Sen sijaan joulun pitäisi olla ”todellinen kansallisen rauhan juhla” ja tarkoittaa varmaa rauhaa vain saksalaisille.
Rauha ilmeisesti pystyttäisiin takaamaan vain tuhoamalla kansan viholliset, kuten juutalaiset, kommunistit ja homoseksuaalit.
”Eroon Jeesuksesta”
Seuraava askel oli siirtää Jeesus syrjään juhlan keskiöstä. Natsien onneksi saksalaiset olivat jo kauan ennen kristinuskon yleistymistä juhlineet talvipäivänseisausta joulun tienoilla.
Natsien propaganda painottikin sitä, että joulu oli todellisuudessa muinaisgermaaninen juhla, jonka aikana juhlittiin vuoden lyhintä päivää antamalla lahjoja ja koristamalla kuusi.
”Emme voi hyväksyä sitä, että saksalainen joulukuusi yhdistetään Betlehemin seimeen. Emme voi hyväksyä sitä, että joulu ja sen sielukas sisältö olisi itämaisen uskonnon tuotetta”, kirjoitti natsipropagoija Friedrich Rehm vuonna 1937.
Himmler väänsi jouluvirret uusiksi
Joululaulut ja virret, joissa mainittiin Jeesus, kirjoitettiin uusiksi niin, että ne ylistivät kansallissosialismia. Lauluntekijöiden joukkoon kuului peräti SS-päällikkö Heinrich Himmler.
Iso piikki natsien lihassa oli joulupukki, jonka hahmo perustui alun perin kristittyyn pyhimykseen Pyhään Nikolaokseen, joka eli 300-luvullla nykyisen Turkin alueella.
Koska Nikolaos ei ollut arjalainen eikä germaani, natsit päättivät, että joululahjat lapsille jakoi todellisuudessa muinaispohjoismainen Odin-jumala.
Joulukuusessa roikkui hakaristi
Joulukuusta vastaan natseilla ei ollut mitään, sillä sen juuret olivat pakanallisessa germaanisessa perinteessä. Toisaalta Hitleriä eivät ilahduttaneet tähdet, jotka kiinnitettiin kuusen latvaan.
Daavidin tähdestä tai kommunistien punaisista tähdistä muistuttavan latvatähden sijaan natsien piti käyttää joko hakaristiä, germaanien aurinkopyörää tai muinaispohjoismaista riimua.
VIDEO: Joulunviettoa natsi-Saksassa
Natsi-Saksan nykypäiviin säilyneiden joulukoristeiden joukossa oli myös palloja, joihin oli maalattu esimerkiksi Sieg Heil -iskulauseita sekä hakaristi-, rautaristi- ja kotkakoristeita.
Hitlerin puolustukseksi voidaan sanoa, että hän ei alaistensa tavoin pitänyt natsikoristeista ja sääti lakeja, joissa kiellettiin natsisymboleiden käyttö esimerkiksi joulukoristeena.
1944 oli natsien viimeinen joulu
Natsit ponnistelut tuottivat melko hyvin tulosta, ja toisen maailmansodan puhjetessa joulusta oli jo tullut pitkälti natsijuhla.
”Kun vietämme saksalaista joulua, luemme perheeseemme kaikki ne, jotka ovat saksalaista verta, ja kaikki ne, jotka vahvistavat saksalaista etnisyyttä”, kirjoitettiin saksalaisessa kuukausilehdessä vuonna 1939 ja tuettiin siten käsitystä, että kristillisen sisällön sijaan joulussa oli tärkeintä Hitlerin sanoma.
Onni ei kukoistanut pitkään. Vuoden 1944 joulu oli viimeinen natsijoulu, ja muutamaa kuukautta myöhemmin natsi-Saksa antautui ja Hitler kuoli.
Joitakin Himmlerin jouluvirsistä veisattiin vielä lyhyen aikaa sodan jälkeenkin, mutta useimmat saksalaiset tekivät Hitlerin joululle samoin kuin muillekin Fûhrerin opeille: hylkäsivät ja heittivät historian tunkiolle.