Juan Carlos Vera Rodríguez
Luola

Miksi kivikaudelta peräisin olevissa ihmisluissa on naarmuja?

Tutkijat ovat analysoineet 400 miehen, naisen ja lapsen luut, jotka on löydetty kivikautisesta luolasta Espanjassa. Tulokset viittaavat siihen, että joku teki kalloista juomakuppeja ja sääriluista kaapimisvälineitä.

Monissa kivikaudelta peräisin olevissa ihmisluissa on raapimis- ja viiltojälkiä.

Espanjalaisen Córdoban yliopiston ja sveitsiläisen Bernin yliopiston uudessa tutkimuksessa todetaan, että osa näistä jäljistä on peräisin esihistoriallisilta ihmisiltä, jotka ovat muokanneet kuolleiden luita käyttääkseen niitä työkaluina.

Tutkimus perustui Etelä-Espanjassa sijaitsevasta luolasta löydettyjen yli 400 aikuisen ja lapsen luiden analyysiin.

Luut – joista osa on lähes 6 000 vuotta vanhoja – on tutkittu elektronimikroskoopilla, jonka tarkkuus on miljoonia kertoja suurempi kuin tavallisen mikroskoopin.

Tutkimus paljastaa, että monet jäljet muistuttavat merkkejä luissa, jotka on systemaattisesti puhdistettu työkaluina käytettäviksi.

Tutkijat löysivät kallon, jota heidän mukaansa käytettiin kuppina, ja sääriluun, jota käytettiin kaapimena. Analyysit osoittavat myös, että jäljet ovat ihmisten eivätkä eläinten tekemiä.

Ilmeinen oletus on, että kyseessä olisivat kannibaalit, mutta tutkijat eivät usko niin. Esimerkiksi luut on puhdistettu paljon perusteellisemmin kuin jos liha olisi yksinkertaisesti syöty, ja niissä on myös vain vähän klassisia leikkaus- ja hankausjälkiä, joita tunnetaan muista kannibaalien uhreista.

Luola

Tutkijoiden mukaan espanjalaisen luolan luut oli teroitettu käytettäväksi työkaluina.

© Juan Carlos Vera Rodríguez

Luista tuli työkaluja

"Minusta erityisen jännittävää on löytämiemme työstettyjen luiden suuri määrä sekä se, miten luolaa käytettiin hautakammiona", sanoo tutkimuksen tekijä Marco Milella Bernin yliopistosta.

Tutkijoiden analyysit viittaavat ainutlaatuisella tavalla myös siihen, että ruumiit oli todella haudattu ennen kuin ne kaivettiin uudelleen esiin.

Ei ole todisteita siitä, että lihakset ja jänteet olisivat revenneet, kun esihistorialliset ihmiset vetivät luita ulos.

"Tämä viittaa siihen, että ruumiit olivat jo osittain hajonneet, kun niitä käsiteltiin, mutta luut olivat vielä suhteellisen kimmoisia", Milella sanoo.

Tutkijat uskovat, että kyseessä saattoi olla eräänlainen rituaali, jossa heimo hautasi vainajansa ja odotti sitten muutaman kuukauden, ennen kuin kaivoi heidät uudelleen esiin ja otti käyttökelpoiset luut työstettäväksi.