Jättimäinen ”Codex Gigas” painaa 75 kiloa ja koostuu 310 pergamenttiliuskasta. Sen omistaa Ruotsin kansalliskirjasto. 

© Kungliga Biblioteket & Shutterstock

Mystinen munkki kirjoitti Paholaisen raamatun

Suurella paholaisen kuvalla koristettu arvoituksellinen teos on kiehtonut ihmisiä vuosisatoja. Kirja on varastettu ja lähes poltettu, ja se on melkein tappanut ihmisen. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää kirjan valmistajaa muun muassa käsialan ja kirjoituksessa käytetyn musteen avulla.

perjantai 13. tammikuuta 2017 teksti Lise Jørgensen

Ruskeakaapuinen munkki polvistui pimeässä kammiossaan luostarissa Böömissä nykyisen Tšekin alueella. 

Hän oli tehnyt syntiä, ja odotti nyt luostarin johtajan, apotin, rangaistusta. Munkki oli vannonut köyhyys- ja siveysvalan sekä täydellistä kuuliaisuutta Herralle ja benediktiiniläiselle sääntökunnalle. Hänen syntinsä oli niin vakava, ettei sitä voinut ääneen lausua. 

Myös rangaistus oli vastaavasti ankara, minkä munkki sai todeta apotin julistaessa tuomionsa: elävältä muuraaminen niin, että nälkä, jano ja Jumalan viha tappaisivat munkin hitaasti.

Näin alkaa 1200-luvulta asti kerrottu myytti böömiläisestä kirjoituskokoelmasta. Kertomus jatkuu:

Munkki anoi säästämään henkensä. Hän lupasi, että jos luostari antaisi hänen elää, hän sovittaisi syntinsä valmistamalla vain yhdessä yössä teoksen, joka olisi suurempi kuin mikään muu kirja maailmassa.

Apotti antoikin munkin yrittää, ja synnintekijä vietti koko yön työnsä ääreen kumartuneena. Hän kirjoitti sivun toisensa jälkeen, mutta työ sujui tuskallisen hitaasti. 

Epätoivoissaan hän kutsui apuun sitä ainoaa, joka enää voisi häntä auttaa, paholaista. Tämä lupasikin auttaa munkkia saamaan kirjan valmiiksi ajoissa. Hinta vain oli kova: munkin sielu.

Paholainen ei tietenkään ole kirjoittanut teosta eikä edes munkki yhdessä yössä. Vieläkään ei kuitenkaan tiedetä varmasti, kuka kirjan sitten kirjoitti.

Lähes metrin korkuinen

Teos, josta tarina kertoo, tunnetaan nimellä Codex Gigas. Se on latinaa ja tarkoittaa ”suurta kirjaa”. Teos onkin suurikokoisin tunnettu keskiaikainen käsikirjoitus. 

Se on noin 50 senttiä leveä ja 92 senttiä korkea, siinä on 310 pergamenttiarkkia ja se painaa lähes 75 kiloa. Sitä kantamaan tarvitaan kaksi ihmistä.

Myytin mukaan teos syntyi böömiläisessä luostarissa, ja käsikirjoituksen sisältö viittaa siihen, että tieto pitää paikkansa. Kirjassa on muun muassa Cosmas Prahalaisen (1045–1125) kirjoittama kronikka Chronica Boëmorum, joka käsittelee Böömin kansan historiaa. Lisäksi kirjassa on kalenteri, johon on kirjattu böömiläisten pyhimysten kuolinpäiviä.

Käsikirjoituksen ensimmäisellä sivulla olevan merkinnän mukaan Codex Gigasin ensimmäinen omistaja oli Podlažicessa Böömissä sijainnut benediktiiniläisluostari. Luostari on kuitenkin ollut melko pieni ja köyhä, joten käsikirjoitusta ei välttämättä ole laadittu siellä.

Merkintä on päivätty vuodelle 1296, mutta kirjan kalenterimerkintöjen perusteella se on kirjoitettu vuosina 1223–1230 eli lähes 800 vuotta sitten.

Käsiala on yhden tekijän

Myytin mukaan kirjan kirjoitti yksi ainoa munkki paholaisen avustuksella. Paholaisen osuudesta ei ole löydetty todisteita, mutta kirjan käsialaa analysoitaessa on havaittu, että se on hyvin samankaltaista jokaisella 310 arkilla.

Samankaltaisuus eri kirjoittajien käsialassa ei ole tavatonta keskiajan käsikirjoituksissa, sillä munkit kopioivat tekstejä yhteistyössä ja olivat saaneet oppinsa samassa paikassa ja samalla tyylillä. 

Huomionarvoista Codex Gigasin tekstissä on sen sijaan se, että kirjoitus on hyvin karkeaa ja hienostumatonta, aivan kuin sen kirjoittaja ei olisi saanut muodollista koulutusta vaan olisi itseoppinut. 

Samanlaista kirjoitustyyliä ei ole havaittavissa muilla ajan kirjoittajilla, joten todennäköisesti kirjan on kirjoittanut yksi ainoa henkilö.

Musteen UV-analyysi tukee tätä teoriaa. Keskiajalla munkit sekoittivat itse musteensa esimerkiksi äkämäuutteesta, parkkihaposta ja rautasulfaatista.

Jokaisella munkilla oli musteelle oma sekoitussuhteensa, ja analyysin mukaan kaikki Codex Gigasissa käytetty muste on koostumukseltaan samanlaista.

Työ on kestänyt ainakin 10 vuotta

Kertomus siitä, että teos on kirjoitettu yhdessä yössä, ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa.

Keskiaikaiset kirjurit kopioivat käsikirjoituksia sulkakynällä pergamentille, ja sellaisilla työvälineillä ei olisi hätiköimällä saanut aikaan lukukelpoista tekstiä. 

Nykytutkijat ovat tehneet kokeita samoilla materiaaleilla, joita munkit käyttivät keskiajalla. Kokeissa selvisi, että päivässä ehti kirjoittaa noin sata riviä, mikä vastaa Codex Gigasissa puolta sivua.

Ympäri vuorokauden kirjan parissa ahkeroineelta ihmiseltä olisi kulunut siten noin neljä vuotta saada valmiiksi koko kirja, jossa on 620 tekstisivua ja joka on runsaasti kuvitettu. 

Yksi benediktiiniläismunkki ei tietenkään olisi voinut työskennellä yötä päivää. 

Hänen ajankäyttönsä oli tarkoin määrätty, sillä nukkumisen ja syömisen lisäksi hänen oli rukoiltava ja osallistuttava säännöllisesti messuihin kahdeksan kertaa vuorokaudessa. 

Hän olisi siis ehtinyt puurtaa kirjan parissa enintään noin viisi tuntia päivässä. Erään arvion mukaan Codex Gigasin tekemiseen on kulunut vähintään kymmenen vuotta.

Manauksen piti parantaa monenlaisia vaivoja flunssasta epilepsiaan.

© Shutterstock

Loitsuilla karkotettiin paholaisia

Jättimäinen teos ei eroa muista keskiajan käsikirjoituksista ainoastaan vaikuttavan kokonsa vuoksi, vaan myös sen sisältö on erikoinen. Kirjassa on niin pyhiä tekstejä, historiallisia osioita, lääketieteellisiä ohjeita kuin erilaisia kalentereitakin.

Käsikirjoituksen ensimmäinen puolisko koostuu raamatunkirjoituksista. 

Sitä seuraa Rooman valtakunnassa eläneen juutalaisen kronikoitsijan Flavius Josefuksen (37–100) sekä Sevillan piispan ja yhden kristikunnan ensimmäisen historiankirjoittajan, Isidorus Sevillalaisen (noin 560–636), historiallisia tekstejä.

Seuraavana on vuorossa lääketieteellisten tekstien osio Medica. Tekstit perustuvat kreikkalaiseen ja arabialaiseen lääketieteeseen ja sisältävät muun muassa keskiajalla yleisimmin käytetyn lääketieteen oppikirjan ja hakuteoksen.

Kaikkia sairauksia ei pystytty eikä pyrittykään parantamaan lääkärin, lääkkeiden ja yrttien voimalla. Keskiajalla yleisen käsityksen mukaan tietyt oireet merkitsivät, että sairas oli paholaisen riivaama. 

Erityisesti äkillinen sairastuminen, kuume, epileptiset kohtaukset, kouristukset ja voimalliset tulehdukset olivat selviä merkkejä paholaisesta. 

Käsikirjoituksessa onkin myös ohjeita siitä, miten sairauksia ajetaan ruumiista manaamalla. Jopa tavallinen flunssa voitiin karkottaa pyhällä loitsulla:

”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen käsken teitä seitsemää vilutautia, jotka olette sisaruksia. Ilia, Restilia, Jogalia, Suffogalia, Affrica, Ionea ja Ignea ovat teidän nimenne. Vaadin teitä palaamaan sinne, mistä olette tulleetkin.”

Eristys olikin vapaaehtoista

Kirjan kristillisen vuoden tärkeät päivät luettelevaan kalenteriin on merkitty käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen yksi kuolinpäivä eri käsialalla kuin millä muu teos on kirjoitettu. Kuolinpäivä on henkilön nimeltä Hermanus Monachus Inclusus.

Muuta tietoa tästä Hermanuksesta ei kerrota, mutta lisänimi ”Inclusus” antaa vinkin. Sitä käytettiin munkista, joka eristäytyi vapaaehtoisesti antautuakseen täydellisesti Jumalalle. 

Monet tutkijat ovat käsikirjoitukseen liittyvän myytin perusteella arvelleet, että kyseessä on Codex Gigasin tekijä. 

Benediktiiniläismunkit eivät nimittäin käyttäneet eristämistä rangaistuksena vaan se oli pikemminkin kunnia, joka sallittiin vain harvoille. Vapaaehtoinen eristys merkitsi, että munkki ei voinut osallistua luostarin töihin ja että muut joutuivat ruokkimaan hänet. 

Todennäköisesti Hermanus Monachus Inclusus antoi eristää itsensä vapaaehtoisesti kirjoittaakseen keskiajan valtavimman kirjan.

Kaikki edellä mainittu on arvailua. Sen sijaan kirjan vaiheista sen valmistumisen jälkeen tiedetään melko paljonkin.

Munkit panttasivat koodeksin

Kirjan ensimmäisellä kirjalla mainitaan, että Codex Gigasin ensimmäinen omistaja oli Podlažicen benediktiiniläisluostari, mutta siinä kerrotaan myös, että luostari ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja velkaantui pahasti Sedlecin sisterssiläisluostarille. 

Podlažicen köyhät munkit joutuivat antamaan mahtavan kirjoituskokoelmansa sisterssiläisille velkansa takuiksi.

Codex Gigasia pidettiin jo 1200-luvulla hyvin arvokkaana, ja sen todetaan eräässä kirjoituksessa muun muassa kuuluvan valtavan kokonsa vuoksi maailman seitsemän ihmeen joukkoon.

Vuonna 1295 apotti Bawarus osti kirjan takaisin benediktiiniläisille ja vei sen Brevnovin luostariin. 

Siellä se sai olla rauhassa aina 1400-luvun alkuun asti, jolloin Böömissä syttyivät niin sanotut hussilaissodat. 

Kirkon ja Böömin monarkian kannattajat taistelivat kirkon uudistumista vaativaa Jan Husia vastaan. 

Husin kannattajat ryöstivät ja tuhosivat luostareita, ja siksi Brevnovin munkit päättivät vuonna 1420 viedä Codex Gigasin suojaan levottomuuksilta syrjäiseen Broumovin luostariin lähelle pääkaupunkia.

Arvovieraat kirjoittivat kirjaan

Seuraavina vuosina kirjan maine levisi, ja se alkoi houkutella luostariin monia silmäätekeviä vieraita. 

Osa heistä sai jättää oman puumerkkinsä kirjaan. Esimerkiksi sivulla 309 lukee: ”Herran vuonna 1591 veli Bartholomeus Salvator oli täällä.”

Jotkut kirjoitukset ovat yksityiskohtaisempia: ”Vuonna 1527 jälkeen Kristuksen syntymän, kantaatin [21. toukokuuta] jälkeisenä tiistaina Ferdinand I, roomalaisten kristillisin keisari, Unkarin, Böömin ja Dalmatian kuningas, Itävallan arkkiherttua, vietti yön tässä luostarissa ja näki tämän suuren kirjan ollessaan matkalla Breslausta Sleesiasta Böömiin kuninkaallisine ja kunnianarvoisine seurueineen. Ja kävi hän myös Swidnican kaupungissa ja hirtätti siellä kapinallisen kansansaarnaajan päärynäpuuhun kaupungin ulkopuolella.”

Paholaisen kuva on Codex Gigasin katsotuin sivu. Sen aukeaman pergamentti on haalistunut valossa enemmän kuin muut sivut.

© Kungliga Biblioteket

Rudolf II ihastui paholaiseen

1500-luvun lopulla Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Böömin kuningas Rudolf II vieraili luostarissa. 

Rudolf oli kiinnostunut tieteestä ja okkultismista, ja hänellä oli verraton kokoelma kirjoja, taidetta ja luonnontieteellisiä esineitä hovissaan Prahassa. 

Käsikirjoitukseen liittyvä tarina sekä muun muassa sen yhdellä sivulla komeileva vastenmielinen paholaisen kuva lumosivat hänet täysin. 

Arvokas vieras halusi saada kirjan omakseen, mutta edes suuren valtakunnan keisari ei onnistunut suostuttelemaan munkkeja myymään käsikirjoitusta. He suostuivat kuitenkin lainaamaan kirjan keisarille.

Ilmeisesti Rudolf II unohti palauttaa lainan, sillä muutama vuosi myöhemmin Codex Gigas mainitaan keisarin kirjaston inventaariolistassa. 

Teos oli Prahassa vuoteen 1648, jolloin ruotsalaiset kolmikymmenvuotisen sodan päätteeksi ryöstivät Prahan ja ottivat muun muassa Codex Gigasin sotasaaliiksi. 

Se vietiin Tukholmaan lahjaksi vanhoja käsikirjoituksia keräävälle kuningatar Kristiinalle. Kun kuningatar kuusi vuotta myöhemmin luopui kruunusta ja muutti Roomaan, kirja jäi Ruotsiin.

Palvelija nakkasi kirjan ikkunasta

Vuonna 1697 Tukholman linnassa syttyi suuri tulipalo. Tarinan mukaan velvollisuudentuntoinen palvelija ei voinut katsoa upean käsikirjoituksen tuhoutumista liekeissä vaan kokosi kaikki voimansa, raahasi kirjan ikkunalle ja heitti sen ulos.

Epäonnekseen joku pahaa aavistamaton ihminen seisoi akkunan alla ja sai 75 kiloa painavan kirjan niskaansa. 

Hän loukkaantui mutta tavallaan pelasti käsikirjoituksen, joka säilyi lähes vahingoittumattomana. Se ehti kärähtää vain vähän kulmista palossa.

Kirja on nyt osa Ruotsin kulttuuriperintöä ja sitä säilytetään Kuninkaallisessa kirjastossa Tukholmassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...