EUROOPPA LIEKEISSÄ – Jäämeren saattueet

Arktiset laivasaattueet, jotka kuljettivat varusteita Jäämeren poikki Neuvostoliittoon, olivat toisen maailmansodan vaarallisimpia. Merimiehet eivät taistelleet vain sukellusveneitä, lentokoneita ja laivoja vaan myös äärimmäistä kylmyyttä ja jäätä vastaan. Tutustu merenkävijöihin, jotka seilasivat Winston Churchillin "maailman pahimmaksi matkaksi" nimittämällä reitillä.

Arktiset laivasaattueet, jotka kuljettivat varusteita Jäämeren poikki Neuvostoliittoon, olivat toisen maailmansodan vaarallisimpia. Merimiehet eivät taistelleet vain sukellusveneitä, lentokoneita ja laivoja vaan myös äärimmäistä kylmyyttä ja jäätä vastaan. Tutustu merenkävijöihin, jotka seilasivat Winston Churchillin "maailman pahimmaksi matkaksi" nimittämällä reitillä.

Näin Sullan rinnallamme. Seuraavan kerran vilkaistessani sitä ei enää näkynyt missään: ei ääntä, ei romua – ei mitään. Oletin sen kaatuneen ja uponneen jään painosta. Merimies Harold O’Neill maaliskuussa 1942 pienestä Sulla-saattolaivasta
Eif_osa 5_Jäämeren saattueet_toinen maailmansota_laivan jäätyminen

Jäätyminen oli Pohjoisella jäämerellä alituisena uhkana. Merimiehillä oli siksi täysi työ pitää esimerkiksi viestilamput jäättöminä. Lamput olivat – lippujen ohella – laivojen ainoa viestintäväline.

© Richard James Molloy

Vuonna 1942 natseille kävi toden teolla selväksi, miten suuri merkitys oli liittoutuneiden Neuvostoliittoon kuljettamilla varusteilla. Kaikkiaan 12 saattuetta oli selviytynyt arktisten kulkuvesien vaaroista matkalla Islannista Murmanskiin. Liittoutuneiden laivoihin oli lastattu kaikkea panssarivaunuista purkkiruokaan.

Hitler määräsi saattueliikenteen lopetettavaksi saman tien, ja saksalaiset sotalaivat, sukellusveneet ja lentokoneet aloittivat kohtalokkaan Jäämeren saattueiden saalistamisen. Yhtäkkiä liittoutuneiden rahtilaivoja alettiin jahdata raivokkaasti jääkylmällä merellä.

Varhain keväällä 1942 tummat uhkaavat pilvet kasautuivat saattueiden ylle ja saksalaiset havaitsivat saattueen PQ 13.

Lue kaikki saattueiden vaarallisesta matkasta Jäämeren poikki EUROOPPA LIEKEISSÄ -kirjasarjan osasta 5: Jäämeren saattueet

EIF_osa 5_Jäämeren saattueet_saksalaiset ampuvat_toinen maailmansota

Polttoainetta ja ammuksia sisältävä lasti teki laivoista purjehtivia ruutitynnyreitä. Paksut savupylväät nousivat laivoista, kun saksalaislentäjät osuivat maaliinsa.

© The Imperial War Museum

Alkuiltapäivästä saksalaiset pommikoneet parveilivat saattueen yllä ja pudottivat pomminsa. Kaksi laivaa upotettiin, ja eloonjääneet jäivät pelastusveneisiin hyytävän kylmälle merelle.

Kun saattue lopulta saapui Murmanskiin, kuusi laivaa ja 148 miestä oli painunut meren syvyyksiin.

Sodan viimeiset silminnäkijät

Trygve H. Johansen on Norjan palkituimpia merisotilaita. Hän on saanut useita mitaleja panoksestaan sodassa, muun muassa Neuvostoliiton Ušakov-mitalin. Se annetaan Jäämeren saattueiden veteraaneille, jotka kunnostautuivat puolustamalla urhoollisesti Neuvostoliittoa.

EIF_osa 5_Jäämeren saattueet_Trygve_Laheim_Johansen_2013

Trygve Haavald Johansen (1921–) osallistui Murmanskin saattueisiin, ja hän on Norjan palkituimpia merisotilaita. Hän syntyi 16. lokakuuta 1921 Stallogargossa Finnmarkissa ja purjehti puolueettomissa laivoissa Norjan kauppalaivastossa vuonna 1939 ja liittoutuneiden palveluksessa vuodesta 1940.

© Oddvar Schjølberg

Olimme hengenvaarassa joka ikinen päivä

"Helmikuussa 1942 olin matruusina Ognalla. Olin 21-vuotias, mutta käsitin vasta silloin eläväni jatkuvassa hengenvaarassa. Joka ikinen päivä kysyin itseltäni: Onko tämä viimeinen matkani? Selviänkö hengissä tästä päivästä? Pelko kasvoi joka matkalla. Lähdettyämme satamasta kasvoi henkinen kuormitus, varsinkin konemiehistöllä. Kansimiehistö sentään näki, mitä tapahtui ja uhkasiko vaara, mutta konehuoneessa ei voinut tietää mitään, ennen kuin laiva räjähti."

Lue Trygven koko kertomus EUROOPPA LIEKEISSÄ -sarjan osasta 5

EIF_osa 5_salamasotaa Arktiksessa_toinen maailmansota_hevoskärryt
© Getty Images

Salamasotaa Arktiksessa

100 ”naurettavaa” kilometriä oli vuonna 1941 Saksan eliittijoukkojen ja pohjoisvenäläisen Murmanskin tärkeän sataman hallinnan välillä, ja Hitler vaati satamakaupungin valtaamista. Vaikka välimatka oli lyhyt, Arktiksen sodasta tuli äärimmäisen raakaa.

Miljoonat hyttyset, kalliot, muta ja jatkuva päivänvalo kuluttivat henkistä kestävyyttä, ja samalla neuvostosotilaat aloittivat erämaassa katkeran vastarinnan.

EIF_osa 5_Jäämeren saattueet_PQ 17_Hvalfjörður
© The Imperial War Museum

Saattolaivat purjehtivat pois

Keväällä 1942 saksalaiset kävivät armotta kimppuun ja saattue PQ 17 joutui maksamaan korkeimman hinnan. Sotalaivojen menettämisen pelossa liittoutuneet määräsivät saattueen 35 puolustuskyvytöntä rahtilaivaa jätettäväksi oman onnensa nojaan Barentsinmerelle.

Rahtilaivojen miehistö ei ollut uskoa silmiään nähdessään saattolaivojen purjehtivan täyttä vauhtia länteen ja katoavan horisonttiin. Saksalaiset odottivat rahtilaivoja vaanien.

EIF_osa 5_poro_ja_pommeja_loppunäytös Arktiksessa
© Rare Historical Photos

Loppunäytös pohjoisessa

Kolmen vuoden ajan Neuvostoliiton joukot olivat sitoneet Saksan armeijan uuvuttavaan asemasotaan Litsajoen rannoilla. Rintamat olivat juuttuneet paikoilleen, kunnes 7. lokakuuta 1944 tykit, kranaatinheittimet ja Stalinin urut aloittivat kiivaan tulimyrskyn.

Vetäytymään joutuneet saksalaiset jättivät jälkeensä Finnmarkiin leveän kuoleman ja tuhon vyöhykkeen.