1300-luvulla Pohjois-Italiassa alkoi vallankumous, kun kiinnostus tieteeseen ja kulttuuriin alkoi kasvaa ruttoepidemian jälkeen. Esiin nousivat kädentaidot, estetiikka – ja ihminen.
Taiteilijat ja oppineet tutkivat antiikin kreikkalaisia ja roomalaisia kirjoituksia ja taideteoksia, jotka näin kokivat jälleensyntymän eli renessanssin. Taiteilijat alkoivat kuvata ihmiskehoa realistisesti, tähtitieteilijät tutkivat taivasta ja kartografit kartoittivat Maata.
Uusi ajattelutapa levisi myös muualle Eurooppaan. 200 vuodessa renessanssi mullisti Euroopan ja loi perustan nykyiselle länsimaiselle maailmankuvalle.
Renessanssin tähtitieteilijät lukivat muun muassa kreikkalaisen Klaudios Ptolemaioksen havaintoihin perustuvia antiikin kirjoituksia ja saivat niistä uusia ideoita.
1. Tiede vapautui kirkon otteesta
Keskiajalla tiedettä säätelivät kirkon tiukat opit ja näkemykset. Kun kirkon ote höltyi, ympäröivää maailmaa alettiin tutkia aiempaa ennakkoluulottomammin.
Tämä päti etenkin tähtitieteeseen.
Esimerkiksi tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus tutki antiikin kirjoituksia, vertasi niitä omiin havaintoihinsa ja oivalsi ensimmäisenä, että Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin.
Renessanssin tulenkantajat
1500-luvun alkuun mennessä renessanssi oli levinnyt Pohjois-Italiasta valtaosaan Eurooppaa. Kolme mestaria nousi symboloimaan koko renessanssiaikaa eri puolilla Eurooppaa.
Leonardo da Vinci
Taidemaalari ja keksijä
1452–1519
Josquin des Prés
Säveltäjä
1440–1521
Albrecht Dürer
Taidemaalari
1471–1528
2. Painokone levitti uusia ajatuksia
Renessanssin ajatukset levisivät 1400-luvun puolivälistä alkaen vauhdilla Italiasta muualle Eurooppaan ja nostivat taiteen ja kulttuurin kukoistukseen.
Uudet ajatukset vaikuttivat erityisen voimakkaasti Keski- ja Länsi-Euroopassa.
Gutenbergin vasta keksimä painokone ja satavuotisen sodan päättymistä vuonna 1453 seurannut pitkä rauhan aika nopeuttivat muutosta. Tärkein syy renessanssin leviämiseen oli kuitenkin usko ihmisen mahdollisuuksiin – se puhutteli kaikkia alkuperään ja kulttuuriin katsomatta.
Italialainen monitaituri Michelangelo veisti Daavid-patsasta marmorilohkareesta peräti kaksi vuotta.
3. Taiteilijat näyttivät ihmiskehon kauneuden
Keskiajan taiteilijoita kiinnosti ihmisen kuolematon sielu, ei niinkään katoavainen ruumis. Siksi he kuvasivat ihmiskehoa jäykästi ja vailla yksityiskohtia.
Renessanssitaiteilijat sen sijaan pyrkivät antiikin kuvanveistäjien tavoin kuvaamaan ihmiskehoa mahdollisimman realistisesti. Jotkut jopa osallistuivat ruumiinavauksiin voidakseen perehtyä ihmisen anatomiaan lähietäisyydeltä.
Näin teki muun muassa italialainen taidemaalari Michelangelo, joka loi 1500-luvulla mestarillisen Daavid-patsaan.
Komeat kupolit olivat yksi renessanssiarkkitehtuurin tunnusmerkeistä.
4. Arkkitehdit korostivat järkeä
Renessanssin arkkitehdit hylkäsivät keskiajan synkän ja rönsyilevän rakennustyylin ja alkoivat hakea vaikutteita antiikin yksinkertaisesta ja symmetrisestä arkkitehtuurista. He halusivat rakentamisen heijastavan uuden ajan loogista ja järkevää ajattelutapaa ja perehtyivät tarkoin rakennusten matemaattisiin ja esteettisiin periaatteisiin.
Keskiaikaiset rakentajat olivat olleet valtaosin käsityöläisiä, mutta renessanssiaikana arkkitehdit olivat ensisijaisesti taiteilijoita ja tieteilijöitä.
Pietro Coppon kartta vuodelta 1520 kuvasi koko silloista tunnettua maailmaa.
5. Kartantekijät avasivat ovet maailmaan
Tieteen edistysaskeleet ja lisääntynyt kiinnostus tutkia maailmaa vauhdittivat merkittävästi kartografian eli karttojen piirtämisen kehitystä renessanssiaikana.
Erityisen merkittävä oli italialaisen Jacopo d'Angelon vuosina 1406–1409 tekemä latinankielinen käännös antiikin kreikkalaisen Klaudios Ptolemaioksen Geografia-teoksesta. Kirjassa oli muun muassa antiikinaikainen maailmankartta.
Renessanssin karttojen ansiosta merimahdit Portugali ja Espanja saattoivat tutkia ja valloittaa uusia mantereita.