Kivikauden luolamaalausten kätketyt tarinat

Ei tiedetä tarkkaan, milloin kivikauden ihmiset alkoivat koristella kallioseinämiä ja loivat siten ensimmäiset taideteokset.

Taiteen synnyn karkeakin ajoittaminen on vaikeaa, mutta nykyisen arvion mukaan varhaisimmat ”taideteokset” luotiin noin neljännesmiljoona vuotta sitten.

Tuolloin Jaavan saarella Indonesiassa elänyt nainen tai mies kaiversi hain hampaalla simpukankuoreen siksak-kuvion.

Koristeltu simpukankuori löydettiin vuonna 2014, ja siitä lähtien tutkijat ovat pohtineet, voidaanko sen yksinkertaista kuviota pitää taiteena.

Kuori on peräisin ajalta, jolloin Jaavalla asui Homo erectus -ihmislaji, joten voidaan perustellusti sanoa, että taide syntyi jo ennen nykyihmistä (Homo sapiens).

Vanhimmat viitteet Homo sapiensiin yhdistetystä taiteellisesta toiminnasta ovat peräisin Blombosin luolasta Etelä-Afrikasta.

Sieltä on löydetty kaksi punaista okrapigmenttiä sisältänyttä simpukankuorta, joita on ehkä käytetty maalin sekoittamiseen noin satatuhatta vuotta sitten.

Luolasta on löydetty myös kivi, jossa on noin 73 000 vuotta sitten kaiverrettu viivakuvio. Sitä on (erään teorian mukaan) pidetty maailman vanhimpana ihmisen tekemänä piirustuksena.

Vanhin tunnettu kuva, jonka voidaan varmuudella sanoa esittävän jotakin, syntyi kuitenkin vasta paljon myöhemmin.

Noin 45 500 vuotta sitten tuntematon taiteilija maalasi Indonesian Sulawesin saarella sijaitsevan luolan seinään kuvan paikallisesta villisiasta.

Useimmissa paikoissa luolamaalaukset näyttävät kehittyneen abstraktista esittävään taiteeseen eli viivoista ja kuvioista jotakin konkreettista asiaa tai ilmiötä esittäviin kuviin.

Homo sapiens eli nykyihminen levittäytyi Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.

Noin 37 000 vuotta sitten Euroopassa alettiin maalata luolien seinille abstraktien kuvioiden lisäksi nyttemmin kaikkien tuntemia kuvia esihistoriallisista eläimistä.

Esittävien luolamaalausten kausi päättyi noin 13 000 vuotta sitten, jolloin luolataiteen perinne alkoi kadota Euroopasta.

Tutkijat uskoivat pitkään, että Homo sapiens toi taiteen mukanaan Eurooppaan ja etteivät meitä edeltäneet neandertalinihmiset kyenneet luomaan taidetta.

Vuonna 2018 kolmesta espanjalaisesta luolasta löydettiin kuitenkin abstrakteja luolamaalauksia ja vähintään 65 000 vuotta vanhoja käsien ääriviivoja.

Löytö osoitti, että neandertalinihmiset maalasivat viivoja ja kuvioita vähintään 25 000 vuotta ennen nykyihmisen tuloa ja laajensivat luolataidetta realistisiin kuva-aiheisiin.

Luolamaalauksia maalattiin vuosituhansien ajan eri puolilla maailmaa, joten niitä tuskin on tehty täysin samoilla tekniikoilla.

Tutkijat kuitenkin uskovat, että monet menetelmät toistuivat eri paikoissa.

Kivikaudella eli ennen metallin työstämisen keksimistä ihmiset joutuivat turvautumaan luonnosta löytyviin materiaaleihin.

Rautapitoisesta maalajista okrasta voitiin valmistaa punaisia, ruskeita ja kellertäviä värejä sekoittamalla sitä esimerkiksi luolasta saatuun veteen. Mustaa ja tummanruskeaa taas saatiin esimerkiksi puuhiilestä.

Maaleissa saatettiin tutkijoiden mukaan käyttää myös kasvinesteitä, eläinten rasvaa, virtsaa ja verta joko pigmenttinä tai sideaineena.

Arkeologit ovat löytäneet Etelä-Espanjassa sijaitsevasta Cueva de los Avionesin luolasta 115 000 vuotta vanhoja ”maalipurkkeina” käytettyjä simpukoita, joissa on jälkiä punaisista ja keltaisista väreistä.

Muinaiset taiteilijat valaisivat pimeitä luolia tulella, ja joistakin luolista onkin löydetty kaivauksissa soihtujen tuhkaa.

Toisaalla taiteilijat käyttivät valonlähteenä alkeellisia ”öljylamppuja” eli rasvalla täytettyjä pieniä vateja.

Yltääkseen luolien seinämien yläosiin luolamaalarit käyttivät esimerkiksi Lascaux’n luolastossa luultavasti varta vasten rakennettuja puisia telineitä, jotka purettiin maalauksen valmistuttua.
Ranskalaisen La Vachen luolan joidenkin maalausten pigmentin alta on löydetty hiiltä.

Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että jo esihistorialliset taiteilijat saattoivat ensin luonnostella työnsä hiilellä ja maalasivat sitten lopullisen kuvan väripigmenteillä.

Maalia levitettiin kallioon sormilla tai oksista tai eläinten karvoista tehdyillä siveltimillä.

Maalatessaan käsiensä ääriviivoja taiteilijat puhalsivat maalia ruo’osta tai luusta tehdyn puhallusputken läpi.

Altamirasta Espanjasta on löydetty punaokrajäämiä sisältänyt linnunluu, jota käytettiin todennäköisesti käden kuvien ruiskumaalaukseen.

Tutkijat eivät tiedä, keitä luolamaalausten tekijät olivat. Useimmat luolat, joista maalauksia on löydetty, olivat pimeitä ja vaikeapääsyisiä paikkoja, joissa ei todennäköisesti asuttu vakituisesti.

Yhden teorian mukaan taiteilijat olivat nuorukaisia, jotka uskaltautuivat tutkimaan luolia ja tekivät luolamaalauksia siinä missä nykynuoret graffiteja.

Toinen teoria on, että taiteilijat olivat šamaaneja ja luolamaalauksilla oli hengellinen tai uskonnollinen merkitys.

Muinaiset taiteilijat jättivät kuitenkin johtolankoja: lukemattomia kädenjälkiä, joilla he kenties ”signeerasivat” teoksensa.

Vuonna 2013 tutkijat analysoivat kahdeksasta ranskalaisesta ja espanjalaisesta luolasta löydettyjä kädenjälkiä. Niistä 75 prosenttia saattaa sormien suhteellisten pituuksien perusteella olla peräisin naisilta, sillä heillä nimetön ja etusormi ovat tyypillisesti lähes samanpituiset, kun taas miehillä nimetön on usein selvästi etusormea pitempi.

Tämän vuoksi onkin esitetty, että useimmat luolataiteilijat olisivat olleet naisia.

Tämä on kuitenkin vain yksi teoria muiden joukossa.

Vanhimmat luolamaalaukset olivat viivoja ja geometrisia kuvioita, kun taas myöhemmät luolataiteilijat keskittyivät kuvaamaan eläviä olentoja.

Kuva-aiheista suosituimpia olivat villieläimet. Silloin harvoin, kun maalauksissa esiintyy ihmisiä, heistä on usein kuvattu vain pää tai sukuelimet.

Jotkin luolamaalaukset näyttävät kuvaavan mielikuvitusolentoja, kuten ranskalaisen Trois-Frèresin luolan kuuluisa ”velho”, joka esittää mahdollisesti peurantaljaan pukeutunutta šamaania.

Chauvet’n luolan kuvat ja muut varhaiset maalaukset esittävät yleensä ihmisille vaarallisia suuria eläimiä, kuten mammutteja, villasarvikuonoja, luolakarhuja ja luolaleijonia.

Hieman nuorempia luolamaalauksia esimerkiksi Lascaux’ssa ja Niaux’ssa hallitsevat saaliseläinten laumat: hevoset, biisonit, alkuhärät ja peurat.

Luolamaalaukset eivät kuitenkaan olleet jääkauden aikaisia ruokalistoja, sillä lintuja, kaloja ja muuta kivikauden ihmisille tärkeää ravintoa kuvataan niissä ani harvoin.

Arkeologit ja taidehistorioitsijat ovat yrittäneet tulkita luolamaalauksia siitä lähtien, kun Altamiran luola löydettiin vuonna 1879.

Tutkijat eivät ensin uskoneet, että jääkauden ihmiset olisivat kyenneet tekemään taidetta, ja aatelismies Marcelino Sanz de Sautuolaa, jonka Maria-tytär oli löytänyt Altamiran luolamaalaukset, syytettiin kuvien väärentämisestä.

Myöhemmin luolamaalausten on tulkittu liittyvän muun muassa metsästysmagiaan tai uskontoon.

Metsästysmagiateorian kannattajien mukaan kivikauden ihmiset maalasivat eläimiä siinä toivossa, että kuva antaisi heille valtaa niihin. Tämä päti sekä saaliseläimiin että ihmiselle vaarallisiin eläimiin.

Jotkut tutkijat puolestaan pitävät luolamaalauksia jääkauden mytologian ja historian kuvallisena esityksenä. Monista luolista löytyneitä kädenjälkiä on arveltu osaksi uskonnollista siirtymäriittiä, joka olisi nykyajan konfirmaation tavoin symboloinut nuoren astumista aikuisuuteen.

Eteläafrikkalaisen luolamaalausten asiantuntijan David Lewis-Williamsin mukaan esihistorialliset ihmiset eivät välttämättä täysin kyenneet erottamaan kuviteltua todellisuudesta. Niinpä luolamaalaukset voivatkin kuvata hallusinaatioita tai šamaanien yrityksiä luoda yhteys henkimaailmaan.

Myös itse luolien merkitys on edelleen arvoitus. Jotkut tutkijat pitävät luolamaalauksia sisältäviä luolia koristeltuina asuintiloina, kun taas jotkut uskovat luolien olleen pyhiä kulttipaikkoja ja vertaavat luolamaalauksia esimerkiksi kirkkotaiteeseen.

Espanjalainen taidemaalari Pablo Picasso (1881–1973) ammensi usein innoitusta esihistoriallisesta taiteesta, sekä luolamaalauksista että veistoksista, kuten 24 000 vuotta vanhasta alastonta naista esittävästä kivisestä Willendorfin Venuksesta.

Nähtyään kuuluisat ranskalaiset luolamaalaukset Picasson kerrotaan huudahtaneen: ”Emme ole keksineet mitään uutta Lascaux’n jälkeen!”

Historioitsijat eivät tosin ole yksimielisiä toteamuksen aitoudesta.

Oli miten oli, luolataiteilijat käyttivät useita hämmästyttävän nykyaikaisilta vaikuttavia tekniikoita.

He osasivat muun muassa luoda väreillä kolmiulotteisen vaikutelman ja loihtia maalauksiinsa liikkeen tuntua viivoilla.

Monista eläimiä esittävistä luolamaalauksista on löydetty pisteitä tai viivoja, joiden jotkut tutkijat ovat tulkinneet liittyvän laskemiseen.

Vuonna 2023 brittitutkijat esittivät, että merkinnät olisivat liittyneet jonkinlaiseen kalenterijärjestelmään.

Harrastelija-arkeologi Bennet Baconin kartoitettua selkeitä merkintöjä yli 600:ssa jääkauden aikaisessa maalauksessa eri puolilta Eurooppaa tutkijat vertasivat niitä eri eläinlajien elinkaareen.

He tulivat siihen tulokseen, että maalausten pisteet ja viivat kuvasivat eläimen pariutumisaikaa toukokuussa alkaneen kevään jälkeisissä täysikuissa mitattuna. Jos hevosen kuvaan oli maalattu kolme viivaa, se tarkoitti, että hevonen parittelee elokuussa.

Joidenkin merkintöjen yhteydestä on lisäksi löydetty Y-kirjainta muistuttava symboli. Yhden teorian mukaan Y viittaa kuukauteen, jolloin kuvan eläin yleensä synnyttää poikasensa. Jos teoria pitää paikkansa, jääkauden ihmisillä oli alkeellinen kirjoitusjärjestelmä, jonka avulla he pystyivät tallentamaan tietoja saaliseläimistään, jo useita tuhansia vuosia ennen nuolenpääkirjoituksen syntyä Sumerissa 3200-luvulla eaa.