Al Mansurahin taistelu 1250.

© DeAgostini/Getty

Shajar al-Durr: Orjatar, joka otti vallan Egyptissä

Juuri ristiretkijoukon hyökättyä Egyptiin 1249 maan sairas sulttaani kuolee. Hänen vaimonsa Shajar al-Durr salaa miehensä kuoleman ja kukistaa ristiretkeläiset. Sen jälkeen hän ottaa islamilaisen Egyptin vallan käsiinsä.

torstai 14. kesäkuuta 2018 teksti Grete Gaulin

Legendaarinen johtaja Saladin otti Egyptin hallintaansa 1100-luvulla, ja sen jälkeen hänen jälkeläistensä Aijubidi-dynastia hallitsi sulttaanikuntaa, joka kattoi myös osia Palestiinasta ja Syyriasta.

Vuonna 1240 sulttaaniksi kohosi As-Salih Ayub, joka toi mukanaan Kairoon rakastajattarensa, aiemmin orjaksi ostamansa Shajar al-Durrin. Synnytettyään sulttaanille Khalil-nimisen pojan Shajarista tuli yksi hänen vaimoistaan.

Valtataistelun yhteydessä vuonna 1248 As-Salih vangittiin, ja Shajar seurasi häntä vankeuteen. Miehensä palattua valtaan suosikkivaimo Shajar rakensi sulttaaninpalatsiin vaikutusvaltaisen verkoston.

Seitsemäs ristiretki uhkasi Egyptiä

Valtakunta oli vaarassa. Ristiretket olivat jatkuneet 150 vuotta, ja nyt Ranskan kuningas Ludvig IX:n joukot olivat nousseet maihin Niilin suistossa. As-Salih kokosi mamelukkijoukkonsa. He olivat virallisesti orjia mutta käytännössä ammattisotilaita. Sulttaani itse johti puolustusta rinnallaan vaimonsa Shajar al-Durr.

Ratkaiseva taistelu käytäisiin Al Mansurahissa.

DOUBLE CROSS – SAKSAN AGENTIT PAKOTETTIIN BRITTIEN PALVELUKSEEN

Kesken sotatoimien sulttaanin terveydentila huononi. Ei ole varmuutta, kuoliko hän syöpään vai tuberkuloosiin.
Shajar kutsui lähimmät neuvonantajat luokseen ja sai heidät
taivuteltua pitämään sulttaanin kuoleman salassa. 

Shajar al-Durr otti vallan

Shajar al-Durr näki tilaisuutensa koittaneen. Hän ottaisi poliittisen vallan Egyptissä. Hän antoi balsamoida miehensä ruumiin mutta tilasi ruokaa ja vettä tämän telttaan niin kuin mies yhä olisi elossa.

Shajar teki liiton bahri-mamelukkien kanssa, joilla oli valta Egyptin sotilasjoukoissa. Heidän avullaan hän suunnitteli vastahyökkäyksen ristiretkiarmeijaa vastaan.

Ranskan kuninkaan joukot olivat lähteneet etenemään mamelukkien leiriin ja ylittäneet virran, joka erotti eri puolet toisistaan. Kuninkaan veljen Robert d-Artois’n johdolla ristiritarit kukistivat mamelukkien joukot, ennen kuin he jatkoivat marssiaan kohti sulttaanin leiriä Al Mansurahissa. 

Seitsemäs ristiretki: Ristiritarit nousevat maihin Egyptin Damiettassa.

Baibars viritti ansan Al Mansurahiin

Ranskalaiset etenivät vastoin kuningas Ludvig IX:n nimenomaista määräystä. Hän odotti vahvistuksia ennen ratkaisevaa taistelua, mutta hänen veljensä ei voinut vastustaa kiusausta jatkaa hyökkäystä ensimmäisen voiton jälkeen.

Myöskään Al Mansurahissa ranskalaiset eivät kohdanneet suurempaa vastarintaa, mutta pian osoittautui, että heidän voittonsa oli harhaa. Bahri-mamelukkien johtaja Baibars oli houkutellut heidät ansaan. Kaupunkiin johti salaisia reittejä, joita pitkin mamelukit hyökkäsivät yöllä yllätettyjen ristiretkeläisten kimppuun. Heidät ajettiin Niilin rannalle, jossa heidät niitettiin ”kuin kypsä vilja”. Joen vesi värjäytyi verestä punaiseksi.

Mamelukit jatkoivat hyökkäystään ja ajoivat loput ranskalaiset pakoon. Ludvig IX jäi vangiksi. Tässä vaiheessa Baibars ei tiennyt, että sulttaani As-Salih oli kuollut. Sen vuoksi hän ei pyrkinyt kruunaamaan sotamenestystään ottamalla vallan Egyptissä.  

Poika Turan-Shah vaati kruunua

Makaaberi totuus ”hieman sairaasta sulttaanista” oli kuitenkin jo levinnyt ja saavuttanut toisen vallantavoittelijan, sulttaanin pojan Turan-Shahin. Hän kokosi Syyriassa sotajoukon ja lähti sen kanssa kohti Egyptiä periäkseen isänsä valtaistuimen. Matkalla hänen joukkonsa tekivät selvää lopuista ristiretkeläisistä.

MAAILMAA JOHTANEET NAISET

Tapauksen yhteydessä Ludvig IX:n kerrotaan sanoneen, että hänen suurin toiveensa oli saada ”Turan-Shahin sydän, mieluiten sen yhä lyödessä”.

Turan-Shah onnistui saamaan vallan Kairossa, mutta hänen päivänsä olivat pian luetut. Shajar al-Durr suunnitteli vastaiskua liittolaistensa bahri-mamelukkien avulla. Bahri-mamelukit olivat saaneet nimensä Niilin rannalla sijaitsevasta tukikohdastaan (bahri tarkoittaa virtaa). 

Shajar al-Durrin poikapuoli Turan-Shah yritti ottaa kruunun isänsä jälkeen, mutta hänet murhattiin Shajarin käskystä.

© Bibliothèque nationale de France

Baibarsin palatsivallankaappaus

He eivät olleet kuuluneet sulttaanin sisäpiiriin mutta olivat olleet eräs hänen valtansa tukijaloista. Nyt heidän asemaansa uhkasi Turan-Shah, joka terävällä, damaskiteräisellä keihäällään oli iskenyt palasiksi monta kynttilänjalkaa ja uhannut tehdä saman myös bahri-mamelukeille. Äitipuoleltaan Turan-Shah vaati takaisin jalokiviä, jotka hänen isänsä oli tälle antanut. Shajar al-Durr ja Baibars eivät aikoneet sietää tällaisia solvauksia.

ORJAT VAPAUTETTIIN OIKEUDENKÄYNNISSÄ

Palatsikapina alkoi 2. toukokuuta 1250, ja siitä tuli pitkä ja verinen. Siitä huolimatta, että Turan-Shah sai syvän viiltohaavan olkapäähänsä, hän onnistui pakenemaan palatsista ja kätkeytymään linnoitukseen Niilin rannalle. Kun rakennus sytytettiin tuleen, hän yritti paeta hyppäämällä jokeen, mutta Baibars sai hänet kiinni ja surmasi hänet. Lopulta hänen sydämensä kaivettiin ulos ja annettiin toiselle häviäjälle, Ranskan kuninkaalle Ludvig IX:lle. Raakaa huumoria. 

Bahri-mamelukit tunnustivat al-Durrin

Bahri-mamelukkien johtaja oli liittoutunut Shajar al-Durrin kanssa epäröinnin jälkeen. Naisten vallantavoitteluun ei ollut totuttu. Mutta sulttaani As-Salihilla ei ollut jälkeläisiä, jotka olisivat voineet nousta valtaistuimelle, joten Shajar al-Durrista tuli uusi sulttaanitar ja umm Khalil (hänen edesmenneelle sulttaanille synnyttämän Khalilin äiti). Mamelukeille Khalil (joka oli kuollut pienokaisena) oli heidän todellinen johtajansa, joten he hyväksyivät, että äiti ja leski hallitsi edesmenneiden miehensä ja poikansa puolesta. 

Ultimaatumi Bagdadin kalifilta

Kolme kuukautta Turan-Shahin kuoleman jälkeen Shajar al-Durr vedettiin alueen valtapeliin. Hänen miehensä oli ollut Bagdadin kalifin vasalli. Kalifi esitti uhkavaatimuksen, jonka mukaan vallan anastaneesta naisesta tuli hankkiutua eroon, muutoin kalifi lähettäisi omat joukkonsa hoitamaan asian.

Shajar al-Durr onnistui neuvottelemaan kompromissin. Naimalla kuolleen miehensä hovimestarin, mamelukki Aibak al-Turkmanin, hän saattoi jäädä hoviin. Joidenkin lähteiden mukaan hän oli rakastunut Aibakiin.

Shajar al-Durr murhautti toisen miehensä Aibak al-Turkmanin säilyttääkseen vallan itsellään.

© Classic image/Alamy/IBL

Aibak oli ollut naimisissa aiemmin, mutta sellaiset pikkuseikat eivät olleet ennenkään haitanneet sulttaani Shajaria. Koska Aibakilla ei ollut minkäänlaista vaikutusvaltaa, Shajar laski, että hän saisi hallita maata mielensä mukaan. 

Aibak al-Turkmani himosi valtaa

Bahri-mamelukit vaativat vielä kolmatta kättä ruoriin. Se oli kuusivuotias Musa, aijubidien dynastian aiemman sulttaanin pojanpoika. Sillä tavoin mamelukit toivoivat välttävänsä sisällissodan aijubidien dynastian Syyrian-haaran kanssa. Aijubidien oli vaikea hyväksyä mamelukkeja, jotka olivat orjia ja nousseet valtakunnan johtoon. Skismasta seurasi sota, jota käytiin pääosin Syyriassa. Sen aikana mamelukit vahvistivat valtaansa Kairossa.

EDISON VASTAAN TESLA: SÄHKÖN MESTARIT VIHA SIVAT TOISIAAN

Egyptissä koitti seitsenvuotinen rauhan aika. Shajar al-Durr hallitsi sulttaanittarena miehensä nimissä, kun Aibak al-Turkmani johti joukkojaan taisteluissa Syyriassa.

Valtakunnan virallinen johtaja sulttaani Aibak teki suuren virheen. Hän meni naimisiin toisen naisen kanssa ja käynnisti palatsivallankaappauksen, jossa kukisti Musaa kannattaneet mamelukkijohtajat. Aibak nosti itsensä Egyptin ainoaksi hallitsijaksi. 

Shajar al-Durr murhautti miehensä

Pian osoittautui, että hän oli suututtanut ensimmäisen vaimonsa. Shajar al-Durrille uskolliset orjat murhasivat Aibakin 29. huhtikuuta 1257. Joidenkin lähteiden mukaan hänet surmattiin hänen ollessaan kylvyssä, toisten mukaan hänet tapettiin sänkyyn. Joka tapauksessa hänen kurkkunsa viillettiin auki. Nyt Shajar al-Durr oli tapattanut kaksi miespuolista haastajaansa, poikapuolensa ja toisen miehensä. Hän oli hallinnut Egyptiä seitsemän vuotta bahri-mamelukkien tuella. Osoittautui kuitenkin, että toinen murha oli liikaa.

Useat mamelukkien johtajat näkivät tilaisuuden päästä eroon naisesta, joka oli sattumien ansiosta onnistunut nousemaan Egyptin valtaistuimelle. He vaativat, että Shajar al-Durr oli vangittava toisen miehensä murhasta. 

Shajar al-Durr pystytti miehelleen mausoleumin Kairoon.
Sinne hän myös itse päätyi haudan lepoon.

© Efesenko/Alamy/IBL

Haareminaiset murhasivat Shajarin

Shajar al-Durr linnoittautui linnan punaiseen torniin ja alkoi murskata jalokiviään myllynkivellä. ”Jos minä en saa kantaa niitä Egyptin hallitsijattarena, ei kukaan toinenkaan nainen saa loistaa niiden avulla”, hän vaikuttaa ajatelleen. Shajar pysyi tornissaan useiden päivien ajan ja tuhosi suurimman osan omaisuudestaan. Lopulta nälkä pakotti hänet avaaman tornin oven. Pian sen jälkeen hän kuoli.

Egyptiläishistorioitsija Muhammad Ibn Iyasin mukaan hänen murhatun miehensä haaremin naiset vetivät hänet ulos tornistaan ja hakkasivat kuoliaaksi puukengillään.

MADAME TUSSAUD: BISNESNAINEN GILJOTIINILLA

Shajarin jälkeen Egyptin valtaistuimelle nousi hänen kenraalinsa Baibars, ja samalla maahan palasi miesvalta. Baibars jäi historiaan mahtavana hallitsijana, joka johti muslimijoukot suuriin voittoihin sekä ristiretkeläisistä että mongoleista. Kun Baibars lopulta kuoli ruokamyrkytykseen, hän jätti jälkeensä Lähi-idän, jota vieraat kansat eivät saaneet valloitettua useaan sataan vuoteen. 

Islamin Jeanne d’Arc

Baibars on saanut historiankirjoissa enemmän tilaa kuin Shajar al-Durr, joka kuitenkin erottuu miespuolisista sulttaaneista. Sen vuoksi häntä on myös verrattu Jeanne d’Arciin, nuoreen ranskalaisnaiseen, joka johti taistelua englantilaisia vastaan 1400-luvulla.

Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että Shajar oli osaava hallitsija. Hän johti maan hallintoa ja armeijaa ja Egyptin sulttaanittarena lyötti myös kolikoita, joihin oli kaiverrettu hänen nimensä.

Perjantairukousten aikaan mainittiin hänen nimensä, kunnia, jonka saivat osakseen vain maan todelliset hallitsijat. Shajar myös johti Ranskan hovin kanssa käytyjä neuvotteluja ja sai painostettua Ranskan maksamaan suuret lunnaat kuningas Ludvig IX:n vapauttamisesta. Shajar al-Durr haudattiin mausoleumiin, jonka hän itse oli rakennuttanut Kairoon ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen. Lähes 800 vuotta vanha rakennus on yhä olemassa. 

Ehkä sinua kiinnostaa...