Kun druidit poimivat mistelinoksia, he levittivät valkean kankaan puun alle – näin misteli ei menettänyt voimaansa, jos se sattui putoamaan maahan.
Misteleitä käytettiin erityisissä uhrimenoissa, ja niitä ripustettiin oviaukkoihin, missä ne toisaalta toimivat hedelmällisyyden symboleina ja toisaalta suojelivat kotia pahoilta hengiltä.
Kirkko kielsi mistelin
Kristillinen kirkko ei hyväksynyt mistelinoksien käyttöä, koska ne liittyivät pakanallisiin menoihin.
Tapa kuitenkin eli kansan parissa, ja koska mistelin uskottiin edistävän hedelmällisyyttä, syntyi tapa suudella mistelin alla oviaukossa. Perinne juontaa todennäköisesti juurensa myöhäiseltä keskiajalta.
Misteli piti suutelun kurissa
Mistelin alla suutelusta tuli erityisen suosittu tapa 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa, ehkäpä siksi, että tuon ajan ahdasmielinen yhteiskunta pystyi parhaiten "valvomaan" suutelua, kun se tapahtui julkisesti ja avoimesti.
Toinenkin tapa yleistyi: kun mies oli saanut varastetuksi suudelman mistelin alla, hänen piti irrottaa oksasta marja ja heittää se pois.
Kun mistelinoksassa ei enää ollut marjoja, se oli menettänyt taikavoimansa.
Mistelistä tuli osa jouluperinteitä
Viktoriaanisella ajalla misteli vakiinnutti asemansa joulun perinteiden joukossa.
Viktoriaanit pitivät tärkeänä sitä, että jouluun kuului rakkautta ja ystävyyttä, ja kun Jeesuksen syntymääkin voitiin pitää hedelmällisyyden symbolina, misteli sopi kuvaan erinomaisesti.
Kirkkokin hyväksyi jo mistelin, vaikkei sitä pidetty aitona kristillisenä perinteenä.