Leikkikalukeksinnöt päätyivät pukinkonttiin

Kun nallekarhu esiteltiin Leipzigin suurilla leikkikalumessuilla vuonna 1903, harva kiinnitti siihen huomiota – vain yksi ostaja kiinnostui nallesta.

Yhdysvaltalainen asiakas osti kuitenkin Steiffiltä kaikki esillä olleet sata nallea. Hän palasi seuraavana päivänä ja tilasi saman tien kolmetuhatta lisää.

Seuraavana vuonna Steiff myi St. Louisin maailmannäyttelyssä 12 000 nallea ja sai kultamitalin.

Pehmonalle sai lempinimen Teddy Yhdysvaltojen tuolloisen presidentin Theodore Rooseveltin mukaan.

Luovaa askartelua pikku insinööreille

Rakennussarjoilla on jo 400 vuoden historia, mutta vasta Lego, Brio ja Meccano osasivat luoda tuotteita, jotka räjäyttivät lelumarkkinat.

Frank Hornby halusi tarjota kehittäviä harrastuksia kahdelle pojalleen. Hän teki pellinpaloista rakennussarjan, jonka osat liitettiin toisiinsa pienillä ruuveilla.

Sarja sopi kuin nakutettu brittiläisessä teollisuusympäristössä kasvaville lapsille, joista moni päätyi aikuisena rakentamaan nostureita ja rautateitä.

Lelusarjaa luodessaan Hornby oivalsi ideansa potentiaalin, ja hän patentoi keksintönsä.

Rakennussarjassa oli kuitenkin yhä puutteita, mutta Hornbylla ei ollut riittävästi aikaa keksinnön kehittämiseen, sillä ansiotyö lihan tuontiliikkeen kirjanpitäjänä vaati osansa.

Onneksi hänen esimiehensä oivalsi lelusarjan mahdollisuudet, ja Hornby sai vapautuksen työstään sekä verstaan käyttöönsä. Tästä hyvästä esimies pääsi uuden yrityksen osakkaaksi.

Rakennussarja oli ensin nimeltään Mechanics Made Easy, ja se tuli markkinoille vuonna 1902. Rakennussarjassa oli metallitankoja ja -levyjä sekä pyöriä ja hammaspyöriä.

Kaikissa oli reiät, jotta ne voi ruuvata kiinni toisiinsa. Vuonna 1907 kauppa kävi niin kiivaana, että alihankkijat eivät pysyneet perässä.

Frank Hornby ryhtyi itsenäiseksi lelunvalmistajaksi, ja samalla rakennussarja nimettiin uudelleen: siitä tuli Meccano.

Hornbystä tuli miljonääri, ja vuonna 1931 hän päätti hakeutua politiikkaan. Ura Britannian alahuoneessa kesti kuitenkin vain yhden vaalikauden verran.

Johdatus kapitalismin perusteisiin

Tutkittuaan yhteiskunnan mekanismeja yhdysvaltalainen Elizabeth Magie kehitti vuonna 1903 lautapelin nimeltä The Landlord's Game osoittaakseen ihmisille konkreettisesti, kuinka varallisuus kasaantui Yhdysvalloissa harvoille.

”Toivon pelin opettavan kaikille, että köyhät köyhtyvät, koska Carnegiella ja Rockefellerilla on rahaa yli oman tarpeen”, Magie sanoi.

Elizabeth Magien luomus tuo mieleen nykyisinkin suositun Monopoly-pelin, eikä ihme, sillä veljekset Charles ja George Parker ostivat vuonna 1935 Landlordin patenttioikeudet ja kehittivät Magien peliä edelleen.

Ajan hengen hyvin aavistanut Parker Brothers toi markkinoille myös Cluedon (1944) ja Riskin (1957) kaltaisia suosikkeja. Myös Trivial Pursuit siirtyi sen hallintaan vuonna 1988.

Voimaa ja vihellystä

Joulun 2019 lahjatoivelistalla komeili kauko-ohjattava drooni, mutta sata vuotta sitten pilttien haaveissa häämötti ihka oikea höyrykone.

Saksalainen Theodor Märklin avasi vuonna 1859 pienen lelutehtaan, joka erikoistui nukkekotien keittiöiden varustamiseen.

Pikkuisten liesien ja kattiloiden valmistus kehitti tekijöiden taitoa työstää metallista pieniä yksityiskohtia, mikä osaltaan teki Märklinistä johtavan leluhöyrykoneiden ja pienoisvetureiden valmistajan.

Höyrykone ilmestyi yrityksen tuoteluetteloon vuonna 1909. Laitteen toimintamekanismi oli täsmälleen sama kuin voimalaitosten ja tehtaitten jättiläismäisissä koneissa.

Polttoaineena käytetty etanolikapseli kuumensi kattilassa olevan veden, ja paineen kasvaessa syntyi höyryä, joka sai vetopyörän liikkeelle.

Laitteeseen kuuluvan leveän remmin avulla vetopyörän liike siirrettiin pienten, Märklinin valmistamien koneiden käyttövoimaksi.

Märklin aloitti kuuluisien pienoisjunien valmistuksen vuonna 1891. Aluksi ne olivat vieterikäyttöisiä, ja ensimmäinen sähköjuna tuli kauppoihin vuonna 1926.

Kuivumaton leikkisavi

William Harbutt opetti kuvaamataitoa Bathissa Etelä-Englannissa. Helpottaakseen oppilaidensa kuvanveistotehtäviä hän kehitti saven, joka ei kuivunut oppituntien välissä.

Muovailuvahassa ei itse asiassa ollut lainkaan savea, vaan se oli kipsin, parafiinin, kalkin, lanoliinin ja steariinihapon sekoitus.

Massa oli harmaata, mutta Harbutt alkoi värjätä sitä ja patentoi keksintönsä. Muovailuvaha on ollut suosittua jo vuodesta 1897 lähtien.

Lasten lisäksi se innostaa myös aikuisia: esimerkiksi Wallace ja Gromit -animaatioelokuvissa on käytetty muovailuvahaa.

Aluksi nukeilla lepyteltiin jumalia

Nuken historia on todennäköisesti yhtä pitkä kuin ihmiskunnankin. Arkeologit ovat löytäneet esimerkiksi savesta ja puusta tehtyjä nukkeja.

Vuosituhansien kuluessa nukeille alettiin tehdä liikkuvia raajoja ja hienoja kampauksia.

Aluksi nukeilla oli ilmeisesti uskonnollinen tehtävä, mutta antiikin aikaisista kirjoituksista käy ilmi, että roomalaistytöt pukivat nukkejensa ylle aikuisten muodin mukaisia kangasvaatteita.

Kun kreikkalaistyttö saavutti aikuisiän, hän uhrasi nukkensa jumalille. Nukkeja on löytynyt myös kreikkalaisista lasten haudoista.

Teollistuminen tarjosi uusia mahdollisuuksia valmistaa nukkeja. Saksalaisyritys Schildkröt toi vuonna 1896 markkinoille uuden selluloidimateriaalin, jonka saattoi värjätä ihon väriseksi.

Miljardi ihanaa pitkäsäärtä

Kun Ruth Handler katseli Barbara-tyttärensä paperinukkeleikkejä, hän kiinnitti huomiota siihen, että tärkeintä leikissä näytti olevan nukeille sopivien aikuismaisten vaatteiden suunnittelu.

Tyttöä siis kiinnosti aikuisten muoti! Huomio palautui uudelleen Ruth Handlerin mieleen perhelomalla Euroopassa, kun hän näki saksalaisen Lilli-nuken, joka ei näyttänytkään pikkutytöltä vaan elegantilta aikuiselta naiselta.

Oivallus iski kuin salama: Barbara ei selvästikään kaivannut paperinukkea vaan jotakin muuta.

Ruth Handler loi Lillistä kapealanteisemman version, jolla oli isot silmät, runsaampi tukka ja pitkät jalat. Barbie-nuken tuotanto saattoi alkaa.

Aviopari Ruth ja Eliot Handler omisti jo valmiiksi Mattel-nimisen taulunkehyksiä ja nukkekodin huonekaluja valmistavan tehtaan. Valikoimaa oli helppo muuttaa.

Ensimmäinen Barbie tuli kauppoihin maaliskuussa 1959, eikä nukkemaailma ollut enää entisensä. Jokainen kynnelle kykenevä tyttö halusi Barbien sekä kasan vaatteita ja muuta oheistavaraa.

Kahden vuoden päästä joukkoon liittyi Barbien poikaystävä Ken. Auvoisa suhde kariutui vuonna 2006, kun Mattel kertoi lehdistötilaisuudessa parin ajautuneen erilleen.

Onneksi tehdas ilmoitti heidän solmineen sovinnon vuoden 2011 ystävänpäivän kunniaksi.

Värikynäklassikko

Nürnbergiläisen Johann Sebastian Staedtlerin oletettiin perheen vanhimpana poikana jatkavan lyijykyniä valmistavan perheyrityksen palveluksessa.

Nuori Staedtler meni naimisiin maalarin tyttären Magdalenan kanssa vuonna 1824, ja perheen kasvaessa hän ryhtyi kokeilemaan, voisiko tavallisen lyijykynän harmaan ytimen korvata jollakin muulla värillä.

Vuonna 1834 Staedtler sai aikaan ensimmäisen värikynän. Hän sekoitti punaista pigmenttiä sideaineeseen, kuivasi massan uunissa sekä puristi ja jauhoi sen monta kertaa, ennen kuin pusersi lopullisesti puristetun massan puukuoreen.

Ideasta innostuneena hän perusti oman tehtaan, ja yhdeksän vuoden kuluttua värejä oli jo sateenkaaren verran.

Värikynät kävivät kaupaksi, mutta isän lyijykynät eivät – ja Staedtler nuorempi lunasti isältään koneet pilkkahinnalla. Myös Staedtlerin lähin kilpailija, Faber-Castell, on lähtöisin Nürnbergistä.

Alun perin vaatimaton yritys perustettiin vuonna 1761, mutta siitä on sukeutunut toimistotarvikkeita valmistava kansainvälinen konserni, jonka palveluksessa on noin 8 000 henkeä.