Monien jouluperinteiden juuret ovat muinaisissa hedelmällisyysjuhlissa. Useat tutut joulun traditiot ovat nykymuodossaan peräisin kuitenkin vasta myöhäiskeskiajan Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta.
Siellä niiden kehittymiseen vaikuttivat kukoistava kauppa ja kulttuurielämä.
Martti Lutherin reformaatio 1500-luvulla toi myös kirkon ja uskon lähemmäs kansaa.
Joulua alettiin juhlistaa kodeissa yhä enemmän, ja perhejoulun ihanne korostui entisestään 1800-luvun Saksassa syntyneen romantiikan, tunteita korostaneen taidesuuntauksen, aikana.
Siirtolaisten mukana saksalaiset jouluperinteet levisivät muuallekin maailmaan.
KAUPPA
Ensimmäinen joulutori, Dresdenin Striezelmarkt, sai nimensä striezel-joululeivonnaisesta eli stollenista.
Kauppa kukoisti sodan jälkeen
Vuonna 1434 Saksin vaaliruhtinas Frederik II antoi Dresdenin kaupungille luvan järjestää markkinat ensimmäisen adventin jälkeisenä maanantaina.
Myytävänä oli lihaa, jauhoja ja muita joulun ruokatarpeita.
Seuraavina vuosina tarjonta laajeni esimerkiksi pellava- ja lasituotteilla ja leluilla.
Kukoistus johtui Saksassa muun muassa kaupan kasvusta vuonna 1453 päättyneen satavuotisen sodan jälkeen.
Joulutorit levisivät pian koko Saksaan, ja ne kuuluvat nykyisin jouluun monissa muissakin maissa.
LAULUPERINNE
Saksalaisen lauluperinteen juuret ovat minnelaulussa eli aatelisten muusikkojen hoveissa esittämissä rakkauslauluissa.
Kansanlauluista tuli tuttuja joululauluja
Kansanlauluperinne kukoisti keskiajan Saksassa.
Saksassa 1800-luvun alussa syntyneen romantiikan taidesuuntauksen aikana monista kansanlauluista tehtiin uusia versioita.
Näiden joukossa oli myös vanha sleesialainen kansanlaulu Oi kuusipuu.
Romantiikan ajan taitelijat loivat myös uusia sanoituksia, kuten jouluklassikon Jouluyö, juhlayö.
Monet saksalaisista joululauluista käännettiin englanniksi, ja näin ne levisivät myös muualle maailmaan.
PROTESTANTTISUUS
Christkind symboloi Jeesuslasta, Taivaan kuninkaan poikaa, minkä vuoksi hänet usein kuvataan kruunu päässään.
Martti Luther pelasti joululahjat
Keskiajan Saksassa lapset saivat joululahjansa 6. joulukuuta Pyhältä Nikolaukselta.
Perinteellä kunnioitettiin vuosina 280–350 elänyttä Myran piispaa Pyhää Nikolaosta, joka julistettiin pyhimykseksi anteliaisuutensa vuoksi.
1500-luvulla Martti Luther kuitenkin teki lopun pyhimysten palvonnasta.
Hän siirsi lahjojen jakamisen 24. päivälle, ja nyt lahjat antoi Jeesuslapsi – das Christkind – joka toimitti ne saajilleen salassa.
Perinne levisi protestanttisuuden mukana muihin Euroopan maihin ja laajemmalle maailmaan.
KEMIA
Von Liebig oli tutkijaryhmineen orgaanisen kemia pioneereja, ja he kehittivät muun muassa mineraalilannoitteita ja liemikuutioita.
Kemia sai koristeet välkehtimään
Saksan kemianteollisuus kehittyi 1800-luvulla rivakasti, ja Thüringenin Lauschan kaupungissa lasimestari Hans Greiner hoksasi hyödyntää tätä.
Hän alkoi ensimmäisenä valmistaa joulukoristeiksi käsin tehtyjä, värillisiä lasipalloja.
Pallojen sisäpuoli oli päällystetty tinan ja elohopean seoksella, joka teki niistä hohtavia mutta samalla myrkyllisiä ja hauraita.
Joulupalloista tulikin menestys vasta, kun kemisti Justus von Liebig kehitti vuonna 1835 menetelmän, jolla lasi voitiin päällystää hopeanitraatilla.
SIIRTOLAISUUS
Vuosina 1840–1880 USA:han tuli yli kaksi miljoonaa saksalaissiirtolaista.
Siirtolaiset veivät saksalaisen joulun maailmalle
1600-luvun lopulla Pohjois-Amerikan Pennsylvanian siirtokuntaan asettui noin satatuhatta saksalaista siirtolaista.
He toivat mukanaan monia perinteitä, kuten joulukuusen.
Saksalainen joulu alkoi levitä maailmalle toden teolla, kun 1800-luvun puolivälin poliittinen kuohunta ajoi miljoonia saksalaisia pakolaisiksi Atlantin yli.
Eräs heistä, kuvittaja Thomas Nast, loi piirroksillaan tuhdista, punanuttuisesta Sankt Nicolauksesta Santa Clausin, josta tuli Yhdysvaltojen ja sittemmin koko maailman tuntema joulupukki.