Pohjanmeren alue Tanskan, Norjan ja Englannin välissä ei ole suinkaan aina ollut pelkkää merta.
Kun jäät sulivat viimeisen jääkauden jälkeen 18 000 vuotta sitten, alueella ollut jäätasanko muuttui valtavaksi, reheväksi tundraksi, jolla eli kukoistava metsästäjä-keräilijä-yhteisö.
Aluetta kutsutaan nykyään Doggerlandiksi, ja nyt arkeologit uskovat pääsevänsä vihdoin tutkimaan sen kadonnutta sivilisaatiota ilman kalliita vedenalaisia aluksia ja tutkimuskohteeseen kajoamatta.
Bradfordin yliopiston tutkijat aikovat nimittäin kartoittaa merenpohjaa magnetometrian avulla eli alueen magneettikenttiä tutkimalla ja toivovat pystyvänsä näin selvittämään kadonneen kulttuurin levinneisyyttä ja elintapoja. Aika on kuitenkin käymässä vähiin, sillä Pohjanmerelle on suunnitteilla lähivuosina useita tuulipuistoja, joiden valmistuttua arkeologiset tutkimukset alueella voivat käydä mahdottomiksi.
Doggerland oli olemassa tuhansia vuosia
Noin vuosina 18 000–10 000 eaa. Doggerland oli valtava metsien täplittämä, vehmaana kumpuileva alue, joka yhdisti Tanskan ja Englannin. Ajan mittaan alueelle vaelsi yhä enemmän eläimiä ja niiden perässä myös ihmisiä, jotka perustivat metsästäjä-keräilijöiden pysyvän yhteisön.
Noin vuonna 10 000 eaa. merenpinta alkoi jälleen nousta, ja suuria alueita jäi uudelleen veden alle. Doggerland katosi lopullisesti noin vuonna 6150 eaa., kun osa Norjan mannerjalustasta romahti. Romahdus synnytti valtavan hyökyaallon, joka huuhtoi jäljellä olevien maa-alueiden yli ja vei mukanaan todennäköisesti tuhansia eläimiä ja ihmisiä.
Arkeologit ovat löytäneet Doggerlandin jäljiltä muun muassa harppuunanteriä ja sarvista tehtyjä työkaluja, mutta ihmisten metsästystavoista tai esimerkiksi yhteisön koosta on edelleen varsin rajallisesti tietoa.
Arkeologit toivovatkin uusien tutkimusten tuovan niihin uutta valoa. Samalla ne voivat antaa mahdollisesti osviittaa siitä, missä pitäisi tehdä lisätutkimuksia esimerkiksi UV-robottien tai sukeltajien avulla.
”Saatamme myös löytää jäänteitä tunkioista, joissa olevat eläinten luut, nilviäisten jäänteet ja mahdollinen muu biologinen materiaali voivat kertoa paljonkin siitä, miten ihmiset ovat eläneet”, tutkimukseen osallistuva tohtoriopiskelija Ben Urmston.
Tuulipuistot voivat tehdä lopun arkeologien työstä
Arkeologiassa on jo pitkään hyödynnetty magneettikenttien tutkimusta, ja se soveltuu hyvin myös muinaisten maanpintojen kartoittamiseen ilman maahan kajoavia kaivauksia.
Merialueilla magnetometrillä tehtävät tutkimukset ovat kuitenkin huomattavasti hankalampia toteuttaa ja näin myös harvinaisempia.
Merenpohjaa tutkitaan yhdysvaltalaisella magnetometrillä.
Brittiarkeologit ovatkin saaneet Pohjanmeren magneettikentistä dataa myös aluetta tuulipuistoja varten analysoineilta insinööreiltä.
”Pohjanmeren vedenalaisen maiseman tutkimus on yksi arkeologian viimeisistä suurista haasteista. Sillä on myös yhä kovempi kiire, kun uusiutuvan energian hankkeet etenevät alueella nopeasti”, tutkimusprojektia johtava professori Vince Gaffney kertoo.
Brittiarkeologit korostavat, etteivät he suinkaan halua asettua Pohjanmeren vihreän energian hankkeiden tielle, mutta he kuitenkin toivovat, että tuulipuistojen rakentamisessa otetaan huomioon merenpohjassa yhä mahdollisesti piilevät monet arkeologiset aarteet.