläimen muita osia hitaammin.

DegImages/Imageselect

© Rijksmuseum van Oudheden

Harppuunanteriä

Hollannissa tehtyjen Pohjanmeren rannikon ruoppausten yhteydessä on löydetty luusta tehtyjä harppuunoita, jotka metsästäjä-keräilijät ovat valmistaneet noin 10 000 vuotta sitten.

Rijksmuseum van Oudheden

© Rijksmuseum van Oudheden

Työkalut

Pohjanmerestä on nostettu myös erilaisia sarvesta tehtyjä työkaluja. Kuvassa olevassa työkalussa on ilmeisesti ollut puinen kahva, ja sitä on mahdollisesti käytetty vasaran tai hakun tapaan.

Rijksmuseum van Oudheden

© Rijksmuseum van Oudheden

Ihmisen leuka

Vuonna 2015 Pohjanmeren hiekasta putkahti ihmisen leukaluu. Luu on noin 9 000 vuotta vanha, ja kehittymätön viisaudenhammas osoittaa, että se oli alle 15-vuotiaan lapsen.

Rijksmuseum van Oudheden

”Monet esineistä, jotka voisivat kertoa jotain Doggerlandin metsästäjistä ja keräilijöistä, ovat yksinkertaisesti lahonneet vedessä tai joutuneet virtojen vietäväksi. Meitä kiinnostaa, missä ja miten ihmiset asuivat, missä he metsästivät ja miten he selvisivät eri vuodenaikoina ja yhä lämpenevässä ilmastossa”, Vincet Gaffney sanoo.

Vincent Gaffney onkin yhdessä muiden brittiläisten arkeologien kanssa aloittanut projektin dna-näytteiden keräämiseksi Doggerlandista. Tutkijoiden tavoite on hankkia syvältä merenpohjasta siitepöly-, hyönteis- ja luunäytteitä dna-tutkimuksia varten ja kartoittaa niiden avulla Doggerlandin eläimistöä ja kasvistoa.

”Emme koskaan saa samanlaisia tuloksia kuin maa-alueita tutkimalla, mutta löydämme kuitenkin joitakin vastauksia kysymyksiimme.” Vincent Gaffney, arkeologian professori

Toiveena on, että tutkimukset auttaisivat selvittämään, mistä jälkiä Doggerlandin asukkaista olisi järkevintä etsiä. Vuonna 2019 tutkijat löysivät Pohjanmeren pohjasta piikirveen, jota todennäköisesti Doggerlandin metsästäjä-keräilijät ovat käyttäneet.

Hollantilaiset kalastajat ja fossiilinetsijät ovat lisäksi löytäneet ihmisten luita ja metsästysvälineitä kaukaa Pohjanmereltä. Löydöt antavat arkeologeille toivoa, että vastaavia löytöjä voi ilmaantua lisää ja että niiden avulla voidaan koota viimeiset palaset kadonneen mantereen metsästäjistä kertovaan palapeliin.

”Emme koskaan saa samanlaisia tuloksia kuin maa-alueita tutkimalla, mutta löydämme varmasti joitakin vastauksia kysymyksiimme”, Vincent Gaffney sanoo.

Doggerland katosi

Ilmastonmuutokset, jotka tekivät ensin Doggerlandista ihmisten ja eläinten paratiisin, muuttivat sen lopulta taas asuinkelvottomaksi, kun jään sulaessa merivesi nousi yhä korkeammalle ja vehreät alueet vajosivat yhä syvemmälle mereen.

Kaikki tapahtui vähitellen, mutta kun kehitys oli nopeimmillaan, vesi nousi kaksi metriä sadassa vuodessa. Lopulta suuri osa Doggerlandista oli niin upoksissa, ettei siellä voinut asua. Eläimet lähtivät etelään tai korkeammille maa-alueille laidunmaiden perässä, ja ihmiset seurasivat eläimiä.

Kun valtava kalliomassa repeytyi Norjan rannikolta niin sanotussa Storeggan vyöryssä noin 8 150 vuotta sitten ja aiheutti tsunamin Pohjanmerelle, Doggerland oli enää vain 1 000 km2:n suuruinen saari. Hyökyaalto iski Doggersaareen, kuten tutkijat saarta kutsuvat, sekä muutamaan pienempään saareen täydellä voimalla.

Doggerlandin kohtalo muistuttaa antiikin Kreikassa kerrottuja tarinoita kadonneesta Atlantiksesta.

© Look and Learn/Bridgeman Images

Oliko Doggerland Atlantiksen esikuva?

Tarina mereen vajonneesta Atlantiksen kaupungista on kuuluisa. Tarua tai ei, uponnutta kaupunkia on yritetty etsiä monta kertaa tuloksetta ja siitä on esitetty useita teorioita.

Muun muassa italialaisen kirjailijan Felice Vincin kannattaman teorian mukaan kreikkalainen filosofi Platon, joka ensimmäisenä kuvaili Atlantista, sai tarinaan vaikutteita Doggerlandista. Atlantiksella ja Doggerlandilla on nimittäin yhtäläisiä piirteitä:

Sekä Doggerland että Atlantis katosivat kuohuvaan mereen. Lisäksi Platon kuvaili Atlantista ”pitkänomaiseksi tasangoksi”, kuten tutkijat ovat kuvailleet Doggerlandia.

Suuria mammutteja eli Doggerlandissa tuhansia vuosia. Se vastaa Platonin kuvausta Atlantiksesta, jossa oli runsaasti laidunmaita kaikenlaisille eläimille: ”Sitä riitti myös elefanteille, jotka olivat eläimistä suurimpia sekä myös söivät eniten.”

Vuonna 2018 Vincent Gaffney löysi Kaakkois-Englannin rannikolta merenpohjan sedimenttinäytteestä hyökyaallon kuljettaman kiven ja murskautuneita simpukankuoria. Löytöpaikka kuului meren alle vajonneeseen Doggerlandiin, mutta näytteen perusteella tsunami ulottui laaksoseuduilla yli 40 kilometriä sisämaahan.

”Jo tuolloin tiedettiin, että kun meri vetäytyy, kuten se usein tekee ennen hyökyaaltoa, on syytä ottaa jalat alleen ja nopeasti. Emme kuitenkaan tiedä, ehtivätkö tämän Englannin rannikon mahdolliset asukkaat tehdä sitä”, Vincent Gaffney kertoo.

Gaffneyn mukaan ei ole varmaa, elikö Doggersaarella tuohon aikaan ihmisiä. Jos eli, he ovat voineet säilyä hengissä, jos he ovat ehtineet paeta korkeampaan maastoon. Noin 600 vuotta hyökyaallon jälkeen Doggersaari jäi veden alle merenpinnan noustua, eikä näkyviin jäänyt jälkeäkään maasta, jolla oli tuhansien vuosien ajan elänyt kokonainen sivilisaatio.

”Ekosyseemit muuttuivat täydellisesti, ja niin muuttui Eurooppakin muodoltaan”, Vincent Gaffney kertoo. ”Moderni maailma muotoutui Doggerlandin kadotessa.”