Pimeys oli jo aikaa sitten laskeutunut saksalaisen Wittenbergin kaupungin ylle aattoyönä 1536, kun viittaan pukeutunut mies rämpi kaupungin ulkopuolella kasvavan lumisen metsän halki. Mies suunnisti metsässä tähtien valossa, kunnes hän äkkäsi hämärässä pienen kuusen.
Hän suuntasi suoraan kuusen luo, tarttui siihen kaksin käsin ja nykäisi, jolloin puu irtosi kohmeisesta maasta. Mies vei kuusen kotiinsa ja koristeli sen kynttilöillä öisen tähtitaivaan innoittamana.
Sitten hän kutsui perheensä kuusen ympärille ja luki heille juhlallisella äänellä Betlehemin ihmeestä. Mies oli Martti Luther, mutta tarina hänen joulukuusestaan on sepitetty.
Luther ei ”keksinyt” joulukuusta
Tarinat Martti Lutherista joulukuusiperinteen alullepanijana alkoivat levitä 1800-luvulla, ja vielä nykyäänkin esimerkiksi monissa lastenkirjoissa kerrotaan tarinaa Lutherin joulukuusesta.
Historioitsijat eivät kuitenkaan ole voineet todistaa, että Lutherilla olisi ollut kotonaan joulukuusi, ja sitä paitsi joulupuut olivat Lutherin aikaan 1500-luvulla jo verrattain yleisiä Saksassa.
Martti Luther perheineen joulun vietossa. Ei tiedetä, oliko Luthereilla oikeasti joulukuusi.
Perinne syntyi Saksassa
Vaikka Luther ei todennäköisesti aloittanutkaan joulukuusiperinnettä eivätkä historioitsijat tiedä, missä ja milloin se tarkalleen ottaen sai alkunsa, moni seikka viittaa siihen, että tapa koristella kuusi jouluksi alkoi vakiintua todennäköisesti läntisessä Saksassa 1500-luvun alussa.
Yksi vanhimmista lähteistä, joissa mainitaan joulupuu, on peräisin länsisaksalaisesta Freiburgin kaupungista vuodelta 1419.
Siellä joukko leipurin kisällejä näki omenilla, leivonnaisilla ja kimalteella koristellun puun yhdessä kaupungin majataloista.
Toisen lähteen mukaan Strasbourgin katedraalissa oli koristeltu puu jouluna 1539, ja vuonna 1570 kirjoitettu kronikka kuvailee bremeniläisen käsityöläisen joulupuuta, johon oli ripustettu koristeeksi omenia, pähkinöitä, taateleita ja pieniä paperikukkia.
1500-luvun joulupuista on säilynyt vain vähän kirjallisia mainintoja, mutta juridisten asiakirjojen perusteella joulukuuset juurtuivat Saksaan 1500-luvun aikana – jopa niin tiukasti, että Freiburgin kaupunginisät joutuivat kieltämään kuusten kaatamisen joulupuiksi vuonna 1554. Myös Elsassissa viranomaiset määräsivät vuonna 1561, että yhteen talouteen piti riittää yksi joulukuusi.
Puilla on historian saatossa on usein ollut symbolinen merkitys, ja monet kansat ovat yhdistäneet ne jälleensyntymään ja ikuiseen elämään.
Esikristillisenä aikana kuuset olivat esimerkiksi germaanisten ja skandinaavisten heimojen keskuudessa tärkeä osa talvipäivänseisauksen juhlintaa joulukuun lopulla.
Talot koristeltiin ikivihreillä kuusenoksilla merkiksi siitä, että talven pimeys väistyisi pian valon ja elämän tieltä. Yhteys esikristillisen kuusiperinteen ja nykyisen joulukuusen välillä on kuitenkin epävarma.
Kirkko vastusti aluksi joulukuusia
Joulukuusen mahdollinen yhteys pakanallisiin perinteisiin ei ollut kirkon mieleen, ja kirkko yrittikin hillitä joulukuusten suosion kasvua 1600-luvulla.
Esimerkiksi saksalainen teologi Johann Conrad Dannhauer valitti vuonna 1647, että joulukuusi kiinnosti ihmisiä enemmän kuin ”Jumalan sana ja pyhät rituaalit”.
Kirkon harmistukseksi joulukuuset olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen, ja etenkin Saksan aateliset ihastuivat niihin.
Joulukuusi syrjäyttikin protestanttisissa säätyläisperheissä katoliseen perinteeseen liittyvän jouluseimen, joka oli yleistynyt 1200-luvulla ja joka katosi reformaation myötä protestanttisista kodeista lähes neljäksisadaksi vuodeksi.
1700-luvulla joulukuusi levisi tavallistenkin saksalaisten koteihin runoilija Johann Wolfgang Goethen kirjoitettua siitä teoksissaan. 1800-luvulla kuusia alettiin nähdä myös Saksan kirkoissa.
Joulukuusimarkkinat Rautatientorilla Helsingissä vuonna 1899.
Kansa otti mallia kuninkaallisista
1800-luvulla joulukuuset alkoivat levitä myös Saksan ulkopuolelle sikäläisten aatelisten mukana.
Britanniassa London News -sanomalehti julkaisi vuonna 1848 piirroksen kuningatar Viktoriasta ja prinssi Albertista lapsineen kokoontuneena joulukuusen ympärille.
Historioitsijoiden mukaan piirros merkitsi joulukuusen läpimurtoa Britanniassa, vaikka kyseessä ei suinkaan ollut Windsorin linnan ensimmäinen joulukuusi.
Viktoria oli tutustunut joulukuuseen jo lapsena saksalaisen isoäitinsä Charlotte von Mecklenburg-Strelitzin ansiosta. 1840-luvulla Viktoria ja hänen saksalainen aviomiehensä jatkoivat kuusiperinnettä omassa perheessään.
Siirtolaiset levittivät perinnettä
1800-luvulla joulukuusi valloitti Yhdysvallat, kun tuhannet saksalaiset matkustivat Atlantin yli siirtolaisiksi vieden jouluperinteensä mukanaan. Philadelphia Bulletin -sanomalehti kirjoitti vuonna 1860, ettei kaupungissa ollut ”montakaan taloa, jossa ei olisi omaa joulupuuta”.
Joulukuusen suosiosta kertoo myös vuonna 1880 tehty laskelma, jonka mukaan New Yorkin Washington Market -torilla myytiin kyseisenä vuonna ”kovalla hinnalla” peräti 200 000 kuusta.
1800-luvun kuluessa joulukuusesta tuli tärkeä osa joulua liki kaikissa kristillistä perinnettä noudattavissa maissa.
Opi joulun perinteistä jouluteemastamme