Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä vuosikymmentä leimasivat optimismi, elämänilo ja yritteliäisyys. Yhteiskunta oli kaikkialla muutoksessa.
Jäykät luokkajaot, sukupuolinormit ja ikähierarkiat alkoivat murtua, ja etenkin nuoret kokeilivat rohkeasti uusia tapoja elää ja ilmaista itseään.
Yhdysvalloissa hyvinvoinnin kasvu teki kaikista kuluttajia – esimerkiksi vuonna 1929 jo joka viides yhdysvaltalainen omisti auton. Kieltolaki ei estänyt ilonpitoa.
Tanssipaikoissa naiset lyhyissä mekoissaan antautuivat kavaljeereineen ragtimen rytmeille tai pitivät hauskaa mustien suosimilla jazzklubeilla, kuten New Yorkin Cotton Clubilla.
Berliinissä kabareet ja paheelliset yökerhot kukoistivat, ja seksuaalinen vapaamielisyys houkutteli esimerkiksi homoseksuaaleja kaupunkiin kaikkialta Euroopasta.
Ilottelu loppui kuitenkin lyhyeen. Yhdysvaltojen talouden ylikuumeneminen johti vuonna 1929 pörssiromahdukseen, joka ravisteli koko läntistä maailmaa.
Ilo ja vapautuneisuus vaihtuivat hätään ja pelkoon, ja hilpeä huolettomuus jäi esiin marssivan fasismin jalkoihin.