Islamin taiteessa ei koskaan kuvata Muhammadin kasvoja.

© creative commons

6 syytä siihen, että islam jakautui sunneihin ja šiioihin

Tuskin islam oli alkanut juurtua Lähi-itään 600-luvulla, kun se jo jakautui kahteen pääsuuntaukseen: sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen.

perjantai 22. joulukuuta 2017 teksti Emrah Sütcü

Niille oli yhteistä usko Allahiin ainoana jumalana, profeetta Muhammadiin ja pyhään kirjaan, Koraaniin, mutta muuten niillä oli jyrkkiä näkemyseroja. 

1 400 vuoden aikana verilöylyt, sodat ja vainot ovat vieneet sunneja ja šiioja yhä kauemmaksi toisistaan, ja nykyään Lähi-itä on jakautunut jyrkästi noiden kahden suuntauksen välillä. Ristiriitojen keskiössä on perimyskiista.

1. Profeetta ei nimennyt seuraajaa

Kun islamin perustaja, profeetta Muhammad kuoli vuonna 632, muslimeille piti valita uusi henkinen ja poliittinen johtaja. 

Useimmat muslimit pitivät Muhammadin ystävää Abu Bakria parhaana valintana, vähemmistö taas oli sitä mieltä, että perinnön piti kulkea suvussa ja oikeutettu seuraaja olisi siksi Muhammadin serkku ja vävy, Ali.

2. Ali murhattiin

Valtataistelun ensimmäisen erän voittivat sunnimuslimit, jotka valitsivat Muhammadin seuraajaksi tämän ystävän Abu Bakrin. 

Bakrista tuli kalifi, ja häntä seurasi kalifina Umar. Kun poliittiset kilpailijat murhasivat Umarin seuraajan Uthmanin vuonna 656, Muhammadin serkusta Alista tuli ainoa varteenotettava kalifi- ehdokas. 

Valtataistelu kävi kuitenkin yhä kiivaana, ja monet kyseenalaistivat Alin johtajuuden. Syttyi sisällissota.

Ali oli voitokas taistelukentällä, mutta sunnalainen salamurhaaja tappoi hänet vuonna 661 hänen ollessaan syventynyt rukoilemaan.

3. Verilöyly vahvisti identiteettiä

Lokakuussa 680 Alin poika ja Muhammadin tyttärenpoika Hussein matkusti sukulaistensa kanssa aavikolla. 

Kalifin arvo oli taas sunnimuslimeilla, mutta Hussein vaati sitä itselleen profeetan lapsenlapsena. Sunnit piirittivät Husseinin ja tämän sukulaiset ja tappoivat kaikki. 

Verilöylystä tuli tärkeä osa šiiamuslimien identiteettiä, ja he muistelevat sitä vuosittaisissa seremonioissa.

Hussein ja 72 hänen sukulaistaan surmattiin.

© Image select

4. Teologinen kiista jakoi

Vuodesta 700 sunni- ja šiiamuslimit alkoivat erkaantua teologisesti. He olivat useista asioista samaa mieltä, mutta kysymys imaamien merkityksestä erotti heitä. 

Šiiamuslimit painottivat imaamien sanoja, kun taas sunnit pyrkivät seuraamaan Muhammadin tekoja ja tapoja.

5. Šiialaisuus valtasi Iranin

1400-luvun lopulla Lähi-itä oli kaaoksessa. Vanhat valtakunnat olivat hajoamassa, ja vuonna 1501 šiiamuslimit hyödynsivät valtatyhjiötä ja nimittivät oman kuninkaansa, 14-vuotiaan Ismailin. 

Nuori uskonnollinen hallitsija teki šiialaisuudesta valtionuskonnon valtakunnassaan, jonka keskus oli nykyisessä Iranissa. Hän laajensi valtakuntaa, ja šiialaisuudesta tuli aiempaa hyökkäävämpi suuntaus. 

Lue lisää uskontojen historiasta Historia-lehdestä.

Tilaa lehti täältä

6. Vallankumous sai sunnit reagoimaan

Vuonna 1979 Iranin länsimyönteinen šaahi Mohammad Reza Pahlavi joutui lähtemään maanpakoon kansan noustua kapinaan. 

Iranissa nousi valtaan ajatollah Ruhollah Khomeini, joka teki maasta tiukan šiialaisen tasavallan ja kukisti kaiken poliittisen vastarinnan.

Muualla Lähi-idässä kehitystä seurattiin huolestuneena, ja pelko siitä, että Irakin šiiamuslimit nousisivat Iranin esimerkin innoittamana kapinaan, sai Irakin vuonna 1980 hyökkäämään Iraniin joidenkin sunnalaisten maiden tuella. 

Šiiamuslimien vallankumous ei levinnyt muualle Lähi-itään, mutta sota kesti kahdeksan vuotta ja siinä menetettiin 500 000 ihmishenkeä.

85 prosenttia maailman muslimeista tunnustaa sunnalaisuutta, 15 prosenttia on šiialaisia.

Lue lisää

Deniz Kitir: Klassisk & moderne islam – grundbog til islam, Systime, 2010 Jean Butler: Gads leksikon om islam, Gads Forlag, 2008

Ehkä sinua kiinnostaa...