Euroopan neoliittinen kausi (6000–2000 eaa.) oli väkivaltaista ja sotaisaa aikaa. Tähän asti tutkijat ovat pitäneet aikakautta rauhallisena uskoen, että maanviljelyksen kehittyessä ihmisillä oli riittävästi ruokaa ja he saattoivat elää sovinnossa.
Uudessa laajassa tutkimuksessa tutkijat Lundista, Edinburghista ja Bournemouthista kävivät läpi yli 2 300 kalloa muun muassa Tanskasta, Ruotsista, Saksasta ja Britanniasta. Tutkimus osoitti, että useammassa kuin joka kymmenennessä kallossa oli jälkiä esimerkiksi nuijalla tai kirveellä aiheutetusta väkivallasta.
Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että neoliittinen kausi oli väkivaltaista ja epätasa-arvoista aikaa, jolloin kilpailevat yhteisöt hävitettiin joissakin tapauksissa ilmeisesti kokonaan.
Luut ovat parhaita tietolähteitä
Tutkijat kävivät läpi kalloja, jotka olivat peräisin 180 löytöpaikalta Euroopasta, ja etsivät niistä esimerkiksi iskujen ja nuolten jättämiä jälkiä. Niitä löytyi yli kymmenestä prosentista tutkituista kalloista. Tutkijat laativat saamiensa tulosten perusteella kartan väkivallan käytöstä neoliittisella kaudella.
Tällainen on tutkijoiden luoma kartta neoliittisen kauden väkivallasta. Punaiset pisteet osoittavat löytöjä, jotka viittaavat yksittäisiin yksilöihin kohdistuneeseen väkivaltaan, ja siniset pisteet osoittavat joukkohautoja, jotka viittaavat kollektiiviseen väkivaltaan.
Osa havainnoista liittyy joukkohautauksiin, mikä tutkijoiden mukaan viittaa kokonaisten yhteisöjen hävitykseen.
”Ihmisten luut ovat selvin ja kiistattomin todiste entisaikojen vihollisuuksista”, tohtori Linda Fibiger Edinburghin yliopistosta kertoo.
Ehkä yllättävintä tutkimuksessa oli se, että nimenomaan siirtyminen metsästäjä-keräilijä-yhteisöistä maanviljelyyn näytti johtaneen verisiin konflikteihin.
”Todennäköisin syy väkivaltaan oli yhteiskunnan taloudellisen perustan muuttuminen. Maatalous johti eriarvoisuuteen, ja huonommin pärjänneet turvautuivat ehkä ryöstelyyn ja väkivaltaan voidakseen menestyä uudessa maailmassa”, Fibiger selittää.
60 vuotta vanha teoria arvioidaan uudelleen
Teoria kivikauden viljelijäyhteisöjen rauhanomaisesta elämästä yleistyi tutkijoiden keskuudessa 1960-luvulla. Tuolloin liettualainen arkeologi Marija Gimbutas esitti niin sanotun kurgaanihypoteesin.
Sen mukaan Eurooppaan vaelsi noin 4 500 eaa. ihmisiä Mustanmeren alueelta. Niin sanotun kurgaanikulttuurin vaikutus Euroopassa oli merkittävä, ja se jätti leimansa muun muassa eurooppalaisiin kieliin.
Tutkijat kävivät läpi yli 2 300 kivikautista kalloa. Kuvan neljässä kallossa näky jälkiä aseilla aiheutetuista murtumista.
Gimbutaksen mukaan kurgaanikulttuuri levisi seuraavina vuosituhansina Eurooppaan ja korvasi sen, mitä hän kutsuu ”vanhaksi Euroopaksi”. Mantereen alkuperäiset kivikautiset yhteisöt olivat hänen mukaansa naisjohtoisia ja rauhanomaisia ja arvostivat henkisyyttä. Vähitellen kurgaanikulttuurin sotaisa elämäntapa syrjäytti nämä arvot.
Kurgaanihypoteesia on korjattu moneen kertaan, mutta uudet DNA-tutkimukset tukevat Marija Gimbutaksen teoriaa siitä, että Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan kohdistui kivikaudella suuri muuttoliike Itä-Euroopasta. Hänen käsityksensä rauhanomaisista kivikauden kansoista on kuitenkin usein kyseenalaistettu, ja myös uusi kallotutkimus haastaa sen.