GALLERI: Sotajoulu

Toisessa maailmansodassa britit taistelivat ensimmäisten vuosien vastoinkäymisiä vastaan hurtilla huumorilla. Ajan hengen mukaisesti Britannian sotaministeriö teetti joukon joulupukkikuvia, joissa joulupukki laskeutuu lahjoineen hävittäjällä, kantaa kadulla lahjoja kypärä päässä jne.

Jouluna sodan osapuolet suorastaan kilpailivat siitä, kumman joulu poikkesi enemmän sodan ankeasta arjesta. Lavastetuilla kuvilla haluttiin uskotella siviiliväestölle, että omat pojat viettivät auvoisaa joulua ja olivat voitolla. Erityisesti saksalaiset onnistuivat molemmissa maailmansodissa uskot­telemaan kotirintamalle, että sotilaiden elämä rintamalla oli varsin leppoisaa.

Natsit yrittivät tehokkaan propagandan avulla tehdä kristitystä joulusta germaanisen talvipäivänseisauksen juhlan. Hakaristijoulukoristeet olivat vai yksi monista propagandan keinoista. Myös saksalaisten lehtien piti häivyttää joulun kristillinen tausta ja korostaa arrtikkeleissaan Saksan uutta vapahtajaa Adolf Hitleriä.

Jouluna 1914 länsirintamalle syntyi spontaani ase­lepo ja saksalaissotilaat jopa uskaltautuivat ilman aseitaan ei-kenenkään-maalle toivottamaan hyvää joulua brittiläisille ja ranskalaisille vihollisilleen. Kun kenraalit saivat tietää tapahtuneesta, he ­kielsivät ankarasti joukkojaan veljeilemästä vihollisen kanssa niin jouluna kuin muulloinkin.

Brittiläinen laivastoupseeri Adrian Silas järjesti
vuonna 1942 rennon joulujuhlan yhdysvaltalaisille, ranskalaisille ja venäläisille kollegoilleen.

Adolf Hitler ei pitänyt joulusta, ja eräänäkin vuonna hän ajeli taksilla ympäri Etelä-Baijeria välttyäkseen juhlinnalta. ”Führer sivuutti joulun täysin. Ei yhden yhtä havunoksaa, ei yhtäkään kynttilää”, kirjoitti Hitlerin sihteeri Traudl Junge joulusta 1943, jonka hän vietti Hitlerin seurassa tämän Itä-Preussissa sijaitsevassa tukikohdassa ”Sudenpesässä”.

Sotaa käyvät maat tekivät kaikkensa toimittaakseen sotilaille osoitetut paketit perille. Kotirintamalta lähetettiin ­kuitenkin niin paljon lahjoja, että Britannian rautatie­yhtiö joutui toisen maailman­sodan aikana hillitsemään lahjatulvaa: ”Vähemmän paketteja, kiitos. Pitäkäämme huoltoreitit vapaina aseita ja ammuksia varten.”

Suurimman osan vuotta sotilaat joutuivat tyytymään kenttämuonaan, mutta jouluna heille tarjottiin oikeita jouluherkkuja. Jopa Ardennien offensiivin aikana jouluna 1944, jolloin Saksan armeijan viimeinen suurhyökkäys pani yhdysvaltalaiset tiukoille, liittoutuneiden sotilaille tarjottiin juhla-ateria: ”Saimme kalkkunaa kaikkine lisukkeineen, se oli herkullista”, amerikkalainen Burt Morphis kirjoitti eteläisestä Belgiasta.

Kaikkien sotilaiden omaiset eivät älynneet, että rintamalla suosituimpia lahjoja olivat ruoka, ­karkit, tupakka ja viina. Saksalainen sotilas ­Rudolf Dünnebeil kirjoitti jouluna 1942 kummissaan (tai pettyneenä) ­äidilleen jostain päin Ranskaa: ”Kiitos lahjoista, mutta mihin kuvittelit minun tarvitsevan uimahousuja? Pitäisikö minun hypätä niissä Atlanttiin?”

Sotaa käyvät maat käyttivät valtavia summia aseiden ja ammusten valmistamiseen, ja joulu oli hyvää aikaa kerätä rahaa myymällä niin sanottuja sotaobligaatioita. Mainoskyltit kehottivat kansalaisia tukemaan isänmaata ja ostamaan sotaobligaatioita lahjaksi.

Sotilaat pääsivät aika ajoin parin päivän lomalle rintamalta, jos sotatilanne sen vain salli. Matka kotiin asti perheen luo oli kuitenkin tavallisille sotilaista harvinaista ylellisyyttä. Mitä kauemmas kotimaastaan sotilas oli sijoitettu, sitä epätodennäköisempää oli, että hän pääsi käymään lomalla kotona. Erityisiä joululomia ei liioin myöskään tunnettu.

Saksan kenraalit olivat ensimmäisen maailman­sodan aikana vakaasti sitä mieltä, että sotilaiden piti saada jouluksi kuusi. Vuonna 1914 armeija hankkikin kymmeniätuhansia minijoulukuusia koristeineen ja kynttilöineen ja toimitti ne sotilaiden iloksi rintamalle.

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen armeija lähetti Hollywood-tähtiä rintamalle viihdyttämään sotilaita, ja koomikko Bob Hope oli yksi esiintyjistä. Sodan jälkeen hän jatkoi esiintymistä sotilaille, ja vuonna 1967 hän otti näyttelijätär Raquel Welchin mukaansa joulukiertueelleen Vietnamiin.

Vaikka lämpötila Tyynellä­merellä nousi trooppisiin lukemiin ja kosteus hipoi sataa prosenttia, se ei estänyt ­liittoutuneiden sotilaita ­pukeutumasta joulupukiksi ja jakamasta toisilleen lahjoja. Huulenheitto, huonot vitsit ja itse tehdyt lahjat auttoivat unohtamaan sodan kauhut.