Tunnistin Messerschmitt-hävittäjäkoneiden kirkkaankeltaiset nokat niiden lentäessä pommikoneiden molemmin puolin. Taivas oli täynnä koneita, sillä niitä lensi kerroksittain satoja metrejä korkeana parvena. Ne lensivät suoraan meitä kohti horisontin yllä ja alla vaappuen. Hyvä Jumala... 21-vuotias hävittäjälentäjä John Beard Hurricane-koneessaan Lontoon yllä syyskuussa 1940
RAF:n lentäjä John Thomson ei antanut Spitfire-hävittäjänsä moottorin voimakkaiden värähtelyjen häiritä keskittymistään. Hän piti saksalaisen pommikoneen tähtäimessään, veti henkeä ja painoi konekivääriensä liipaisinta.
Brittilentäjä ampui varman sarjan, ja pian yksi saksalaiskoneista irtosi muodostelmasta ja syöksyi kohti alla odottanutta synkkäsävyistä merta.
Brittihävittäjät kävivät usein päivittäin kiivaita taisteluja saksalaisten hävittäjien saattamia pommikoneita vastaan.
Kesällä 1940 taivas Englannin kanaalin ja Etelä-Englannin yllä oli ankarien ilmataistelujen näyttämönä.
Yhä uudelleen piti sankarillisesti taistelevien brittihävittäjien nousta siivilleen häätääkseen saksalaiset pommikoneet ja taistelukoneet takaisin natsien miehittämälle mannermaalle.
Raivatakseen tietä Britannian miehitykselle Hermann Göring oli määrännyt Luftwaffen pommittamaan hajalle brittien ilmavoimat, RAF:n.
Lisäksi saksalaiset pommituslaivueet vaanivat armotta kaikkia merillä kulkevia saattueita näännyttääkseen britit antautumiseen.
Natsit aliarvioivat täysin brittien puolustusvalmiuden. Etenkin erittäin tehokkaan tutkajärjestelmänsä ansiosta britit pystyivät taistelemaan voitonvarmoja Saksan ilmavoimia vastaan ja tuottamaan niille suuria tappioita.
Brittien sinnikäs puolustus sai Göringin toistuvasti vaihtamaan strategiaa ja osoittamaan uusia pommituskohteita. Britannia kesti kaiken järkkymättä.
Vain 10 minuutin kuluttua siitä, kun tutka oli havainnut saksalaiskoneet, brittilentäjät olivat hävittäjissään taivaalla.
Saksan käydessä ilmasotaa Britannian yllä britit iskivät yllättäen vastaan.
Brittiläiset pommikoneet jylisivät yön pimeydessä katulyhtyjen valaisemaan Berliiniin ja pudottivat kaupunkiin pommisateen.
Saksan väestö järkyttyi täysin. Ja natsit, jotka olivat julistaneet, ettei Berliiniin koskaan pudotettaisi yhtään pommia, joutuivat naurunalaisiksi.
Britit saattoivat seurata pommikoneiden syvälle Saksaan tekemiä iskuja Lontooseen ripustetuista julisteista.
Tutkajärjestelmän ja hävittäjien puolustaessa sitkeästi brittien ilmatilaa Luftwaffea vastaan brittien pommituslennot Saksaan jatkuivat kesän läpi.
Kaikkialla Saksassa tehtaita, lentotukikohtia, rautateitä ja voimalaitoksia räjähteli pommitusten kourissa.
Syyskuun puolivälissä Hitler oli menettänyt uskonsa siihen, että Luftwaffe voi raivata tien Britannian miehitykselle, ja suunnitelmia siirrettiin epämääräiseen tulevaisuuteen.
Sen sijaan brittien piti saada tuntea Luftwaffen armoton kosto. ”Pommittakaa Britannian kaupunkeja! Pommittakaa Lontoota!” kuuluivat käskyt.
Saksan ilmavoimat panivat kaiken peliin terroripommittaakseen Britannian kaupunkeja yön suojissa. ”Blitz” oli käynnissä, ja se aloitti Britannian ilmataisteluissa uuden verisen ajanjakson.
Sodan viimeiset silminnäkijät
Colin Bell piti itseään kokeneena lentäjänä lähtiessään 22-vuotiaana ensimmäiselle pommituslennolleen Saksaan, mutta Saksan rajun ilmatorjunnan kohtaaminen sai hänet silti paniikkiin.
Ja hyvästä syystä. Vain joka neljäs liittoutuneiden pommituslentäjistä säilyi tehtävässään paria vuotta kauemmin hengissä.
Colin Bell (s. 1921) näki läheltä taistelun Britanniasta ja päätti ryhtyä Royal Air Forcen lentäjäksi. Häntä koulutettiin lentotukikohdissa USA:ssa, ennen kuin hän palasi Englantiin ja osallistui Saksan yllä 50 pommituslentoon. Niistä 13 kohdistui vahvasti suojattuun pääkaupunkiin Berliiniin.
Ilmatorjunta oli suurin vaara
Lensin Mosquito-pommikonetta, ja tarkoituksemme oli päästä nopeasti kaupungin ylle, pudottaa maalinvalaisuammuksia ja pommeja ja päästä pian pois.
Opimme nopeasti, että ilmatorjunta oli meille Mosquito-pommittajille suurempi vaara kuin vihollisen lentäjät – suihkukoneita lukuun ottamatta. Saksan potkurikoneet pääsivät vain harvoin lähellekään meidän nopeita koneitamme.
Jokainen saksalaista kohdetta lähestynyt kone sai kuuman vastaanoton, mutta Berliini oli omaa luokkaansa. Sitä ympäröivät sadat valonheittimet, ja ilmatorjuntatykkejä näytti olevan tuhansittain.
Parin sekunnin kuluessa ne olivat laskeneet etäisyytemme ja suuntamme ja olivat lämmitelleet aseensa. Sitten ne alkoivat tulittaa meitä. Hyvin voimakkaasti ja hyvin täsmällisesti. Kaikki vain välkkyi ja jylisi.
Olimme kauhuissamme...
