5 syytä 20-luvun kuohuntaan

Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä vuosikymmentä leimasivat optimismi, elämänilo ja yritteliäisyys. Yhteiskunta oli kaikkialla muutoksessa.

Jäykät luokkajaot, sukupuolinormit ja ikähierarkiat alkoivat murtua, ja etenkin nuoret kokeilivat rohkeasti uusia tapoja elää ja ilmaista itseään.

Yhdysvalloissa hyvinvoinnin kasvu teki kaikista kuluttajia – esimerkiksi vuonna 1929 jo joka viides yhdysvaltalainen omisti auton. Kieltolaki ei estänyt ilonpitoa.

Tanssipaikoissa naiset lyhyissä mekoissaan antautuivat kavaljeereineen ragtimen rytmeille tai pitivät hauskaa mustien suosimilla jazzklubeilla, kuten New Yorkin Cotton Clubilla.

Berliinissä kabareet ja paheelliset yökerhot kukoistivat, ja seksuaalinen vapaamielisyys houkutteli esimerkiksi homoseksuaaleja kaupunkiin kaikkialta Euroopasta.

Ilottelu loppui kuitenkin lyhyeen. Yhdysvaltojen talouden ylikuumeneminen johti vuonna 1929 pörssiromahdukseen, joka ravisteli koko läntistä maailmaa.

Ilo ja vapautuneisuus vaihtuivat hätään ja pelkoon, ja hilpeä huolettomuus jäi esiin marssivan fasismin jalkoihin.

Kun ensimmäinen maailmansota yhä raivosi Euroopassa, maailmaa koetteli myös vakava, tappava influenssaepidemia. Sairastuneet kärsivät muun muassa kuumeesta ja verenvuodosta.

Tutkijat arvioivat, että espanjantaudiksi kutsuttuun influenssaan sairastui vuosina 1918–1920 noin kolmasosa maailman väestöstä eli 500 miljoonaa ihmistä, joista noin 50 miljoonaa kuoli. Kun tauti oli lopulta nujerrettu, elämänilo ja elämänjano alkoivat jälleen voittaa.

Vuosina 1914–1918 käyty ensimmäinen maailmansota, niin sanottu suuri sota, oli ennennäkemättömän mittava tragedia. Noin 8,5 miljoonaa sotilasta kuoli taisteluiden tai tautien seurauksena.

Rivisotilaiden usein mielettömäksi kokema sota jätti lukemattomille myös fyysisiä ja psyykkisiä vammoja.

Tietoisuus omasta kuolevaisuudesta ja tarkoituksettomuuden tunne saivat sodan jälkeen monet keskittymään elämään nykyhetkessä ja etsimään nautintoja.

Kirjailija Gertrude Steinin ”kadotetuksi sukupolveksi” kutsumiin nuoriin aikuisiin lukeutui muun muassa yhdysvaltalaisia kirjailijoita, jotka muuttivat 1920-luvulla Pariisiin kirjoittamaan ja nauttimaan elämästä.

Tuloksena oli muun muassa F. Scott Fitzgeraldin klassikkoteos Kultahattu, joka kuvaa aikakauden elämäniloa ja epätoivoa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana naiset alkoivat vallata alaa työmarkkinoilla, kun työvoimaa tarvittiin korvaamaan rintamalla taistelevia ja kuolleita miehiä – etenkin Saksassa, missä yli kaksi miljoonaa miestä kuoli sodassa.

Naiset työskentelivät muun muassa tehtaissa, raitiovaunujen konduktööreinä ja opettajina. Uusi aikakausi toi naisten ulottuville muitakin kuin äidin ja vaimon roolin, ja myös monissa ­näytelmissä ja elokuvissa alettiin kuvata itsenäisempiä ja rohkeampia naishahmoja.

Maailmasota tasoitti jyrkkiä sukupuoli- ja luokkajakoja. Työläiset taistelivat rinnan vauraiden perheiden vesojen kanssa, kotirintamalla naiset ottivat sotivien miesten paikan.

Molemmat ryhmät vaativat ja saivat poliittisia oikeuksia – esimerkiksi Saksassa naiset saivat äänioikeuden jo vuonna 1918. Oikeudet toivat uusia mahdollisuuksia, ja optimismi näkyi niin politiikassa kuin kulttuurissa.

Yhdysvaltojen teollisuus vahvistui ensimmäisen maailmansodan aikana, ja maa nousi taloudelliseksi suurvallaksi. Sodan jälkeen sekä tuotanto että kysyntä lähtivät tasaiseen kasvuun. Vuosina 1921–1929 rahavaranto eli liikkeellä olevan rahan määrä kasvoi 42 prosenttia.

Noususuhdannetta vauhditti muun muassa liukuhihnojen käyttöönotto tehdastuotannossa vuonna 1913. Uuden menetelmän ansiosta tuotanto nopeutui huomattavasti: esimerkiksi Fordin tehtailla yhden auton valmistukseen kului 93 minuuttia, kun ennen samaan meni vähintään puoli päivää.

Ford-autojen valmistusmäärä/vuosi:

Tuotannon kasvu nosti myös palkkoja – Fordilla esimerkiksi päiväpalkka nousi 1,5 dollarista 5 dollariin – ja ostovoiman paraneminen vauhditti talouden kasvua entisestään.