Joulu on paljon muutakin kuin kinkkua ja joululahjoja. Jouluun liittyy draamaa ja uskomuksia – ja tietenkin mukavia perinteitä. HISTORIA-lehti vie sinut tutustumaan viikinkien jouluun, kertoo, miksi Hitler ei pitänyt joulusta, ja muistelee, miten joulurauha laskeutui juoksuhautoihin ensimmäisessä maailmansodassa. Nautinnollisia lukuhetkiä – ja iloista joulua!
Jos joku ymmärsi joulun päälle, niin viikingit. Vuoden raadannan ja ankeuden jälkeen joulu oli ainoa ajankohta, jolloin saattoi rentoutua kunnolla ja syödä ja juoda mielin määrin. Viikinkien nimitys joululle oli jól, joka tarkoittaa juhlaa. Lue kaikki viikinkien joulusta.
Joulupukki ei ole aina näyttänyt siltä kuin nykyään. Vähän yli sata vuotta sitten hän oli pukeutunut tummiin vaatteisiin. 1900-luvun alussa kuvaan astui uusi pukki, amerikkalainen Coca Colan Santa Claus, jolla oli valkoisin turkissomistein koristeltu punainen asu. Tuo pukki muutti mielikuvaa joulupukista merkittävästi.
Joulupukki, joulukuusi, glögi ja piparkakut ovat yleisiä jouluperinteitä, mutta niiden lisäksi on monia harvinaisempia ja omalaatuisempia joulutapoja. Esimerkiksi Walesissa kuljetetaan hevosen kalloa pitkin katuja, japanilaiset juhlivat joulua Kentucky Fried Chicken -pikaruokapaikassa ja Itävallassa piruiksi pukeutuneet miehet pelottelevat lapsia.
Tapa tuoda joulukuusi kotiin joulun ajaksi mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä 1400-luvulla. Etenkin saksalaiset ihastuivat joulukuuseen, mikä johti joulukuusipulaan 1800-luvulla. Siksi keksittiin tehdä joulupuu hanhensulista, jotka maalattiin vihreiksi, jotta ne muistuttaisivat oikeaa puuta.
Joulukortteja valmistettiin sarjatuotantona ensimmäisen kerran vuonna 1843, kun brittiläinen Sir Henry Cole painatti tuhat kappaletta joulukortteja. Korteista ei tullut välitöntä menestystä, mutta jo seuraavana vuonna myynnissä oli jo melkoinen määrä joulukortteja, ja sen jälkeen niiden suosio alkoi nopeasti kasvaa.
Adventtikranssi on peräisin vuodelta 1839, ja se on saksalaisen teologin keksimä. Siinä oli enemmän kynttilöitä kuin nykykransseissa, ja se oli rakennettu vaununpyörästä. Vasta vuonna 1860 adventtikranssi koristeltiin kuusenhavuilla, joiden pistävien neulasten tarkoitus oli muistuttaa Jeesuksen ristillä kantamasta orjantappurakruunusta.
Varhaisimmat historialliset maininnat glögistä ovat peräisin 1400-luvulta. Saksalaiset keksivät lämmikkeekseen kylminä talvikuukausina kuumennetun viinin, jota he kutsuivat nimellä glühwein eli hehkuviini. Tapa levisi sittemmin muuallekin Pohjois-Eurooppaan. Myös roomalaisilla oli samantapainen juoma – katso täältä roomalaisen glögin resepti.
Roomalaisaikaan misteliä pidettiin myrkyllisenä, mutta se oli myös hedelmällisyyden symboli. Kirkko kielsi mistelin käytön, mutta koska kansa uskoi sen hedelmällisyyttä edistävään voimaan, syntyi tapa suudella mistelinoksan alla.
