Lentävät tappajat: 150 vuotta sotalennokkeja
Houkuttimia, lentäviä vakoojia ja näkymättömiä tappajia – lennokkeja on käytetty moniin tehtäviin, myös sotilastarkoituksiin, kauemmin kuin uskoisi.
Kandahar, Afganistan 7.10.2001. Vajaa kuukausi New Yorkin WTC-iskujen jälkeen.
Sanat: ”Cleared to fire.” kaikuvat radiosta, ja amerikkalainen Hellfire-ohjus laukaistaan kohteeseensa.
Isku tulee viholliselle täytenä yllätyksenä, ja ensimmäiset viralliset lennokin ihmisuhrit kirjataan historiankirjoihin.
...
Muutamaa tuntia ennen ohjuksen iskeytymistä kohteeseensa amerikkalaiset tutkijat ovat löytäneet ja tunnistaneet korkea-arvoisimman talibanjohtajan Mullah Mohammed Omarin. Nyt amerikkalaisilla on mahdollisuus vahingoittaa vihollista tehokkaasti – jo ennen kuin sota terrorismia vastaan on virallisesti alkanut.
Viestintäkatko, jonka syytä ei tähän päivään mennessä ole saatu selvitettyä, saa kuitenkin aikaan sen, että lennokin hyökkäys ei kohdistu rakennukseen, jossa Omar on, eikä lennokki odota, että tämä tulee ulos. Sen sijaan ohjus lentää viheltäen suoraan rakennuksen edustalle pysäköityyn ajoneuvoon, ja useita Omarin henkivartijoita kuolee räjähdyksessä.
Omar itse useiden muiden talibanjohtajien kanssa syöksyy ulos rakennuksesta. He pakenevat kukin eri suuntaan, ja Omar onnistuu pysymään piilossa amerikkalaisilta, kunnes kuolee tuberkuloosiin vuonna 2013.
Vaikka isku epäonnistui karmealla tavalla, siitä tuli ensimmäinen monista, ja se oli uuden ajan ja aivan uudenlaisen sodankäynnin alku.
Miehittämättömien ilma-alusten käyttö sodassa sen sijaan ei ole mitään uutta. Niiden varhaisimmat esimerkit löytyvät itse asiassa yli 150 vuoden takaa.
Aiemmin testaamaton CIA:n ohjaama Predator-tyypin lennokki, joka kantaa peräsimessään numeroa 3034, partioi ilmatilaa sen rakennuksen yläpuolella, johon Omar on juuri astunut. Nyt isku on enää ajan kysymys.
##
1849: Ilmapallot pommittavat Venetsiaa
Hyvin varhainen esimerkki miehittämättömien ilma-alusten käytöstä sodankäynnissä ovat itävaltalaisten ilmapallot.
Italian kapinoiva San Marcon kaupunki vastustaa vuonna 1849 Itävallan hallintoa. Kukistaakseen vastarinnan Itävallan joukot piirittävät Venetsian.
Kaupunkia ympäröivä laguuni on niin suuri, ettei Itävallan tykistön kantama ulotu kaupunkiin asti. Siksi keksitään lähettää matkaan ”kauko-ohjattavia” ilmapalloja, joiden on tarkoitus pudottaa pomminsa venetsialaisten niskaan.
Hyökkääjät eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon päivän tuuliolosuhteita. Voimakas tuuli nimittäin tarttuu palloihin ja puhaltaa ne poispäin Venetsiasta ja suoraan kohti mantereella olevia valloittajia.
Käänne luonnollisesti riemastuttaa saarroksissa olevia venetsialaisia, jotka alkavat juhlia pommien räjähdellessä yllättyneiden itävaltalaisten yläpuolella.
Hyökkääjät eivät kuitenkaan anna periksi vaan yrittävät uudestaan 22.8. Tällä kertaa heillä on parempi onni. Itävaltalaiset lähettävät kohti Venetsiaa 200 palloa, jotka pudottavat räjähteensä. Vaikka pommit eivät itsessään vahingoita kaupunkia, venetsialaiset antautuvat vain kaksi päivää iskun jälkeen.
On kuitenkin erittäin todennäköistä, että antautumiseen johtivat ensisijaisesti sairaudet ja nälänhätä. Osa lähteistä tosin väittää, että pommipalloilla oli ollut psykologinen vaikutus kaupungin puolustukseen.
Itävaltalaisten pallojen oli tarkoitus pakottaa kapinoivat venetsialaiset antautumaan.
Ensimmäiset lennokit nousevat ilmaan
Itävaltalaisten vuonna 1849 käyttämät pallot eivät tietenkään olleet nykyisten lennokkien kaltaisia, mutta ne olivat silti aikaansa edellä. Lennokkien tulevat sukupolvet eivät kuitenkaan ole yhtä tuhoisia.
Yksi ensimmäisistä kauko-ohjatuista lentokoneista, Englannissa rakennettu Aereal Targetvalmistuu ensimmäisen maailmansodan lopulla kesäkuussa 1917.
Se on pienen kaksisiipisen yksipaikkaisen lentokoneen kokoinen ja suunniteltu toimimaan eräänlaisen kauko-ohjattavan, lentävän torpedon tavoin vihollisen ilmalaivoja vastaan.
Parin epäonnistuneen koelennon jälkeen kunnianhimoinen hanke kuitenkin hyllytetään, ja toimivan lennokin keksijöiksi nousevat vähän ajan kuluttua amerikkalaiset.
Kettering Bug -nimeä kantava lennokki muistuttaa brittien Aereal Targetia, ja se on niin ikään tarkoitettu lentäväksi torpedoksi. Amerikkalaiset saavatkin Kettering Buginsa valmiiksi, ja ensimmäinen kone pääsee ilmaan vuonna 1918.
Lennokkia ei kuitenkaan koskaan käytetä sodassa, sillä ensimmäinen maailmansota ehtii päättyä, ennen kuin Kettering Bugin tuotanto saadaan käyntiin.
Ensimmäinen täysin toimiva lennokki oli amerikkalainen Kettering Bug.
Uusi maailmansota nostaa lennokit jälleen ajankohtaisiksi
Lennokkeja käytetään ensimmäistä kertaa kunnolla sodassa toisen maailmansodan aikana. Brittiläinen näyttelijä, nyrkkeilijä ja aiemmin Britannian ilmavoimissa työskennellyt Reginald Leigh Denny harrastaa lentokoneita ja päättää 1930-luvulla tehdä radio-ohjattavien lennokkien harrastuksestaan bisneksen.
Hän ostaa lentokoneen mallin Walt Righterilta ja avaa Hollywoodiin oman lennokkiliikkeensä Reginal Denny Hobby Shopin. Yhdysvaltain puolustusvoimat kiinnostuu Dennyn kauko-ohjattavasta lennokista, ja Denny ja hänen yhtiökumppaninsa tekevät sopimuksen Yhdysvaltain puolustusvoimien kanssa.
Amerikkalaiset tarvitsevat harjoituskohteita ilmatorjuntaharjoituksiin. Ammusten tulee osua liikkuviin kohteisiin kaukaa, joten Dennyn kauko-ohjattavat ja miehittämättömät lennokit sopivat tehtävään täydellisesti.
Lennokin kehitystyö alkaa, ja OQ-2-malli valmistuu vuonna 1939, juuri toisen maailmansodan puhkeamisen aikaan.
OQ-2:ta käyttävät ensisijaisesti Yhdysvaltain ilmavoimat, mutta jossakin määrin myös merivoimat. Yhdysvaltain puolustusvoimat teettää Dennyn lennokkeja toisen maailmansodan aikana yhteensä 15 000 kappaletta, ja vuonna 1952 Dennyn yrityksen ostaa puolustusteknologiajätti Northrop.
Yhdysvaltain sotavoimat valmisti Reginal Dennyn OQ2-lennokkia noin 15 000 kappaletta.
Kylmä sota käynnistää kehitystyön
Toisen maailmansodan jälkeen kehitys kiihtyy huimaa vauhtia, ja kauko-ohjattavia lennokkeja valmistetaan entistä suurempia määriä. Aluksi lennokkeja käytetään Dennyn OQ2-lennokin tavoin lentävinä maalitauluina, mutta vähitellen niille löydetään muitakin käyttötarkoituksia.
1950-luvun ajan lennokkeja käytetään houkuttimina, esittämään B52-pommikoneita. B52-koneet on varustettu AMD-20 Quail -nimisellä lennokilla, jonka on tarkoitus hämätä vihollisen tutkajärjestelmää. Lennokissa on suihkumoottori, ja se pystyy lentämään samaa vauhtia kuin pommikone. Lisäksi sen alapuoli on tasainen, mikä tarkoittaa, että se näyttää tutkassa pommikoneelta.
Kun pommikone lähettää lennokin matkaan, vihollisen tutkateknikot eivät pysty erottamaan pommikonetta ja lennokkia toisistaan. Näin pommikoneen on helpompi päästä vihollisen ilmapuolustuksen läpi.
Tutkajärjestelmien kehitys teki houkutinlennokeista kuitenkin käyttökelvottomia pari vuotta myöhemmin.
Lentävät vakoojat
1960-luvulla tiedustelua aletaan tutkia enenevässä määrin, jolloin lennokeille tulee töitä. Teknologia on ehtinyt kehittyä, ja amerikkalaiset ovat kaikessa hiljaisuudessa alkaneet käyttää lennokkeja tiedustelutehtäviin Vietnamin sodan aikana.
Vuoden 1973 Jom Kippur -sodassa Israelin sotavoimat käyttää lennokkeja harhauttaakseen Syyrian ilmatorjuntaa ja esittelee uuden tiedustelulennokin, joka pystyy lähettämään reaaliaikaista videokuvaa.
Amerikkalaiset ottavat lennokit uudelleen käyttöön konfliktialueilla 1980-luvulla, ja niitä käytetään myös tiedusteluun Balkanin sodassa 1990-luvulla.
Israelin sotavoimien Tadirann Mastiff. Yksi ensimmäisistä korkeateknologisista sotalennokeista.
Lennokit hyökkäysaseina
1990-luvulla Yhdysvaltain sotilasjohdon ja poliittisen johdon mieleen nousee ajatus aseistetuista lennokeista. Niiden saralla tapahtuu jotakin vasta vuonna 1998, kun Yhdysvaltain suurlähetystöihin
Tansanian Dar es Salaamissa ja Kenian Nairobissa tehdään koordinoidut pommi-iskut 7.8. Iskuissa kuolee 200 ihmistä, ja Yhdysvallat alkaa toden teolla seurata al-Qaidan johtajaa Osama bin Ladenia sekä hänen oikeaa kättään Aiman al-Zawahiria.
Seuraavana vuonna käynnistyy työ Predator-lennokin aseistamiseksi. Tähän asti lennokkia on käytetty yksinomaan valvonta- ja tiedustelutehtäviin. Aseistaminen nähdään uutena ja ainutlaatuisena mahdollisuutena, sillä Predator-lennokki havaitsee syyskuussa 2000 bin Ladenin Afganistanissa ja voisi surmata al-Qaida-johtajan, jos olisi aseistettu.
Obama ja lennokit
Siitä yöstä vuonna 2001, jona amerikkalaiset eivät onnistuneet surmaamaan Mullah Omaria, alkoi lennokkien aikakausi. Epäonnistuneesta attentaattiyrityksestä huolimatta Yhdysvaltain tuolloinen presidentti George W. Bush oli niin vaikuttunut lennokin toiminnasta, että hän päätti laajentaa niiden käyttöä sodankäynnissä.
Lennokki-iskujen määrä nousi kuitenkin vasta Obaman hallintokaudella yli 500 kappaleeseen pääasiassa Pakistanissa, Jemenissä ja Somaliassa. Bushin hallintokaudella niitä oli tehty 57.
Suurempi iskujen määrä merkitsi myös suurempaa siviiliuhrien määrää, mikä on johtanut toistuviin protesteihin.
Se ei kuitenkaan ole jarruttanut kehitystä, sillä sotalennokkiala on miljardiliiketoimintaa, ja monilla mailla on omat miehittämättömien sotakoneiden laivastonsa.
Monet lennokki-iskut ovat johtaneet suurempaan määrään siviiliuhreja ja suuriin protesteihin.