Uudessa tutkimusartikkelissa kerrotaan, miten Garnett testasi teoriaansa ja päätyi siihen lopputulokseen, että pienet puolikuun muotoiset esineet muistuttivat asteekkien vipukeihään heittovivun eli atlatlin sormipidikkeitä.
Puuvartisen atlatlin toisessa päässä on pidikkeet sormille ja toisessa koukku, johon keihään takapää asetetaan. Vivun avulla keihästä voidaan heittää tavallista keihästä kovemmin ja tarkemmin esimerkiksi metsästettäessä.
Garnettin mukaan heittovivun puiset osat ovat lahonneet jo aikaa sitten, ja jäljelle ovat jääneet vain sormipidikkeet.
Kivikautiset aseet olivat luultua kehittyneempiä
Testatakseen teoriaansa Garnett valmisti ranskalaisista puoliympyrän muotoisista esineistä kopiot hirvensarvesta ja liitti ne atlatl-kopioihin, joita hän opetteli vuoden ajan heittämään kohti maalitaulua.
Kokeen aikana kävi ilmi, että sormipidikkeet toimivat aivan odotetusti. Kun Garnett tutki kopioihin vuoden aikana tulleita kulumisjälkiä, hän havaitsi, että ne vastasivat täsmälleen ranskalaisesineistä löytyneitä jälkiä.
Arkeologien mukaan puolikuun muotoiset esineet ovat noin 22 000 vuotta vanhoja. Jos Garnettin teoria pitää paikkansa ja kyse on todella vipukeihäiden sormipidikkeistä, se tarkoittaa, että ihminen käytti puisia keihäitä 5 000–6 000 vuotta aiemmin kuin tähän asti on oletettu.
Tämä ei yllättäisi Garnettia.
”Moni ajattelee virheellisesti, että kivikauden aseet olivat vaatimattomia ja alkeellisia”, hän sanoo. ”Esihistoriallisten ihmisten esineet ja välineet olivat kuitenkin kehittyneitä ja monimutkaisia tavalla, jota me nykypäivän ihmiset emme välttämättä heti ymmärrä”.