Maria Stuart Henrik II:n hovissa Louvressa.

© Gillot Saint-Evre

Maria Stuart karkotettiin ja mestattiin

Kun Maria Stuart hylkäsi miehensä ja tämä murhattiin, skotlantilaiset saivat tarpeekseen ja karkottivat kuningattarensa. Englannissa hän päätyi ojasta allikkoon, koska hänen sukulaisensa Elisabet I piti häntä kilpailijanaan Englannin valtaistuimesta.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018 teksti Sara Griberg

Tuulenpiiskaama Solway Firthin lahti rajaa Skotlannin Englannista. Koleana toukokuun aamuna 1568 pieni kalastusvene lipuu Skotlannin puolelta etelään ja rantautuu brittiläiseen Workingtonin kalastajakylään.

Veneestä nousee maihin kymmenkunta ihmistä. Eräs heistä on pitkä nainen, jonka kasvot ovat tumman huivin peitossa. Hän matkustaa ilman laukkuja, koska on paennut kiireesti. Hän ei ole jättänyt taakseen ainoastaan vaatteita ja tavaroita. Nainen ei ole sen vähempää kuin Skotlannin kuningatar Maria Stuart, joka on juuri luovuttanut kruununsa yksivuotiaalle pojalleen.

VIIMEISET SANAT TOTTA VAI TARUA?

Nyt hän pakenee omia maanmiehiään syytettynä aviomiehensä murhaan yllyttämisestä – ja siitä, että hän meni epäillyn murhaajan kanssa pian uusiin naimisiin. 25-vuotiaana Maria on jo tullut kahdesti leskeksi ja kantanut sekä Skotlannin että Ranskan kuningattaren kruunua. 

Skotlannin kuningattareksi sylilapsena

Monet Marian kannattajat uskovat, että hänen pitäisi olla myös Englannin kuningatar. Sen sijaan hänen on nyt pakko hakea turvaa sukulaiseltaan ja pahimmalta kilpailijaltaan, Englannin kuningatar Elisabet I:ltä.

Maria Stuart oli vain kuusi päivää vanha, kun hänestä tuli Skotlannin kuningatar hänen isänsä Jaakko V:n kuoltua 1542. Valtakuntaa leimasi paitsi maan eri klaanien ikiaikaiset riidat sekä toistuvat sodat arkkivihollisen Englannin kanssa, myös katolisten ja protestanttien välinen valtataistelu, jota käytiin Brittein saarilla kuten muuallakin Euroopassa.

Maria Stuart oli vain kuuden päivän ikäinen periessään Skotlannin kruunun.

Henrik VIII hallitsi Englantia

Englantia hallitsi Henrik VIII, joka oli liittynyt reformaatioon etupäässä saadakseen purettua avioliiton ensimmäisen vaimonsa Katariina Aragonilaisen kanssa.

Vaikka hän avioitui myöhemmin vielä viisi kertaa, hän onnistui saamaan vain kolme eloon jäänyttä lasta, kaksi tytärtä ja pojan. Varmistaakseen kruununperimyksen – ja saadakseen Skotlannin Englannin kruunun alaisuuteen – hän vaati, että Maria kihlattaisiin hänen pojalleen Edvardille.


Raivostunut Henrik hyökkäsi Skotlantiin

Marian äiti, Marie de Guise, oli katolinen ja erään Ranskan arvostetuimman aatelissuvun jälkeläinen. Skotlanti ja Ranska olivat usein olleet liittolaisia sodassa Englantia vastaan, eikä hän halunnut tyttärensä avioituvan Englannin perijän kanssa. Vahvistaakseen sen sijaan yhteyttä Ranskan kuninkaalliseen perheeseen hän lupasi Marian Ranskan kruununprinssi Fransille. 

JOSEPHINE BAKER NOUSI ILMIÖKSI PARIISISSA

Henrik VIII vastasi tekeällä Skotlantiin useita hyökkäyksiä. Ne huipentuivat Pinkie Cleugh'n taisteluun 10. syyskuuta 1547, jossa skotit kärsivät karvaan tappion.

Marie de Guise pelkäsi Marian turvallisuuden puolesta Skotlannissa ja lähetti tämän viiden vuoden vanhana pois Ranskaan, jossa hän varttui kuninkaallisessa perheessä tuleva aviomies leikkikaverinaan.

Hän sai kuninkaallisen koulutuksen, oppi useita kieliä ja kirjoittamaan runoja ranskaksi ja latinaksi. "La reinette éscossaise" (pieni Skotlannin kuningatar) hemmoteltiin pilalle, hän vietti kuninkaallisessa linnassa Loiren laaksossa iloista hovielämää, jossa runsaat juhlat vuorottelivat metsästys- ja ratsastusretkien kanssa. 

Maria I – Bloody Mary

1547 Henrik VIII kuoli, ja kruunun peri hänen poikansa Edvard. Tämän kuoltua nuorena kruunun peri toinen Maria, Henrikin tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan, jonka tämän äiti kasvatti hartaaksi katoliseksi. Hän jäi historiaan "Bloody Maryna" eli Maria Verisenä armottoman protestanttien jahtaamisensa takia. Kun hänkin kuoli, Englannin kuningattareksi julistettiin Elisabet, Henrikin tytär aviosta Anne Boleynin kanssa. Katolilaiset, jotka eivät koskaan tunnustaneet Henrikin avioeroa ensimmäisestä vaimostaan, pitivät Elisabetia äpäränä, jolla ei ollut perintöoikeutta. Heidän mukaansa perijän tuli olla Maria Stuart, jonka isoäiti oli Henrik VIII:n sisar. 

Henrik VIII:n ja Anne Boleynin tyttären Elisabetin (kuvassa) nousu Englannin kuningattareksi vuonna 1558 jakoi mielipiteitä. Monet olisivat nähneet mieluummin Maria Stuartin hallitsijana.

© Isaac Oliver/Bridgeman/IBL

Maria Stuart oli Elisabetin vastakohta

Elisabet ja Maria eivät olleet toistensa vastakohtia ainoastaan uskonnollisessa ja poliittisessa valtataistelussa. Siinä missä Elisabeth jäi naimattomaksi ja jäi historiaan viileänä "neitsytkuningattarena", jälkipolvien kuvaa Mariasta leimaavat hänen dramaattiset rakkaussuhteensa, jotka monesti päättyivät väkivaltaiseen kuolemaan.

Samana vuonna 1558 kun Elisabet kruunattiin Englannin kuningattareksi, Maria Stuart juhli ensimmäisiä häitään Notre Damen katedraalissa Pariisissa. Aikalaislähteet kuvaavat morsianta -säteilevän kauniina. Maria oli 15-vuotias ja vähintään päätä pitempi vuoden nuorempaa Fransia, joka oli hauras ja sairaalloinen.

Frans II:n vaimona Ranskan kuningattareksi

Vuosi häiden jälkeen Ranskan kuningas Henrik II kuoli loukkaannuttuaan turnajaisissa. Kruununprinssi kruunattiin Frans II:ksi, ja Mariasta tuli hänen kuningattarensa. Teinit eivät kuitenkaan ehtineet istua valtaistuimella kuin kaksi vuotta, kun Frans kuoli aivokalvontulehdukseen. Pian kuoli myös Marian äiti Marie de Guise, joka oli ainakin paperilla toiminut Skotlannin hallitsijana siihen asti kunnes hänen tyttärensä varttuisi.

AFRIKKALAINEN MAHTI ELI ORJISTA JA SUOLASTA

Yksin jäänyt 18-vuotias leski palasi Skotlantiin kantamaan kuningattaren vastuuta. Skotlannin parlamentti oli sillä välin omaksunut reformaation, ja vaikka Maria lupautui olemaan puuttumatta uskonnolliseen elämään, paheksuttiin sitä, että hän osallistui katoliseen messuun Edinburghin kuninkaanlinnassa Holyrood Housessa.

Hovielämä oli Skotlannissa paljon vaatimattomampaa kuin Ranskassa. Kuninkaallisen neuvoston kokousten välillä Maria ehti kuitenkin harrastaa lempilajejaan metsästystä ja ratsastusta, ja hän oppi myös pelaamaan golfia. Talvi-iltoja vietettiin shakkia pelaten, tanssien ja seurustellen. 

Katolisuus aiheutti kuohuntaa

Marialla oli painetta mennä naimisiin turvatakseen kruununperimyksen, ja kiinnostuneita kosijoita olikin paljon tarjolla. Lopulta Maria päätyi Lord Darnleyna tunnettuun serkkuunsa Henry Stewartiin, joka oli myös katolinen. Pari avioitui heinäkuussa 1565. Darnley oli kolme vuotta nuorempi kuin 22-vuotias morsian. 

Sihteeri Davide Rizzio tapettiin hänen kuningattarensa silmien edessä.

© Jean Lulvès/Muzeum Narodowe w Warszawie

Maria näyttää olleen rakastunut komeaan nuorukaiseen, ja vain muutama kuukausi häiden jälkeen kävi ilmi, että hän oli raskaana. Protestanttien keskuudessa pelättiin, että kuningattaren aviopuolison valinta oli osa pyrkimystä palauttaa maahan katolisuus. Tyytymättömyys oli niin suuri, että Marian oli koottava armeija kukistamaan sarja mellakoita.

Aviomies osoittautui pettymykseksi

Pian hän alkoi kuitenkin itsekin katua aviomiehen valintaansa. Darnley osoittautui ylimieliseksi ja epäluotettavaksi juopottelijaksi. Maria luopui alkuperäisestä tarkoituksestaan kruunata hänet kuninkaaksi, päätös, joka teki puolisoista toistensa vihollisia. Darnley joi ja harjoitti haureutta vaimonsa hovineitojen kanssa, ja pian levisi huhu, että kuningatar haki lohtua italialaisesta sihteeristään Davide Rizziosta.

Davide Rizzion murha

Maria oli seitsemännellä kuulla raskaana, kun hän eräänä iltana piti kutsuja yksityisessä salongissaan. Vieraiden joukossa oli Davide Rizzio, joka soitti luuttua. Yhtäkkiä takaovesta saapui Darnley ja pian hänen perässään ryntäsi ryhmä aseistettuja aatelisia, jotka pistivät italialaisen kuoliaaksi miekoilla ja tikareilla. Maria oli vakuuttunut siitä, että mies oli määrännyt murhan, vaikka tämä kielsikin syytöksen.

Marian serkusta Lordi Darnleysta tuli hänen toinen aviomiehensä.

© Print collector/IBL

Lordi Darnleyn mystinen kuolema

Mikään ei voinut enää pelastaa suhdetta, ei edes kesäkuussa 1566 syntynyt terve poika. Kerrotaan, että kun kuningatar Elisabet kuuli, että Maria oli synnyttänyt pojan, hän purskahti itkuun ja huudahti: "Alack, the Queen of Scots is lighter of a bonny son, and I am but of barren stock." (Voi, skottien kuningatar sai potran pojan, ja minä olen vain mahoa sukua.)

Vain vuotta myöhemmin Maria oli taas leski. Talo, jossa Darnley väliaikaisesti asui, räjähti ilmaan, ja kun hänen ruumiinsa löytyi, kaulassa oli selkeitä kuristamisjälkiä. Raa'an attentaatin takana uskottiin olevan karski upseeri nimeltä James Hepburn, Bothwellin jaarli. Huhuttiin, että Bothwell oli Maria Stuartin rakastaja ja että nämä olivat suunnitelleet iskun yhdessä. 

Avioon Bothwellin kanssa

Kun Maria pian tämän jälkeen avioitui murhaajaksi epäillyn kanssa ja hänen sanottiin odottavan tälle lasta, ihmiset pöyristyivät. Maria itse väitti jälkeenpäin, että Bothwell oli siepannut ja raiskannut hänet ja hänen oli pakko mennä naimisiin tämän kanssa välttyäkseen äpärälapsen synnyttämisen häpeältä. Marian palvelijoiden todistuksen mukaan hän sai keskenmenon pian häiden jälkeen. 

Carberry Hillin taistelu jäi käymättä

Monet Bothwellia aiemmin tukeneet aateliset eivät halunneet enää kuullakaan hänestä tai hänen uudesta vaimostaan. Tyytymättömyys johti kapinointiin ja taisteluihin. Kuumana kesäpäivänä 1567 Maria ja Bothwell ratsastivat armeijan johdossa kohtaamaan vastustajansa Carberry Hillissä Edinburghista kaakkoon. Armeijat ryhmittäytyivät rinteille laakson molemmin puolin. Hevoset hirnuivat ja talloivat maata, tykkejä ja musketteja ladattiin, mutta kumpikaan osapuoli ei halunnut hyökätä ensin.

SUURI PAKO 1944

Kapinalliset kantoivat lippua, johon oli kuvattu kuollut mies vihreän puun alla. Miehen viereen oli polvistunut pieni lapsi ja yllä oli teksti "Tuomitse ja kosta minun asiani, Herra". Ei ollut epäilystäkään, mihin kuva viittasi. Lipun mies oli murhattu Darnley, ja lapsi kuvasi pariskunnan poikavauvaa, joka vaati kostamaan isänsä kuoleman. 

Kun Maria Stuart syrjäytettiin ­Skotlannin valtaistuimelta, hän ­pakeni laivalla Englantiin.

© National Galleries Of Scotland/Getty

Carberry Hillin taistelua ei koskaan tullut. Sillä välin kun osapuolten lähettiläät neuvottelivat, kuningattaren joukosta karkasi yhä enemmän sotilaita. Myös Bothwellin jaarli pakeni. Kun hämärä laskeutui, Maria Stuart ei nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin antautua kapinallisille. Kun Mariaa illalla kuljetettiin Edinburghin katuja, kapinalliset väkijoukot huusivat kuningattarelleen "huora!" ja "tappaja!" 

Maria Stuart pakotettiin luopumaan kruunusta

29. heinäkuuta Maria pakotettiin luopumaan kruunusta yksivuotiaan poikansa Jaakon hyväksi. Pojan kasvamisen ajan maata hallitsisi Earl of Moray, joka oli Jaakko V:n avioton poika ja Marian velipuoli. Syrjäytetty kuningatar vangittiin Loch Levenin linnaan.

SUURI PROPAGANDASOTA

Lähes vuoden vankeuden jälkeen Maria onnistui pakenemaan toukokuussa 1568. Hän keräsi armeijan ja yritti viimeisen kerran saada valtansa takaisin, mutta hävisi Earl of Moraylle Langsiden taistelussa. Marian ei auttanut kuin paeta Englantiin ja anoa suojelua serkultaan kuningatar Elisabetilta. 

Elisabet asetti Marian kotiarestiin

Elisabet ei tiennyt, mitä Marialle tekisi. Hän ei halunnut auttaa tätä takaisin valtaistuimelle. Se vahvistaisi katolisia voimia, jotka halusivat syrjäyttää hänet palauttaakseen Englantiin katolilaisuuden.

Hän ei myöskään halunnut päästää Mariaa matkustamaan mantereelle, sillä siellä oli paljon katolisia hallitsijoita, jotka mielellään tukisivat Skotlannin kuningattaren asiaa. Silti Maria oli lähisukulainen ja kruunattu hallitsija, johon tuli suhtautua tämän arvon mukaisesti.

Englannissa Maria Stuart joutui kotiarestiin.

© Tullie House Museum/Bridgeman/IBL

Seurauksena oli, että Maria joutui viettämään loppuelämänsä kotiarestissa mutta sai elää kuningattaren arvoista elämää. Maria sai vuotuista elatusta Ranskan kuninkaalliselta perheeltä ja pystytti pienen hovin itselleen. Vaikka hän oli jatkuvasti valvottuna, hän sai ottaa vastaan vieraita ja käydä runsasta kirjeenvaihtoa. Suuri osa kirjeenvaihdosta koostui salakirjoituksesta. 

Ridolfi-salaliitto

Elisabetin turvallisuuspalvelu paljasti useita katolisten salaliittoja hänen syrjäyttämisekseen tai tappamisekseen ja Marian nostamiseksi valtaistuimelle. Yksi vaarallisimmista juonista oli niin sanottu Ridolfi-salaliitto, joka paljastui 1571. Eräs maan korkea-arvoisimmista miehistä, Norfolkin herttua, tuomittiin maanpetoksesta ja teloitettiin. Maria kieltäytyi tunnustamasta osuutta juoneen, ja Elisabet antoi sillä kertaa säästää hänen henkensä.

HUIJARI, JOKA MYI EIFFEL-TORNIN

Marian valvontaa kuitenkin kiristettiin. Nyt häntä ei enää kohdeltu korkea-arvoisena vieraana – vaikkakin lukkojen takana – vaan tavallisena vankina. Hänen yhteytensä ulkomaailmaan minimoitiin, ja kaikki hänen kirjeenvaihtonsa luettiin ja sensuroitiin. 

Aikalaispiirrustus Maria Stuartin ­teloituksesta 1587.

© Teatrum Crudelitatum/Mary Evans/IBL

Tuomittiin kuolemaan

Maria oli ollut vankina 18 vuotta, kun niin sanottu Babington-salaliitto paljastui 1586. Tällä kertaa takavarikoiduista viesteistä kävi ilmi, että Maria tunsi suunnitelmat eikä ainakaan yrittänyt estää niitä. Häntä syytettiin maanpetoksesta ja vastalauseistaan huolimatta hänet tuomittiin kuolemaan.

“THE HE-SHE-LADIES” HUVITTIVAT JA JÄRKYTTIVÄT 1870

Tuomio pantiin täytäntöön 8. helmikuuta 1587 kello kymmenen aamulla Fotheringay Castlessa Northamptonshiressa. Verenpunaiseen kaapuun pukeutunut 44-vuotias Maria oli silminnäkijöiden mukaan arvokas ja kuninkaallinen loppuun asti. Hän laski päänsä pölkylle katolinen rukouskirja kädessään. Ensimmäinen kirveenisku meni ohi ja aiheutti vain viillon takaraivoon. Marian kuultiin kuiskaavan vain: "Sweet Jesus!" Seuraava isku irrotti pään ja kun pyöveli nosti sen näytille, pää putosi lattialle. Pyövelin kädessä oli vain kastanjanruskea peruukki. Marian omat hiukset oli leikattu lyhyiksi ja muuttuneet harmaiksi. 

Ehkä sinua kiinnostaa...