Ristiretket: Pyhä sota

Jerusalem oli ollut muslimien hallinnassa 400 vuotta, kun paavi vuonna 1095 julisti pyhän sodan vääräuskoisia vastaan. Kymmenettuhannet eurooppalaiset lähtivät ristiretkille, ja seurauksena oli historian verisin uskonsota.

perjantai 9. lokakuuta 2015 teksti Else Christensen

Tällä ja seuraavilla sivuilla kerrotaan 9 ristiretken pääkohdat.

Ensimmäinen ristiretki 1096–1099: Paavi vaati vääräuskoisten kuolemaa

Eurooppa oli sekaannuksen vallassa ja kirkko oli jakautunut kahtia. Paavi Urbanus II uskoi, että pyhä sota yhdistäisi kristityt jälleen. Hänen kiivaat puheensa saivat sadattuhannet kristityt tarttumaan miekkaan muslimeja vastaan.

Ristiritarit matkustivat nälkää, vaarallisia seutuja ja vieraita armeijoita uhmaten 3 000 kilometrin pituisen matkan Jerusalemiin. Kannustimena heillä oli viha muslimeita kohtaan, toive nopeasta rikastumisesta ja hengellinen palo. Jo matka Länsi-Euroopasta Pyhään kaupunkiin oli verinen.

15. heinäkuuta 1099 – viiden viikon piirityksen jälkeen – ristiritarit valloittivat Jerusalemin. Seuraavina päivinä he tappoivat suuren osan kaupungin muslimeista ja juutalaisista. Jerusalemin patriarkaksi
eli kirkon päämieheksi nimitettin Arnulf Choqueslainen, joka ryhtyi ankarasti vainoamaan vääräuskoisten lisäksi myös muiden kristillisten kirkkokuntien edustajia..

Seuraavat lähes sata vuotta Jerusalemia hallitsivat kristityt.

Toinen ristiretki 1145–1149: Jerusalemin menetys mursi paavin


Syksyllä 1145 Pyhältä maalta palanneet pyhiin­vaeltajat toivat paavi Eugenius III:lle huolestuttavia uutisia: Edessan kristitty kreivikunta oli vallattu. Paavi päätti oitis järjestää uuden ristiretken.

Sotaretki epäonnistui kuitenkin täysin, kun muslimit löivät ristiretkeläisten armeijan ylivoimaisesti.

40 vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1187, ­kris­tittyjen tilanne kävi entistä tukalammaksi, kun Saladin kukisti Jerusalemin kuninkaan joukot, ja lokakuussa hän valtasi Pyhän kaupungin. Paavi ­Urbanus III:n väitetään kuolleen suruun, kun hän kuuli uutisen muutamaa viikkoa myöhemmin.

Kolmas ristiretki 1187–1192: Rikhard Leijonamieli järjesti verilöylyn


Jerusalemin menetyksen jälkeen uudeksi paaviksi valittu Gregorius VIII julisti ristiretken, johon osallistui muun muas­sa Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli. Kristityt valloittivat useita kaupunkeja ja miehittivät Kyproksen, josta tuli myöhempien ristiretkien tukikohta.

Rikhard järjesti Akkossa veri­löylyn, jossa kristityt murhasivat 2  700 islamin­uskoista vankia. Kristityt eivät onnistuneet valloittamaan Jerusalemia, mutta Saladin myönsi pyhiinvaeltajille pääsyn Pyhään kaupunkiin.

Neljäs ristiretki 1202–1204: Ristiretki keskeytyi


Rahapula vaivasi ristiretkeä jo ennen kuin sotajoukko oli lähtenyt Euroopasta. Kun Bysantin prinssi Aleksios Angelos pyysi ritareilta apua vallankaappauksessa, he suostuivat.

Aleksios ei kuitenkaan voinut maksaa lupaa­maansa palkkiota, ja ­kostoksi ristiretkeläiset alkoivat ryöstellä Konstantinopolia. Silloin paavi päätti kes­keyttää epäonnisen sotaretken.

Viides ristiretki 1213–1221: Ristiretkeläiset juuttuivat Niilin mutaan


Ristiretkeläiset piirittivät Damiettan kaupunkia Egyptissä.

Kaupungin antauduttua ritarit taistelivat keskenään vallasta yli puolitoista vuotta, ja lyöty sulttaa­ni al-Kamil tarjosi ritareille Jerusalemia, jos nämä luopuisivat Damiet­tasta. Ritarit lähtivät sen sijaan Kairoon kukistamaan sulttaania.

Niilin tulva kuitenkin pysäytti risti­retkeläis­et, ja muslimit kukistivat heidät taistelussa. Tappion jälkeen ristiretkeläiset joutuivat allekirjoittamaan rauhansopimuksen, jonka mukaan heidän oli poistuttava Egyptin alueelta.

Kuudes ristiretki 1228–1229: Keisari valloitti Pyhän kaupungin


Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II oli poikkeuksellinen risti­retke­läinen, sillä hän pyrki välttä­mään sotaa muslimien kanssa ja käytti mieluummin diplomatiaa.

Kun keisari lähestyi soti­laineen Jerusalemia, sulttaani al-Kamil luovutti kaupungin hänelle neuvottelujen jälkeen vapaaehtoisesti­.

Seitsemäs ristiretki 1248–1254: Kristityt häädettiin jälleen Jerusalemista


Kristittyjen valtakausi Jerusalemissa kesti vain 15 vuotta, sillä vuonna 1244 turkkilaiset mamelukit valloittivat Pyhän kaupun­gin.

Jerusalemia vapauttamaan koottiin jälleen uusi ristiretki, jota johti Ranskan kuningas Ludvig IX. Ristiretkeläiset valloittivat Damiettan Egyptissä, jolloin al-Kamil tarjosi heillekin Jerusalemia Damiettasta.

Ludvig torjui tarjouksen, sillä hän ei halunnut käydä kauppaa ­Pyhällä kaupungilla, joka kuului hänen mieles­tään muutenkin kristityille. Kaiken lisäksi sulttaani oli kuolemaisillaan, ja Ludvig uskoi, että tämän kuoltua kukaan ei voisi pysäyttää ristiretkeläisiä.

Siinä hän erehtyi pahasti: al-Kamilin seuraaja Turan Shah oli taitava ­sotapäällikkö, joka löi Ludvigin joukot taistelussa.

Kahdeksas ristiretki 1270: Ludvig IX:n ristiretki Egyptiin


Muslimit olivat vallanneet kris­ti­tyiltä Egyptissä niin paljon alueita, että näillä oli hallinnassaan enää muutama kaupunki.

Tilanne kismitti Ludvig IX:tä niin, että hän marssi joukkoineen Tunisiaan käydäkseen sieltä ­sotaa Egyptiä vastaan.

Tunisiassa ristiretkeläiset joivat saastunutta vettä ja Ludvig sekä monet muut kuolivat. Sotajoukko palasi pian tyhjin toimin Eurooppaan.

Yhdeksäs ristiretki 1271–1272: Kristittyjen valtakausi Lähi-idässä päättyi


Kun Englannin prinssi Edvard kuuli kristityn Tripolin olevan uhattuna, hän tarttui miekkaan ja ristiin ja onnistuikin vapauttamaan Tripolin piirittäjien ­otteesta.

Sitten hän liittoutui Lähi-idässä laajoja alueita valloittaneiden mongolien kanssa. Juuri kun Edvard oli aikeissa hyökätä Egyptiin, hänet kutsuttiin yllättäen kotiin. Hänen isänsä oli kuollut, ja hänestä oli määrä tulla uusi kuningas.

Kristittyjen valtakausi Pyhällä maalla oli ohi. ­Antiokia oli menetetty jo vuonna 1268, Tripoli ­kaatui vuonna 1289 ja Akko vuonna 1291. Enää Kypros oli jäljellä.

Kymmenettuhannet eurooppalaiset lähtivät ristiretkille. Kuva elokuvasta Kingdom of Heaven – taivas maan päällä.

Ehkä sinua kiinnostaa...