Kivikauteen verrattuna meidän aikaamme on eletty vain silmänräpäys.
Kivikausi alkoi, kun ensimmäiset esihistorialliset ihmiset huomasivat kivityökalujen käytön hyödyt noin kolme miljoonaa vuotta sitten.
Tässä on katsaus kivikauden moniin ajanjaksoihin sekä esittely eräistä ihmislajeista, joiden kanssa Homo sapiens eli ja lopulta selvisi nykyaikaan saakka.
Kivipatsaita, veistoksia, aseita ja työkaluja ryhdyttiin käyttämään. Tutki lukuisia kuvia suurista ja pienistä esineistä, joita kivikauden ihmiset kehittivät.
Pääset lähemmäs esihistorian ihmisiä, kun raotamme nykyistä tietämystämme kivikauden ihmisen elämäntavasta ja henkisestä maailmasta.
Kivikauden alku ja kesto
Kivikaudella ihmiset eivät tunteneet metallia. Sen sijaan he tekivät työkaluja kivestä ja muista materiaaleista, ja aikakausi sai siitä nimensä.
Kivikausi alkoi ihmiskunnan kehdossa Itä-Afrikassa, josta arkeologit ovat löytäneet yli kolme miljoonaa vuotta vanhoja veistettyjä kivityökaluja.
3,3 miljoonaa vuotta vanhoja kivikautisia esineitä löydettiin Lomekwista läheltä Turkana-järveä Keniassa..
Ensimmäiset Homo sapiens -nykyihmiset muuttivat Afrikasta noin 200 000 vuotta sitten, ja he veivät kaikkialle mukanaan tietämyksensä – kuten taidon tehdä työkaluja kivestä, puusta ja eläinten luista.
Kivikautinen elämä kesti noin vuoteen 3 500 eaa. saakka. Tällöin Lähi-idän kansat onnistuivat seostamaan kuparin ja tinan pronssiksi. Noin 2 000 eaa. ylivertaiset pronssityökalut saapuivat Pohjois-Eurooppaan, ja kivikaudesta siirryttiin pronssikauteen.
Apinasta ihmiseksi
Tutkijat löysivät vuonna 2015 maailman vanhimmat tunnetut kivityökalut Turkana-järveltä Keniasta.
Veistetyt kivityökalut kaivettiin esiin 3,3 miljoonaa vuotta vanhasta vulkaanisesta tuhkakerroksesta.
Erään teorian mukaan apina Australopithecus afarensis (etelänapina Afarista Etiopiasta") olisi tehnyt alkeelliset työkalut.
Laji tunnetaan parhaiten Etiopiassa 3,2 miljoonaa vuotta sitten eläneen naaraspuolisen Lucyn luurangosta. Hänen jälkeläisensä saivat vähitellen suuremmat aivot ja pienemmät leuat. Hitaasti mutta varmasti apinaihmisestä kehittyi ihminen – Homo.
Esihistoriallisen ihmisen rekonstruktio: Homo habilis.
Ihmiset ennen meitä
Kivikaudella eli yhtaikaa useita ihmislajeja. Evoluutio ei edennyt suoraviivaisesti ensimmäisistä esi-isistämme meihin. Lajeja tuli ja meni. Tässä on viisi meille tutuinta ihmislajia.
Homo habilis – käteväihminen
Eli Afrikassa 2,4–1,5 miljoonaa vuotta sitten. Laji tunnetaan monista kätevistä kivityökaluistaan.
Homo ergaster – työteliäs afrikanihminen
Eli myös Afrikassa 1,9–1,3 miljoonaa vuotta sitten. Erään teorian mukaan laji oli ensimmäinen, joka oppi hallitsemaan tulta.
Homo erectus – pystyihminen
Eli 1, 9 miljoonaa–200 000 vuotta sitten. Laji levisi Afrikasta Aasiaan.
Homo neanderthalensis – neandertalilainen
Eli Euroopassa ja Länsi-Aasiassa noin 250 000–25 000 vuotta sitten. Neandertalilaiset olivat vankkarakenteisempia ja heillä oli suuremmat aivot kuin nykyihmisillä. Ne metsästivät muun muassa mammutteja keihäillä.
Homo sapiens – ajatteleva ihminen
Ihmislajimme sai alkunsa Itä-Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten, ja se on levinnyt kaikkiin maanosiin. Nykyihmiset risteytyivät neandertalilaisten kanssa Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Niinpä nykyeurooppalaisissa on 1–4 prosenttia neandertalilaisen DNA:ta.
Kielen ja taiteen keksiminen
Ihminen on kehittynyt vähitellen, eivätkä tiedemiehet voi sanoa varmasti, milloin esimerkiksi kieliä on ryhdytty käyttämään.
Erään teorian mukaan Homo habilis saattoi jo kommunikoida puhutuilla äänteillä. Espanjassa vuonna 2018 tehty luolamaalausten ajoitus paljasti, että neandertalilaiset pystyivät piirtämään käsiensä ääriviivoja jo 65 000 vuotta sitten.
Nykyihminen ei ilmeisestikään ollut ensimmäinen ihmislaji, joka pystyi käsittelemään ympäristöään kielen ja taiteen keinoin – vaikka juuri nämä kaksi ilmaisumuotoa tutkijat ovat perinteisesti liittäneet Homo sapiens -lajiin.
Kivikauden jaottelu
Kivikautisissa luolissa Sassi di Materassa Basilicatassa, Italiassa on asuttu noin 7 000 eaa. alkaen.
Suurimman osan kivikaudesta ihmiset elivät metsästäjinä ja keräilijöinä.
Kivikauden varsinainen vallankumous oli maatalous, joka syntyi Lähi-idässä noin 12 000 vuotta sitten.
Nykyisen Israelin ja Iranin välisellä rehevällä alueella – niin sanotulla hedelmällisellä puolikuulla – ihmiset oppivat viljelemään maata ja pitämään kotieläimiä sen sijaan, että he olisivat joutuneet elämään saaliseläinten vaellusten mukaan.
Tämä johti siirtymiseen kausittaisista asutuksista pysyvämpiin taloihin ja kyliin.
Tutkijat jakavat kivikauden seuraaviin ajanjaksoihin:
Paleoliittinen kausi
Tunnetaan myös nimellä varhaiskivikausi, mutta kansainvälisesti käytetään nimitystä paleoliittinen aika.
Mesoliittinen kausi
Tutkijat puhuvat mesoliittisen kauden ohella myös "keskimmäisestä kivikaudesta", joka alkoi noin kolme vuosituhatta ennen maanviljelyä. Tällöin metsästäjät kehittivät edistyneempiä kivityökaluja ja asettuivat jonkin verran vakituisemmin aloilleen.
Neoliittinen kausi
Tunnetaan myös nimellä nuorempi kivikausi, mutta kansainvälisesti ajanjaksosta käytetään nimitystä neoliittinen.
Alueelliset kivikauden kulttuurit
Maatalous levisi Lähi-idästä muualle melko hitaasti, joten siirtyminen mesoliittisesta ajasta neoliittiseen aikaan vaihtelee alueittain. Lisäksi olemassa on ollut useita alueellisia kivikautisia kulttuureja ja omaleimaisia alakulttuureja, kuten:
Olduvain kulttuuri
Olduvain kulttuuri kukoisti Itä-Afrikassa noin 2,4–0,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ihmislajit Homo habilis ja Homo erectus valmistivat runsaasti kivityökaluja. Kulttuuri on saanut nimensä Tansaniassa sijaitsevan Olduvai-nimisen rotkon arkeologisen löytöpaikan mukaan.
Acheulin kulttuuri
Acheulin kulttuuri oli olemassa noin 380 000–135 000 vuotta sitten. Tuolloin Homo erectus valmisti sekä Euroopassa että Afrikassa kiilamaisia kiviveitsiä.
Moustier-kulttuuri
Euraasian metsästäjät käyttivät 125 000–32 000 vuotta sitten vaikuttaneen Moustier-kulttuurin aikana tarkasti työstettyjä kivityökaluja, kuten kaapimia ja veitsiä. Kulttuuriin kuului sekä neandertalilaisia että Homo sapiens -ihmisiä.
Madeleinen kulttuuri
Madeleinen kulttuuri on saanut nimensä Ranskan Dordognen alueen La Madeleinen luolan mukaan. Noin 17 000–11 000 eaa. välisenä aikana Etelä-Euroopan asukkaat kärsivät kylmästä ilmastosta. Ihmiset valmistivat eläinten luista heittokeihäitä ja harppuunoita. He tekivät myös hienostuneita hahmoja kivestä ja luusta sekä koristivat luolien seiniä upeilla kalliomaalauksilla.
Elämä kivikaudella
Suurimman osan kivikaudesta ihmiset elivät klaaneissa ja metsästäjä-keräilijöinä luonnossa.
Ihmiset elivät vaeltavina nomadeina etsien paikkoja, joissa oli nisäkkäitä ja lintuja metsästettävänä sekä marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja sieniä kerättävänä.
Kaloja ja mereneläviä pyydettiin puroista ja rannikolta. Ruoka paistettiin tai keitettiin saviastioissa avotulella.
Kivikausi yhdistetään usein Ranskassa ja Espanjassa sijaitsevista luolista löydettyihin todentuntuisiin luolamaalauksiin.
Kivikauden ihmiset uskaltautuivat kyllä usein syviin, pimeisiin ja kylmiin luoliin soihtujen kanssa koristelemaan seiniä, mutta on vain vähän todisteita siitä, että ihmiset olisivat asuneet luolissa pysyvästi.
Niinpä useimpien tutkijoiden mukaan käsitys luolaihmisistä on myytti. Mesoliittisen kauden vaeltavat ihmiset rakensivat todennäköisesti väliaikaisia majoja esimerkiksi puunoksista.
Etelä-Skandinavian Ertebølle-kulttuurissa (5 400–3 900 eaa.) ihmiset käyttivät samoja rannikon leiripaikkoja sukupolvien ajan, mistä muodostui suuria kasoja osterinkuoria ja muuta ruokajätettä – niin sanottuja keittokuoppia.
Asunnoista tuli pysyvämpiä ja ensimmäiset kylät syntyivät neoliittisella kaudella, kun ihmiset viljelivät samaa maapalaa pidempään.
Maailman ensimmäinen kaupunki syntyi 9 000 vuotta sitten Çatalhöyükiin nykyisen Turkin alueelle. Kaupungissa ei ollut katuja, vaan savitalot seisoivat tiiviisti vierekkäin. Sen sijaan Çatalhöyükin jopa 10 000 asukasta saattoivat vierailla toistensa luona tikkaita ja tasakatoissa olevien aukkoja käyttäen.
Kivikauden taide
Esihistoriallisten ihmisten metsästysretki olisi voinut näyttää tältä – olivatpa he sitten Homo sapienseja tai neandertalilaisia.
Leijonamiehet ja venuspatsaat
Menneisyyden taiteilijat tekivät jo tuhansia vuosia sitten teoksia, jotka vaikuttavat nykyään hämmästyttävän moderneilta.
Leijonamies
31,1 senttiä pitkä ja 35 000–41 000 vuotta vanha hahmo leijonanpäineen on maailman vanhin tunnettu patsas. Mahdollisesti shamaania esittävä norsunluusta tehty esine löydettiin eteläsaksalaisesta luolasta vuonna 1939.
Willendorfin Venus
Willendorfin Venus on tunnetuin venusveistoksista. Eri puolilta Eurooppaa on löydetty noin 200 mesoliittiselta kaudelta peräisin olevaa naisfiguuria. Willendorfin Venus löydettiin Itävallasta vuonna 1908. Paksu kivinen nainen, jolla on runsaat rinnat ja sukupuoli muutenkin selvästi näkyvissä, on erään teorian mukaan hedelmällisyysamuletti.
Biisoni nuolemassa hyönteisen puremaa
Noin 15 000 vuotta vanha ja kymmenen senttiä pitkä poron luusta tai sarvista tehty veistos löytyi La Madeleinen luolasta Ranskasta. Se kuuluu upeimpiin Madeleinen kulttuurin monista sarvista ja eläinten luista tehdyistä veistoksista.
Göbekli Tepen kohokuviot.
Turkin Göbekli Tepen kukkulan laella on jäänteet maailman vanhimmasta temppelistä, jonka metsästäjä-keräilijät oletettavasti rakensivat noin 12 000 vuotta sitten. Tutkijat ovat löytäneet raunioista todentuntuisia kohokuvia, kuten eläimiä.
Altamiran luolamaalaukset
Espanjalaisen Altamiran luolan sisäänkäynti romahti 13 000 vuotta sitten, ja sen eläväiset luolamaalaukset biisonista ja muista eläimistä löydettiin uudelleen vuonna 1868. Osa Altamiran maalauksista on jopa 35 000 vuotta vanhoja.
Altan kalliomaalaukset
Kivikauden ihmiset eivät vain maalanneet taidetta luolien seinämiin. He kaiversivat kuvia kallioihin myös ulkoilmassa. Pohjois-Norjassa sijaitsevan Altan kallioissa olevat noin 6 000 kuvaa muun muassa poroista ajoittuvat noin vuodesta 5 000 eaa. aina ajanlaskumme alkuun eli sekä neoliittiselle kaudelle että sitä seuranneella pronssi- ja rautakaudelle.
Dolmenit
Dolmen koostuu tyypillisesti avoimesta kammiosta, jota ympäröivät kivilohkareet ja jonka kattona on yksittäinen kivilohkare.
Vaikka jotkut tutkijat pitävät dolmeneita hautakammioina, niin toiset ovat huomauttaneet, että dolmenien kammioista on löydetty melko vähän luita.
Erään teorian mukaan dolmenit ovatkin saattaneet olla merkkejä maanviljelyn aloittamisesta Espanjassa, Alankomaissa ja Tanskassa.
Ensimmäiset maanviljelijät Etelä-Skandinaviassa alkoivat pystyttää dolmeneita noin 3 500 eaa. Ne olivat yksinkertaisia kivimonumenttejä maisemissa, jotka jäivät monin paikoin avoimiksi sen jälkeen, kun maanviljelijät olivat raivanneet metsät.
Valtaosa Skandinavian kivisistä dolmeneista pystytettiin nykyisen Tanskan alueelle, josta niitä on kaivettu esiin muutamia tuhansia. Tutkijoiden mukaan pelkästään Tanskan alueella niitä saattoi olla jopa 30 000 kappaletta.
Skandinaaviset maanviljelijät alkoivat rakentaa noin 3 200 eaa. käytävähautoja eli maanpäällisiä kivihautakammioita. Skandinavian ulkopuolella muun muassa Espanjan, Iso-Britannian ja Alankomaiden kivikautiset maanviljelijät rakensivat näyttäviä dolmeneita.
Trethevy Quoit, Corwall, Iso-Britannia
Cornwallin lukuisista dolmeneista yksi parhaiten säilyneistä rakennettiin noin 3 500 eaa. Korkeus: 2,7 metriä.
Kilclooney More, Irlanti
Kilclooney More tunnetaan omaleimaisista dolmeneistaan, joista yhdessä on linnunmuotoinen kattokivi.
Drenthe, Alankomaat.
Maanviljelijät pystyttivät Drenthen maakuntaan 5 000 vuotta sitten 54 ”hunebeddeniä" eli hollantilaista dolmenia. Tutkijoiden mukaan Alankomaiden vanhimpien muistomerkkien takana oli suppilonmuotoisista saviastioistaan tunnettu suppilopikarikulttuuri.
Abobeira, Portugali
Pohjois-Portugaliin rakennettiin myös kivikumpuja. Portugalin dolmenit on ajoitettu ajanjaksolle 3 000–5 000 vuotta eaa.
Carnac, Bretagne, Ranska
Kivikautisen arkkitehtuurin ystäville riittää pengottava Carnacissa: pienellä alueella on yli 10 000 monoliittia, jotka tuntemattomat ihmiset ovat pystyttäneet vuosina 4 500–2 000 eaa. välisenä aikana. Carnacista löytyy myös useita salaperäisiä dolmeneita.
Pohjolan kivikausi
Suurin osa Pohjoismaista, Baltiasta ja Brittein saarista oli jään peitossa, kun ihmiset opettelivat kasvien viljelyä Lähi-idässä.
Veiksel-jääkausi oli noin 117 000–11 700 vuotta ennen nykyhetkeä.
Vähitellen ilmasto lämpeni ja jääpeite vetäytyi pohjoiseen. Jään ja lumen sulamisen myötä tilalle tulivat kasvit, linnut, porot ja poronmetsästäjät metsästyskoirineen.
Mesoliittinen kausi alkoi Skandinaviassa noin 10 000 vuotta eaa., mutta jää katosi pohjoisimmilta alueilta vasta noin 7 000 eaa.
Ennen pitkää avoin maisema peittyi metsistä, ja poron aseman metsästäjien tärkeimpänä saaliina ottivat hirvet, peurat ja alkuhärät.
Rekonstruoidut kivikautiset veneet.
Kivikauden ihmiset kaiversivat puunrunkoja ontoiksi ja soutivat niillä vesireiteillä ja rannikoilla. Elämänrytmi oli rauhallinen, ja ihmiset kalastivat ja metsästivät hylkeitä rannikolla kesäisin ja matkustivat talvella sisämaahan metsästämään keihäillä, jousilla ja nuolilla.
Ihmiset tekivät vaatteita eläinten nahoista sekä saviastioita ruuan säilyttämistä varten ja veistivät piikivestä niin veitsiä kuin nuolenkärkiäkin.
Maataloutta harjoitettiin Etelä-Skandinaviassa ja itäisimmässä Hollannissa noin 5 000 eaa. Ensimmäiset maanviljelijät käyttivät kivikirveitä metsän raivaamiseen. Maanviljely perustui kaskeamiseen eli metsien polttamiseen, jotta ravinteikasta tuhkaa saatiin viljan kasvattamiseen.
Metsästäjät olivat eläneet pääasiassa vaeltavina paimentolaisina, mutta Pohjois-Euroopan maanviljelijät alkoivat myös asettua aloilleen ja muodostaa paikallisia yhteisöjä ja hierarkioita.
Maanviljelijät pitivät eläimiä, kuten nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja, ja viljelivät ohran ja vehnän kaltaisia kasveja.
Kivikauden ruokavalio
Tutkijat eivät tiedä, oliko kivikautinen ruokavalio luonnostaan terveellisempää kuin nykyinen ruoka.
Neoliittisen ajan luurangoissa on kuitenkin tyypillisesti paksummat luut kuin meillä nykyään, mikä tutkijoiden mukaan viittaa siihen, että ihmiset elivät yleensä terveellisesti.
Nykyaikaisia alkuperäiskansoja koskevat tutkimukset osoittavat myös, että metsästäjä-keräilijät tekivät paljon vähemmän työtunteja ruuan eteen kuin maanviljelijät, jotka joutuvat jatkuvasti valvomaan viljelykasveja ja kotieläimiä.
Suurin osa maapallosta oli kivikaudella äärimmäisen harvaan asuttua, joten ruuasta oli harvoin pulaa ja stressi oli todennäköisesti tuntematon ilmiö.
Silti tutkijoiden mukaan kivikauden ihmiset saattoivat odottaa elävänsä vain noin 35-vuotiaiksi. Alhainen keski-ikä johtui merkittävästä lapsikuolleisuudesta, parantumattomista sairauksista ja kilpailevien klaanien välisistä sodista.
Sodat kivikaudella
Kivikaudella metsästäjät käyttivät saalistamiseen keihäitä, jousia ja nuolia, tikareita, kalakoukkuja ja harppuunoita. Puut kaadettiin terävillä kirveillä.
Arkeologit etsivät kuitenkin yhä vakuuttavia todisteita siitä, että näitä työkaluja olisi käytetty mesoliittisella kaudella sotimiseen – esimerkiksi yhdessäkään aikakauden luolamaalauksessa ei ole kuvattu ihmisiä sodassa.
Neoliittisella kaudella maanviljely johti kuitenkin väestönkasvuun ja aseelliseen taisteluun resursseista.
Kattava valikoima kivikautisia työkaluja, joita kaikkia voitiin käyttää myös aseina.
Useissa tuon ajan luurangoissa on merkkejä sotavammoista. Esimerkiksi Saksan Talheimissa arkeologit ovat kaivaneet esiin joukkohautaa, jossa oli 34 teurastetun ihmisen jäännökset noin vuodelta 5 000 eaa.
Jäämies Ötzi, joka peittyi itävaltalaisen jäätikön alle yli 5 000 vuotta sitten, oli aseistautunut jousella, nuolisäiliöllä, tikarilla ja aikansa viimeisimmällä sotatekniikalla kuparikirveellä.
Analyysien mukaan Ötziä ammuttiin nuolella selkään, ja hän kuoli taistelussa.
Kivikauden päättyminen
Noin 3500 eaa. Lähi-idässä opittiin valamaan pronssia, ja seoksessa oli 90 prosenttia kuparia ja kymmenen prosenttia tinaa.
Vaikka kirveet ja muut metallityökalut olivat erittäin tehokkaita, kivityökalut eivät poistuneet käytöstä heti.
Sen sijaan siirtymä näiden kahden aikakauden välillä eteni vähitellen jopa vuoden 2000 eaa. jälkeen, jolloin pronssi lopulta saapui Pohjois-Eurooppaan.
Harvinainen ja arvokas pronssi oli monin paikoin varattu eliitille, kun taas tavalliset ihmiset käyttivät edelleen laajamittaisesti kivisiä ja luisia työkaluja sekä aseita.
Esimerkiksi pronssikauden alkupuolella nykyisen Tanskan asukkaat veivät suuria määriä piikivitikareita naapurikansoille.