Saksalaispiirtäjä antoi 1800-luvulla pukille piippolakin perinteisen piispan hiipan sijaan. Punainen nuttu on uskomuksen mukaan perua Coca-Colan mainoksesta 1930-luvulta. Pukki esiintyi kuitenkin punaisissa jo ennen sitäkin. Pukki on ollut pulska jo 191 vuotta. Pyöreä maha mainitaan yhdysvaltalais­runossa vuodelta 1823.
© M. Evans/Scanpix

Joulupukki kuoli 1 700 vuotta sitten

Joka vuosi punanuttuinen sankari suoriutuu valtavasta lahjojenjakourakasta lapsia ilahduttaakseen. Valkoparran takana piileskelee historiallinen henkilö, 1 700 vuotta sitten elänyt kreikkalaispiispa.

torstai 15. joulukuuta 2016 teksti Esben Mønster-Kjær
Kaikki lapset tietävät, että joulupukki asuu kaukana pohjoisessa. Suomalaisten mielestä hänen asuinpaikkansa on tietysti Korvatunturi, vaikka Joulupukin paja ja ”kotiluola” Santapark sijaitsevatkin näppärästi napapiirillä. 


Sinne myös saapuu pukin posti. Vuosittain joulupukki saa 500 000 kirjettä 198 maasta.

Tanskalaislapset lähettävät lahjatoiveensa toisaalle, nimittäin Grönlantiin. Joulupukki vierailee Nuukin kaupungissa heli­kop­terilla 24. joulukuuta. Muutoin hän oleskelee jäätiköllä lymypaikassaan.

Monissa maissa uskotaan vahvasti siihen, että joulupukin paja sijaitsee pohjoisnavalla. Alankomaalaisten ja belgialaisten joulupukki taas pitää enemmän Espanjan lämmöstä, mistä hän saapuu joka vuosi marraskuussa Amsterdamiin höyrylaivalla.

Tarinat joulupukin kodista ovat olennainen osa jouluperinteitä, mutta niissä ei ole siteeksikään totta. ”Oikea joulupukki” on ollut kuollut ja kuopattu jo lähes 1 700 vuotta, ja hänen jäännöksensä lepäävät Italiassa. 

Piispa jakoi rahaa köyhille

Vuonna 270 Rooman valtakunnassa nykyisen Turkin alueella sijainneessa vilkkaassa, nyt jo raunioituneessa Pataran satamakaupungissa syntyi kreikkalaispoika. Hän sai nimekseen Nikolaos. 


Hänestä tuli pian orpo, ja hän varttui setänsä, kristityn piispan luona.

Aikuisena Nikolaos sai oman piispanistuimen naapurikaupungista Myrasta. Hän oli myös yksi niistä oppineista, jotka keisari Konstantinus I Suuri kutsui 325 kirkolliskokoukseen pohtimaan kristinuskon perusteita.

Tehtyään pitkän uran kirkon palveluksessa Nikolaos kuoli joulukuussa 343, ja hänet haudattiin Myraan. Alueen asukkaat eivät silti unohtaneet häntä, ja pian hänen ihmeteoistaan alkoi liikkua huhuja.

Erään mukaan Nikolaos oli pelastanut kolme nuorta naista prostituutiolta. Heidän isänsä oli niin köyhä, ettei heillä ollut varaa myötäjäisiin, jotka olivat avioliiton edellytys. Tytöillä ei näyttänyt olevan muuta keinoa kuin ryhtyä myymään itseään henkensä pitimiksi.

Piispa päätti antaa tytöille rahaa mutta teki sen salaa ollakseen nolaamatta heitä ja heidän isäänsä.


Hän livahti kolme kertaa vaivihkaa tyttöjen talon luo ja heitti rahakukkaron ikkunasta sisään. Tarinan yhden version mukaan tyttöjen isä oli viimeisellä kerralla piilossa nähdäkseen hyväntekijän.

Nikolaos välttyi paljastumiselta heittämällä viimeisen kukkaron sisään talon savupiipusta. Se tipahti yhden tytön sukkaan, joka roikkui kuivumassa tulisijan luona.

Kertomukset ihmeistä ja hyväsydämisyydestä saivat kirkon julistamaan Nikolaoksen pyhimykseksi. Se oli ensimmäinen vaihe piispan muodonmuutoksessa kansainväliseksi joulupukiksi.

Monen alan pyhimys

Piispa Nikolaoksen ihmeteoista alkoi liikkua tarinoita hänen kuolemansa jälkeen. Kun hänen henkensä kerrottiin pelastaneen erään pojan orjuudesta, hänestä tuli lasten suojelupyhimys.

Kun Myraan iski nälänhätä, Nikolaos suostutteli erään laivan miehistön lahjoittamaan lastin vehnää. Kun laiva pian täyttyi uudelleen viljasta, myös merimiehet alkoivat turvata häneen.

Pyhä Nikolaos lahjoitti köyhille tytöille rahaa myötäjäisiksi. Joulupukki tuo leluja
ja muita tavaroita niille lapsille, jotka ovat muistaneet olla kilttejä.
© Shutterstock & AKG-Images

Alankomaissa perinne jatkui

Yli tuhat vuotta Nikolauksen kuoleman jälkeen Euroopassa tapahtui uskonpuhdistus. 1500-luvun Alankomaissa kiellettiin katolisten pyhimysten palvonta. 


Näin kävi myös Pyhälle Nikolaokselle, jonka kuoleman muistopäivää alankomaalaiset olivat juhlistaneet 6. joulu­kuuta kulkueilla ja jakamalla köyhille almuja ja lapsille lahjoja. Monet juhlivat silti ”Sinter­klaasin juhlaa” salassa.

Ajan mittaan pyhimystarina muutti muotoaan. Jan Schenckman kuvasi vuonna 1850 julkaistussa kirjassa Sint Nikolaas en zijn Knecht (Pyhä Nikolaos ja hänen palvelijansa) pyhimyksen hyvä­sydämisenä vanhuksena, joka kiisi lentävällä hevosella kattojen yllä ja heitti lapsille lahjoja savu­piipuista sisään.

Alankomaalaislapset tottuivatkin laittamaan kenkänsä takan eteen ennen nukkumaanmenoa 5. joulukuuta. Jos he olivat käyttäytyneet hyvin kuluneena vuonna, kengät olivat aamulla täynnä makeisia ja leivonnaisia.

Alankomaissa joulun ajan suurta juhlaa lahjapaketteineen ja herkkuineen vietetään yhä joulukuun alussa. Yhdysvalloissa Sinterklaas muuttui punanuttuiseksi pukiksi, joka liikkuu aattoyönä.

Joulupukki lihoi Yhdysvalloissa

Ei tiedetä tarkkaan, miten Sinter­klaas-hahmo rantautui Yhdysvaltoihin ja muuttui Santa Clausiksi. Pyhimys mainitaan muutamassa tekstissä 1700-luvulla, mutta vasta vuodelta 1823 peräisin olevassa runossa hänellä on enemmän nykylapsille tuttuja piirteitä.

Clement Clarke Mooren A Visit from St. Nicholas -runossa pyhimys oli pyöreä ja pehmeä ja hänen mahansa ”tärisi kuin kulhollinen hyytelöä, kun hän nauroi”. 

Runon hilpeällä olennolla oli punaiset posket ja kirsikkaa muistuttava nenä. Lisäksi hän saapui koteihin joulu­aattoiltana eikä 6. joulukuuta.

Runossa Sinter­klaasin valkoinen hevonen oli vaihtunut rekeen ja poro­valjakkoon. Ne viittasivat siihen, että joulupukki tuli kylmästä paikasta. 


Kuuluisa yhdysvaltalainen pilapiirtäjä Thomas Nast sisällytti vuonna 1866 erääseen piirrokseensa joulupukin osoitteen ”Santasville, N.P.” – lyhenne tarkoitti North Polea eli pohjoisnapaa.

1800-luvulta asti lapset ovatkin kirjoitelleet pukille pohjoisnavalle, Lappiin ja Grönlantiin, vaikka kirjeet oikeasti pitäisi osoittaa Italiaan.


Vuonna 1087 Barin kaupungin asukkaat nimittäin varastivat puolet Pyhän Nikolaoksen haudan luista Myrassa ja veivät ne Italiaan pyhäinjäännöksinä. 13 vuotta myöhemmin venetsialaiset ryöväsivät piispan loput luut.

Nykyisin pyhimyksen jäännökset on sijoitettu kahteen paikkaan: Basilica de San Nicolan kirkkoon Barissa ja Lidon San Nicolòn kirkkoon Venetsiassa. Kummassakin käy vuosittain lukuisia roomalais- ja kreikkalaiskatolisia pyhiinvaeltajia rukoilemassa pyhimykseltä apua.
Yhdysvalloissa joulupukin ajopeliksi keksittiin porovaljakon vetämä reki.
© M. Evans/Scanpix

Pukki oli kreikkalainen

Italian Barissa olevista luista on selvitetty oikeuslääketieteen tekniikoilla, miltä piispa Nikolaoksen kasvot näyttivät.

❄ Luiden perusteella leuka oli voimakas ja Nikolaos oli hieman alle 170 senttiä pitkä.
❄ Nenäluu oli murtunut ja kasvanut vinoon voimakkaan iskun vuoksi.
❄ Kreikkalaisena Nikolaoksella oli eteläeurooppalaisen tumma iho. 300-luvulla lyhyt parta oli muotia.


© Caroline Wilkinson/University of Manchester

Joulupukki omi piirteitä viikingeiltä

Joulupukin esikuva oli katolinen piispa, mutta joulupukin kiireiseen aattoiltaan on haettu vaikutteita pakanallisesta tarustosta. 


Alun perin joka vuosi pimeän yön halki matkasivat kuitenkin Odin, Tor ja muut aasat. Skandi­naa­viset jumalat eivät jaelleet lahjoja vaan metsästivät. 

Retkeä johti Odin kahdeksan­jalkaisella Sleipner-hevosellaan.

Ihmisten oli syytä olla varovaisia, jos uskaltautuivat ulos jouluaattona. Jos kaukaa kuului outoa jylinää, kannatti heittäytyä maahan ja sulkea silmät. Muutoin saattoi tempautua metsästysseurueen mukaan ja kadota iäksi kuoleman valtakuntaan. 


Joulu on perinteitä täynnä – lue lisää suuresta jouluteemastamme.

Odinin pitkä parta symboloi viisautta. Hän johti jumalia näiden lähtiessä metsästämään jouluaattona. Myös joulupukki liikkuu aattoyönä. Muhkeapartainen joulupukki on kuin
myhäilevä isoisä.
© Shutterstock & Bridgeman

Ehkä sinua kiinnostaa...