5 syytä siihen, että korsetti oli mainettaan parempi

Korsetti sopi niin urheiluun kuin työhönkin

1800-luvun lopulla alkoi yleistyä kritiikki, jonka mukaan korsetti oli naisen vankila.

”Tuhannet naiset kiristävät vyötärönsä niin tiukasti että tuskin pystyvät liikkumaan. Heidän on usein jopa puettava hilkkansa ylleen, ennen kuin ahtautuvat kureliiviinsä”, lukija kirjoitti Chicago Tribune -lehdessä vuonna 1891.

Kaikesta valituksesta huolimatta suuri osa viktoriaanisen ajan naisista Englannissa käytti korsettia.

Näin myös työväenluokan naiset, sillä korsetti ei ollut mikään este raskaalle fyysiselle tehdastyölle. Lisäksi korsetti päällä saattoi vallan hyvin pyöräillä ja harrastaa liikuntaa.

Liian kireä korsetti oli toki haitallinen – pitkällä aikavälillä se saattoi jopa surkastuttaa lihaksia niin, ettei nainen enää pystynyt olemaan selkä suorana ilman tukea.

Korsetti suoristi selän mutkia

Liian tiukkaan kiristetty korsetti saattoi painaa ikävästi kylkiluita, mutta korsetista saattoi myös olla apua joihinkin vaivoihin, kuten selkärangan kieroutumaan eli skolioosiin.

Skolioosi on usein synnynnäinen vaiva, joka saa selkärangan taipumaan mutkalle. Pahana skolioosi voi näkyä selvästi ulospäin.

Ranskalainen lääkäri Ambroise Paré hoiti jo 1500-luvulla skolioosia rautalevyistä tehdyllä tukikorsetilla.

Seuraavina vuosisatoina korsettia paranneltiin, ja vuonna 1835 kehitettiin mekaanisesti säädettävä korsetti, joka suoristi selkärankaa.

Korsettihoitoa käytetään edelleen. Se aloitetaan teini-iässä, ja skolioosipotilas käyttää korsettia jopa 23 tuntia päivässä 2–3 vuotta. Nykyään skolioosikorsetit valmistetaan yleensä muovista.

Toppaukset lämmittivät kylmällä

Korsetista ei ensimmäisenä tule mieleen käytännöllisyys, mutta korsetista oli myös hyötyä Pohjois-Euroopan kylminä talvina. Korsetit tehtiin paksusta puuvillasta, ja niissä oli usein vahvikkeena esimerkiksi nahkaa, joten ne myös lämmittivät.

Korsetin kanssa käytettiin myös usein topattua tai hyvin eristävistä hevosenjouhista kudottua alushametta.

Korsetin vaikutusta korostettiin lantion ja takamuksen toppauksilla, jotka saivat naisen vyötärön näyttämään kapeammalta. Toppauksissa käytettiin hevosenjouhia, untuvaa tai olkia, jotka pitivät kylmän loitolla.

Korsetin ja erilaisten toppausten lisäksi lämpöä kylmällä ilmalla toivat chemise eli pellavainen aluspaita ja nimellä drawers kutsutut polvipituiset alushousut.

Upseerin ryhti syntyi korsetilla

Naisten oikeuksien ja vapauden esitaistelijat leimasivat jo varhain korsetit naisen sorron välineeksi, mutta kehoa muotoilevia asusteita käyttivät muutkin kuin naiset.

Esimerkiksi Britanniassa monet upseerit käyttivät 1800-luvulla erityisesti miehille suunniteltuja korsetteja. Ne litistivät mahaa ja antoivat sotilaallisen ryhdin. Englannista on löydetty tuon ajan miehen luuranko, jonka kylkiluissa on ilmeisesti liian tiukan korsetin käytöstä aiheutuneita vammoja.

Miesten korsetteja myytiin sellaisilla miehekkäillä nimityksillä kuin ”The Buller” ja ”The Kitchener”, jotka viittasivat kuuluisiin Afrikassa sotineisiin brittiupseereihin Redvers Bulleriin ja Horatio Herbert Kitcheneriin.

Korsetti toi myös vapautta

Korsettia pidetään usein viktoriaanisen ajan naisten sorron symbolina, mutta omalla tavallaan se saattoi myös edistää naisten vapautta.

Raskaus on tästä yksi esimerkki. Vaikka viktoriaanisella ajalla naisen tärkein tehtävä oli synnyttää lapsia, raskausvatsaa ei sopinut esitellä julkisesti. Työläisnaiset saattoivat menettää työnsä raskauden vuoksi, kun he eivät voineet nostella painavia taakkoja eivätkä jaksaneet raataa pitkiä, jopa 10 tunnin työpäiviä.

Yläluokan naisille raskaus merkitsi eristäytymistä seuraelämästä ja liikkumattomuutta, sillä tuon ajan lääkärit määräsivät raskaana olevat usein vuodelepoon.

Korsetin avulla nainen pystyi salaamaan raskautensa kuukausien ajan. Koska tiukka korsetti saattoi vahingoittaa lasta, odottaville äideille oli erityisiä vähemmän kiristäviä korsetteja, joita pystyi säätämään raskauden edetessä.