Marja Ahola

Kivikauden metsästäjillä oli ystävyysrenkaita

Uusi teoria: Suomalaistutkijoiden mukaan kivikaudella liuskekivikoruja rikottiin tarkoituksella.

Suomen kivikautisista haudoista on löydetty vuosikymmenien varrella paljon liuskekivirenkaiden palasia. Tähän asti on pidetty selvänä, että koruiksi tulkitut esineet ovat rikkoontuneet hautaamisen jälkeen.

Uusi teoria kumoaa vanhan käsityksen. Helsingin ja Turun yliopiston arkeologit arvelevat, että renkaat oli rikottu jo ennen hautaan laskemista yli 5 000 vuotta sitten.

Tutkijaryhmän mukaan erivärisistä kivilajeista, kuten diabaasista, valmistetut esineet rikottiin jo vähän sen jälkeen, kun ne oli saatu valmiiksi. Renkaiden murtumalinjojen lähempi tarkastelu nimittäin paljastaa, että ne on todennäköisesti aivan tietoisesti katkottu pienemmiksi paloiksi jaettavaksi usealle henkilölle.

Kivikauden ihmiset porasivat renkaiden paloihin reikiä, jotta niitä voitiin kantaa kaulassa.

© Marja Ahola

Kivikautisia ystävyysrannekkeita

Arkeologit olettavat, että korunpaloja käytettiin kivikaudella lahjoina. Kaksi henkilöä tai useampi jakoi korun keskenään, eli idea oli sama kuin nykyisin ystävyysrannekkeissa.

Arkeologit havaitsivat esimerkiksi, että yhden korun yksi pala oli löytynyt tietystä haudasta ja toinen saman korun pala läheiseltä kivikautiselta asuinpaikalta.

”Kyse on luultavasti ollut keinosta pitää yhteyttä elävien ja kuolleiden välillä”, selittää arkeologi Marja Ahola Helsingin yliopistosta.