Neandertalinihmiset uivat ja sukelsivat meressä. Näin päättelivät arkeologit tutkittuaan simpukankuoria, joista neandertalilaiset olivat valmistaneet työkaluja noin 90 000 vuotta sitten.
Moni seikka viittaa siihen, että simpukoita kerättiin elävinä merenpohjasta.
Kuoria ei ollut kerätty rannalta
Aiemmin ei ole löydetty pitäviä todisteita siitä, että neandertalinihmiset olisivat osanneet uida.
Kun kansainvälinen tutkijaryhmä tutki 171 simpukankuorta , jotka löydettiin 70 vuotta sitten Grotta dei Moscerini -luolasta Länsi-Italian rannikolta, uusi teoria alkoi hahmottua.
Kaikki tutkitut simpukankuoret olivat fasolaarisimpukoista (Callista chione), ja neandertalinihmiset käyttivät niitä raaputustyökaluina. Kun kuoria tutkittiin mikroskoopilla, niissä ilmeni kuitenkin selviä eroja.
Neljäsosassa simpukankuorista oli muita sileämmät pinnat ja ne olivat läpikuultavampia. Se johtuu siitä, että ne eivät olleet naarmuuntuneet huuhtoutuessaan rantaan. Siitä tutkijat päättelivät, että niitä ei ollut kerätty rannalta.
Neandertalilaiset hakivat Callista-simpukoita merenpohjasta. Kuorista näkee, että niiden reunoja on työstetty terävämmiksi.
Sukelsivat ehkä jopa neljä metriä
Tutkijat uskovat, että neandertalilaiset ovatkin keränneet simpukoita merestä.
”Simpukoiden kerääminen merenpohjasta edellyttää vähintäänkin kahlaamista mutta useimmiten sukeltamista matalassa vedessä”, todetaan tutkimuksessa.
Tutkimusta johtaneen arkeologi Paola Villan mukaan neandertalilaiset ovat sukeltaneet jopa neljän metrin syvyyteen saadakseen simpukoita.
Myös aiempi tutkimus vuodelta 2019 tukee nyt tehtyjä päätelmiä. Siinä osoitettiin, että monet neandertalinihmiset kärsivät eksostoosista eli korvan luiden paksuuntumisesta (ns. uimarin kyhmyt), jota voi aiheuttaa pitkäaikainen oleskelu vedessä.