On tiedetty, että yli 5 000 vuotta sitten Aasiasta Eurooppaan vaeltanut jamnoiksi kutsuttu paimentolaiskansa hyödynsi hevosia, mutta tutkijat ovat aiemmin olleet siinä käsityksessä, että he käyttivät hevosia pelkästään kuormajuhtina. Uusi laaja yli 200 luurangon tutkimus haastaa tämän vanhan teorian. Useimmat luurangoista olivat jamnojen haudoista.
”Luut ovat elävää ainesta, ja niistä voi lukea paljon ihmisen elämästä”, bioantropologi Martin Trautmann Helsingin yliopistosta selittää.
Pitkiä aikoja hevosen selässä viettäneen henkilön luut muotoutuvat eri tavalla kuin sellaisen henkilön luut, joka on pääosin liikkunut omilla jaloillaan.
Yamnojen hevoset muistuttivat meidän przewalskinhevosiksi kutsumiamme hevosia. Se on Aasian aroilta kotoisin oleva pienikokoinen ja vankka hevosrotu.
Vain harvat osasivat ratsastaa
Ja juuri tästä tutkimuksen johtaja Trautmann kollegoineen ovat löytäneet merkkejä. Hän kuvailee havaintoa yllätykseksi. Jos kyseessä olisi ollut yksittäistapaus, se olisi leimattu sattumaksi.
Tutkijat analysoivat kaikkiaan 217 luurankoa hautakummuista, jotka sijaitsevat Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa. Monissa luurangoissa oli merkkejä, jotka kertovat siitä, että kyseinen ihminen on kulkenut paljon ratsain.
Erityisesti kiinnitettiin huomiota sääri- ja reisiluihin sekä tyypillisiin hevosen selästä putoamisesta kertoviin merkkeihin. Yhdeksällä luurangoista oli selviä ja 24:llä vähäisempiä merkkejä ratsastamisesta.
Aiemmin varhaisimmat todisteet ratsastamisesta olivat 3 500 vuoden takaa. Tutkitut jamnaluurangot ovat 5 000–4 500 vuotta vanhoja, ja näyttää siltä, että he kulkivat ensimmäisinä ratsain – mutta vain muutama heistä oli todella taitava ratsastaja.
Tutkijat etsivät erityisesti selkärangasta, jaloista ja lantiosta merkkejä siitä, että henkilö oli viettänyt paljon aikaa hevosen selässä.