Aldhelmin kirja kannusti nunnia siveyteen ja kuuliaisuuteen.

© Bridgeman Images

Käsikirja ohjasi nunnia siveyteen, kuuliaisuuteen ja köyhyyteen

700-luvulla elänyt englantilainen piispa Aldhelm uskoi, että värikkäät vaatteet ja kevytkenkäinen käytös johtivat turmioon. Siksi hän kirjoitti käsikirjan, joka tarjosi nunnille ohjeita hurskaaseen elämään.

maanantai 30. lokakuuta 2017 teksti Emrah Sütcü & Erik Bork

Nunnia pidettiin 700-luvun Englannissa hurskauden ja siveyden ruumiillistumina. 

Kaikki Lontoon nunnat eivät kuitenkaan kyenneet pysyttelemään hyveen kivisellä ­polulla, ja he tarvitsivatkin neuvoja maallisten houkutusten välttämiseen.

Apua oli onneksi tarjolla: anglosaksinen piispa Aldhelm kirjoitti 700-luvulla kirjasen nimeltään De Laude Virginitatis eli ”Neitsyyden ylistys”, joka oli tarkoitettu erityisesti Itä-Lontoossa sijaitsevan Barking Abbeyn nunnille.

Barking Abbeyn luostari kuului Aldhelmin hiippakuntaan, ja hän tunsi sen asukkaat todennäköisesti hyvin. 

Tieto ­ilmeisesti lisäsi tässä tapauksessa tuskaa, sillä Aldhelm katsoi tarpeelliseksi muis­tuttaa Barking Abbeyn nunnia siveys­valan ja neitsyyden merkityksestä.

Kirjasessa Aldhelm tarjoaa luostarin naisille käytännön ohjeita siitä, miten näiden tuli pukeutua ja käyttäytyä liikkuessaan luostarin ulkopuolella. 

Nunnien piti muun muassa huolehtia siitä, ettei heidän vaatetuksensa kiinnittänyt nuorten miesten huomiota.

”Jos te pukeudutte koreasti ja kiinnitätte ihmisten huomion itseenne, ja jos te vastaatte nuorukaisten katseisiin ja annatte heidän huokailla peräänne ja houkuttelette heitä turmeluksen tielle, silloin teille ei ole luvassa anteeksiantoa kuten niille, joiden sielu on puhdas ja ­viaton”, huolestunut piispa varoitteli huikentelevaisia nunnia.

Aldhelm opetti, että fyysisille houkutuksille antautuminen heikensi uskoa Jumalaan.

© Arpingstone

Myös munkit hienostelivat

Aldhelmin kirjanen sisältää paljon muitakin moraalisia ohjeita ja opetuksia, joiden oli määrä auttaa nunnia pysymään kurissa ja nuhteessa. 

Kirjasen alussa Aldhelm muun muassa muistutti, että hurs­kaus tarkoitti muutakin kuin sitä, että nunnat pukeutuivat vaatimattomasti ja pidättäy­tyivät lihan iloista.

Aldhelmin mukaan ruumiin neitsyyteen piti liittyä hengen siveys, mikäli nunnat todella halusivat välttyä ”lihan irstailta houkutuksilta”.

Aldhelmin huoli ei kuitenkaan rajoittunut vain nunnien siveyteen ja pukeutumiseen, vaan myös munkkien kaavut olivat hänen mielestään liian hienoja.

”Tunnen syvää häpeää ajatellessani sitä häpeämättömyyttä ja typeryyttä, ­joka on vallalla paitsi luostariin sitou­tuneiden naisten myös kirkonmiesten kes­kuudessa. 

He esiintyvät värikkäissä ja hienoissa vaatteissa ja esittelevät jäseniään”, piispa pauhasi.

Etkö vielä ole tilaaja? Näin saat lehden

  • Osta lehtipisteestä 9,95 eurolla.
  • Tilaa lehti. Esimerkiksi 3 numeroa hintaan 4,90 euroa. 

Aldhelm oli arvostettu oppinut

Barking Abbeyn nunnien oli syytä ottaa Aldhelmin opetukset vakavasti, sillä ­hänet tunnettiin jo elinaikanaan muuallakin kuin vain Britteinsaarilla. 

Aldhelm oli sukua paikalliselle kuninkaalle, häntä pidettiin yleisesti aidosti hurskaana miehenä ja hän oli perehtynyt syvällisesti muun muassa tähtitieteeseen, astro­-lo­giaan, navigointiin ja roomalaiseen ­lakiin. 

Hänen tietämystään kunnioitettiin niin paljon, että 700-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija Beda nimitti häntä kunnioittavasti ”oppineisuuden ­ihmeeksi”.

Aldhelm oli opiskellut lati­naa, kreikkaa ja hepreaa pystyäkseen lukemaan Raa­matun teks­tejä alkukielellä. 

Hän tunsi kristinuskon opinkappaleet perin pohjin, ja ­hänen ympärilleen kerääntyi runsaasti ”opetuslapsia”, jotka noudattivat kirjai­melli­sesti hänen tulkintojaan kristin­uskon opetuksista ja moraalista.

Vuonna 683 Aldhelmista tuli Malmesburyn benediktiiniläisluostarin johtaja, ja hän jatkoi luostarin kunniakkaita perinteitä merkittävänä oppineisuuden keskuksena. 

Aldhelmin saarnat olivat niin vaikuttavia ja vakuuttavia, ­että hänen maineensa kantautui jopa ­itsensä paavi Sergius I:n tietoon, ja tämä kutsui hänet vieraakseen Roomaan.

Aldhelm ei muutenkaan ollut mikään tavallinen keskiaikainen munkki. Hän ­liikkui usein kansan parissa kaduilla ja kiinnitti ihmisten huomion tanssimalla, soittamalla huilua ja lausumalla ääneen kirjoittamiaan runoja. 

Kun ­hänen luokseen oli kerääntynyt riittävästi ihmisiä, hän alkoi saarnata näille.

Nunnat luopuivat kaikesta maallisesta

  1. KÖYHYYS
    Nunnat luopuivat maallisesta omaisuudesta ja lupautuivat elämään köyhyydessä. Näin he saattoivat omistautua täysin uskonnollisille velvollisuuksilleen. Nunnat menettivät myös perintöoikeutensa.

  2. KUULIAISUUS
    Kuuliaisuuslupauksen antanut uusi nunna sitoutui tottelemaan luos­tarin johtoa ­kaikissa asioissa vastaan panematta.

  3. SIVEYS
    Ryhtyessään nunnaksi ­nainen luopui mahdollisuu­desta avioliittoon ja sitoutui elämään lopun elämäänsä selibaatissa. Nunnien pitikin oppia hallitsemaan ruumiillisia halujaan ja viettejään. 

Ensimmäinen feministi

Aldhelm poikkesi muista varhaiskeskiajan kirkonmiehistä myös siinä suhteessa, että hän ei tehnyt suurta eroa miesten ja naisten välillä.

Aikana, jolloin naisten asema yhteiskunnassa oli alistettu, Aldhelm oli sitä mieltä, että molemmat sukupuolet olivat keskenään samanarvoisia. 

Siksi nunnien piti hänen mielestään osata lukea ja kirjoittaa siinä missä munkkienkin. Myöhemmät historioitsijat ovatkin kutsuneet Aldhelmia Englannin ensimmäiseksi feministiksi. 

Kirjassaan De Laude Virginitatis Aldhelm esittikin toivomuksen, että hän pystyisi ankarasta sävystään huolimatta kannustamaan Barking Abbeyn nunnia opiskelemaan ahkerammin, jotta nämä pääsisivät tiedoissaan samalle ­tasolle miesten kanssa.

Aldhelm perusteli tasa-arvonäkökantojaan viit­tamalla naispuolisiin pyhimyksiin, jotka olivat uhranneet henkensä uskonsa puolesta. 

Myös De Laude Virginitatis pitää sisällään pyhien naisten elämäkertoja, joiden tarkoitus oli muistuttaa Barking Abbeyn nunnia varhaisten uskonsisartensa tekemistä uhrauksista.

Aldhelm pääsi toteuttamaan ajatuk­siaan käytännössä vuonna 705, jolloin ­hänet nimitettiin piispaksi. 

Hänen hallintaansa tuli useita nunnaluostareita, ja hän teki parhaansa kehittääkseen niistä tasokkaita opinahjoja naisille.

Aldhelmin työ naisten koulutuksen puolesta tuotti tulosta, ja moni Englannin ensimmäisistä naispuolisista runoi­lijoista ja kirjailijoista sai keskiajalla ­oppinsa Barking Abbeyn luostarissa.

Lue lisää

Sarah Foot: Monastic Life in Anglo-Saxon England, Cambridge University, 2009. Katherine Barker & Nicholas Brooks: Aldhelm and Sherborne, Oxbow Books, 2009. Michael Lapidge: Aldhelm: The Poetic Works, D.S.Brewer, 1985.

Ehkä sinua kiinnostaa...