Englantilaisten jouluruokien ykköset olivat kalkkuna ja jouluvanukas.

© Fotolibra & Shutterstock

Englannin puritaaniset poliitikot kielsivät joulun

Englannin parlamentti yritti kieltää joulunvieton. Puritaanisten parlamentaarikkojen mielestä joulu oli paheksuttava pakana-aikainen jäänne, jota juhlivat vain paavinuskoiset petturit.

tiistai 20. joulukuuta 2016 teksti Benjamin Thomas Christensen & Trine Roslev
Englannissa kävi vuonna 1642 käsky, että kaikki joulun juhlinta olisi vastedes kielletty. Laki herätti vastustusta, sillä joulu oli tuohon aikaan erittäin merkittävä juhla englantilaisille. 


Sitä juhlittiin useita päiviä laulamalla virsiä ja käymällä kirkossa sekä kutsumalla vieraita kotiin tanssimaan ja nauttimaan hanhi- tai kalkkunapaistia ja muita jouluherkkuja.

Joulunviettoa ei kuitenkaan mainittu Raamatussa, ja siksi Englannin puritaaninen parlamentti piti joulujuhlia vain verukkeena parlamentaarikkojen suuresti paheksumille juopottelulle ja irtosuhteille. Niinpä se kielsi joulun­vieton täysin, ja kiellon rikkojia uhattiin sakoilla tai vankilatuomiolla.

Joulukieltoa edelsivät useita vuosia kestäneet parlamentin ja Englannin ­kuninkaan Kaarle I:n väliset kiistat ­päätöksistä, joita kuningas oli tehnyt parlamentilta kysymättä. 

Tilanne kärjistyi lopulta niin, että maa syöksyi pitkään sisällis­sotaan, jossa kiistakapuloina olivat maan hallintotapa ja Englannin valtion­uskonto.

Kaarle I halusi viedä anglikaanista kirkkoa katolilaiseen suuntaan, mikä sai puritaanisen parlamentin takajaloilleen, koska katolilaisuuden myötä kirkko­pyhien juhlinta olisi vain korostunut.

Parlamentti puolestaan halusi poliitikko Oliver Cromwellin johdolla uudistaa kirkkoa niin, että englantilaiset eläisivät jatkossa tiukan kalvinistisen uskon ­oppien mukaista puhdasta ja hurskasta elämää.

Katolisen Kaarle I:n alueilla sai yhä juhlia joulua, kun taas Lontoossa ja muilla parlamentin hallitsemilla alueilla oli nyt noudatettava uusia lakeja.

Lontoossa partioi joulupoliisi

Lontoossa partioi joulupoliisi Muutama vuosi joulukiellon jälkeen satiirinen runoilija, lehtimies ja Cromwellin vannoutunut vastustaja John Taylor harmitteli tilannetta eräässä runossaan.

”Kaikki vapaus ja harmittomat huvit, iloiset leikit ja tanssit [– –] oli nyt viety, kitketty juurineen niin, että oli kuin ­niitä ei olisi koskaan ollutkaan”, Taylor kirjoitti valitusvirressään.

Eikä Taylor liioitellut. Lontoon kaduilla partioi parlamentin armeijan sotilaita varmistamassa, että kukaan ei rikkonut lakia kutsumalla vieraita joulujuhliin tai valmistamalla kiellettyjä jouluruokia. 


Sotilaat jopa nuuskivat keittiöiden tuoksuja havaitakseen pienimmätkin vihjeet lakia rikkovista herkkusuista.

Joulupäivänä vuonna 1646 Taylor ­totesi, että kaupunkilaiset vaikuttivat tyystin unohtaneen joulun, eikä missään näkynyt merkkiäkään siitä, että päivää oli aiemmin pidetty pyhänä:

”Kaupat olivat auki, markkinat kuhisivat, veneilijät huhkivat airojen varressa, ajurit lastasivat vaunujaan eikä yhdelläkään alalla kunnioitettu joulun tai Kristuksen muistoa.”

Joulunaika oli englantilaisille tärkeää juhla-aikaa, mutta vuonna 1642 kävi käsky, että joulun juhlinta oli kielletty. 

Sotilaat ryntäsivät kirkkoon

Monet englantilaiset toivoivat, että parlamentti peruisi kiellon voitettuaan Kaarle I:n, mutta niin ei käynyt. 


Kuninkaan antauduttua vuonna 1647 parlamentti päinvastoin kiristi toimiaan joulujuhlien kitkemiseksi. Erään tärkeän, parlamentille voittoisan taistelun jälkeen muuan lauluntekijä kirjoittikin: ”Joulu tapettiin Nasebyn taistelussa.”

Jopa englannin joulua tarkoittava sana Christmas piti muuttaa, sillä parlamentin mukaan se muistutti liikaa katolisen kirkon messuista (mass). 


Parlamentti vaati, että vastaisuudessa joulunajasta käytettäisiin nimitystä ”Christtide” eli Kristuksen aika ja pakanallisten ja katolisten juhla-, juoma- ja tanssiperinteiden sijasta keskityttäisiin paastoamaan ja ­rukoilemaan.

Joulun ruuat ja juhlat houkuttelivat kuitenkin englantilaisia niin, että 1650- luvun puolivälissä useimmat juhlivat joulua kuten ennenkin vankilatuomion uhallakin. 


Esimerkiksi Exeter Chapel -kirkko Lontoossa oli viimeistä penkkiä myöten täynnä joulupäivänä 1657, kun pappi luki joulusaarnana Miikan kirjasta:

”Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa.” Sitten pappi kutsui läsnäolijat alttarin ääreen ehtoolliselle.

Juuri sillä hetkellä kirkkoon ryntäsi aseistettuja sotilaita, jotka ottivat kaikki paikalla olleet kiinni. 

Osan sotilaat lähettivät sheriffin luo ja osan pikavisiitille vankilaan, muisteli yksi kiinni otetuista, John Evelyn, joka vielä muutama vuosi aiemmin ei ollut löytänyt Lontoosta yhtään joulujumalanpalvelusta viettäessään joulukuuta kaupungissa.

Evelyn kertoi seuranneista kuulusteluista:

”He kysyivät minulta, miksi en ollut noudattanut lakia, jonka mukaan kukaan ei saanut enää juhlia Jeesuksen syntymää taikauskoiseen tapaan.”

Joulukielto kuoli Cromwellin mukana

Vuonna 1657 joulua vietettiin Exeter Chapelin lisäksi monessa muussakin paikassa. Armeija raportoi samana päivänä kahdesta muusta jumalan­palveluksesta sekä lukuisista juhlista.

Suuri osa englantilaisista oli jo kyllästynyt puritaaniseen hallintoon, sillä joulun kieltämisen lisäksi parlamentti sulki joukoittain teattereita, ei suvainnut julkista ilonpitoa ja lakkautti kaikki pyhimysten muistoksi järjestetyt juhlat. Cromwell ja hänen parlamenttinsa tarjosivat tilalle vain paastoa ja rukouksia.

Kun Cromwell sitten kuoli seuraavana vuonna 1658, kansa oli niin tyytymätöntä parlamentin hallintoon, että se vaati monarkian palauttamista. Niin tapahtuikin, ja Kaarle I:n pojasta tuli uusi hallitsija Kaarle II.

Vuosina 1660–1700 englantilainen yhteiskunta uusiutui perinpohjaisesti ­­ ja kaikki aiemman parlamentin esitte­lemät lait kumottiin. Sen ansiosta englantilaiset saivat vastedes jälleen juhlia joulua aivan laillisestikin. 

Joulu joutui pannaan muuallakin

Englanti ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen maa, joka kielsi joulunvieton, vaan samanlaisia kieltoja on ollut muitakin.


  • Sveitsin tiukat kalvinistit. 1500-luvulla Sveitsin kalvinistit kielsivät joulun ja kaikki muutkin uskonnolliset ­pyhät, joita ei mainittu Raamatussa. 
  • Jouluton Amerikan-siirtomaa. Englantilaissiirtolaiset julistivat Mas­sachusettsissa vuonna 1659 lain, joka teki joulun juhlinnasta rangaistavaa.
  • Ateistinen Albania. Kommunistijohtaja Enver Hoxha julisti vuonna 1967 Albanian ateistiseksi ­valtioksi, ja joulunvietto sallittiin seuraavan kerran vasta vuonna 1990.
Enver Hoxha kielsi uskonnot Albaniassa vuonna 1967.
© Shutterstock & Getty images

Ehkä sinua kiinnostaa...