Perinne syntyi Saksassa
Vaikka Luther ei todennäköisesti aloittanutkaan joulukuusiperinnettä eivätkä historioitsijat tiedä, missä ja milloin se tarkalleen ottaen sai alkunsa, moni seikka viittaa siihen, että tapa koristella kuusi jouluksi alkoi vakiintua todennäköisesti läntisessä Saksassa 1500-luvun alussa.
Yksi vanhimmista lähteistä, joissa mainitaan joulupuu, on peräisin länsisaksalaisesta Freiburgin kaupungista vuodelta 1419.
Siellä joukko leipurin kisällejä näki omenilla, leivonnaisilla ja kimalteella koristellun puun yhdessä kaupungin majataloista.
Toisen lähteen mukaan Strasbourgin katedraalissa oli koristeltu puu jouluna 1539, ja vuonna 1570 kirjoitettu kronikka kuvailee bremeniläisen käsityöläisen joulupuuta, johon oli ripustettu koristeeksi omenia, pähkinöitä, taateleita ja pieniä paperikukkia.
1500-luvun joulupuista on säilynyt vain vähän kirjallisia mainintoja, mutta juridisten asiakirjojen perusteella joulukuuset juurtuivat Saksaan 1500-luvun aikana – jopa niin tiukasti, että Freiburgin kaupunginisät joutuivat kieltämään kuusten kaatamisen joulupuiksi vuonna 1554. Myös Elsassissa viranomaiset määräsivät vuonna 1561, että yhteen talouteen piti riittää yksi joulukuusi.
Puilla on historian saatossa on usein ollut symbolinen merkitys, ja monet kansat ovat yhdistäneet ne jälleensyntymään ja ikuiseen elämään.
Esikristillisenä aikana kuuset olivat esimerkiksi germaanisten ja skandinaavisten heimojen keskuudessa tärkeä osa talvipäivänseisauksen juhlintaa joulukuun lopulla.
Talot koristeltiin ikivihreillä kuusenoksilla merkiksi siitä, että talven pimeys väistyisi pian valon ja elämän tieltä. Yhteys esikristillisen kuusiperinteen ja nykyisen joulukuusen välillä on kuitenkin epävarma.
Kirkko vastusti aluksi joulukuusia
Joulukuusen mahdollinen yhteys pakanallisiin perinteisiin ei ollut kirkon mieleen, ja kirkko yrittikin hillitä joulukuusten suosion kasvua 1600-luvulla.
Esimerkiksi saksalainen teologi Johann Conrad Dannhauer valitti vuonna 1647, että joulukuusi kiinnosti ihmisiä enemmän kuin ”Jumalan sana ja pyhät rituaalit”.
Kirkon harmistukseksi joulukuuset olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen, ja etenkin Saksan aateliset ihastuivat niihin.
Joulukuusi syrjäyttikin protestanttisissa säätyläisperheissä katoliseen perinteeseen liittyvän jouluseimen, joka oli yleistynyt 1200-luvulla ja joka katosi reformaation myötä protestanttisista kodeista lähes neljäksisadaksi vuodeksi.
1700-luvulla joulukuusi levisi tavallistenkin saksalaisten koteihin runoilija Johann Wolfgang Goethen kirjoitettua siitä teoksissaan. 1800-luvulla kuusia alettiin nähdä myös Saksan kirkoissa.