Klassiset sitaatit pannaan usein tunnettujen historiallisten henkilöiden suuhun. Usein lausahdus on kuitenkin aivan jonkun muun keksimä.

Kolmetoista kuolematonta sitaattia

”Sodassa ensimmäinen uhri on totuus.” Historia on täynnä osuvia lausahduksia, joita on käytetty väärin, joita on vääristelty ja joille on jopa sepitetty sopivat kehykset. Osa sanonnoista on osunut naulan kantaan ja antanut hyvän kuvan ajan hengestä.

torstai 9. heinäkuuta 2015 teksti Hans Henrik Fafner

1. Sodassa ensimmäinen uhri on totuus


Historian aikana monet ovat yrittäneet sälyttää itselleen kunnian tästä kuuluisasta sitaatista, jota on usein käytetty kuvaamaan, miten sotaa käytetään poliittisen juonittelun ja petoksen tekosyynä.

Sanonta on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Aiskhylokselta (526–456 eaa.). Hän osallistui useisiin sotiin. Viimeiseksi hän taisteli Salamiin taistelussa vuonna 480 eaa., jolloin persialaiset menettivät otteensa Kreikasta.

Taistelu innoitti Aiskhylosta kirjoittamaan Persialaiset-näytelmän, joka herätti suurta kiinnostusta, koska se voitiin tulkita myötätunnon osoitukseksi persialaisia vihollisia kohtaan.

2. Joko löydän tien tai teen sen


Jo toisen puunilaissodan alussa (218–202 eaa) Karthagon joukkoja johtanut Hannibal osoittautui yhdeksi sen ajan suurimmista taktikoista. Hän keksi aina uuden ja odottamattoman tavan hyökätä vihollisen kimppuun. Kun Roomaan hyökkääminen mereltä osoittautui mahdottomaksi, Hannibal yllätti roomalaiset viemällä armeijansa ja taistelunorsunsa sinne Alppien yli.

Hannibalin joukot miehittivät suurta osaa Apenniinien niemimaasta 15 vuotta, ja roomalaiset joutuivat perehtymään tarkkaan hänen ajattelutapaansa keksiäkseen tavan ajaa hänet pois maasta.

3. Veni, vidi, vici!


Vuonna 47 eaa. roomalainen sotapäällikkö (ja myöhemmin diktaattori) Julius Caesar suuntasi Vähään-Aasiaan ison armeijan kanssa. Pharnakesin prinssi oli julistanut hallitsemansa alueen itsenäiseksi. Tämä katsottiin kapinaksi Rooman valtakuntaa vastaan, ja kapinalliset oli murskattava mahdollisimman pian.

Vain viisi päivää kestäneen taisteluretken jälkeen Rooman legioonalaiset antoivat prinssin joukoille kuoliniskun Pohjois-Turkissa sijaitsevan Zilen kaupungin lähellä. Nopeaa toimintaa kuvattiin lausahduksella ”Tulin, näin ja voitin!”

Ei ole lainkaan varmaa, että lausahdus olisi juuri Caesarin suusta tai kynästä, mutta sillä oli suuri propaganda-arvo. Sillä kuvattiin, miten roomalaisjoukot olivat lähes lyömättömiä.

Kolmetoista kuolematonta sitaattia II

Marie Antoinette.

4. Käskekää heidän syödä kakkuja!


Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten väitetään sanoneen, että jos köyhillä ei ole leipää syötäväksi, heidän pitäisi syödä kakkuja – tai oikeammin briocheja. Marie Antoinette ja hänen puolisonsa kuningas Ludvig XVI syöstiin vallasta ja teloitettiin vuonna 1793 Ranskan vallankumouksen aikana. Tällä lausahduksella on usein kuvattu sitä, miten vähän kuningatar tiesi kansan kehnoista elinoloista tai välitti niistä.

Marie Antoinette ei kuitenkaan koskaan sanonut edellä kuvatulla tavalla. Lausahdus on peräisin Marie-Thérèseltä, joka oli Ranskan kuningatar yli sata vuotta aiemmin, eivätkä sanat silloin aiheuttaneet mitään kohua. Vuonna 1683 hänen puolisonsa Ludvig XIV (Aurinkokuningas) jopa kommentoi kuningattaren kuolemaa sanomalla: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän aiheuttaa minulle huolta!”

5. Vapauden salaisuus piilee ihmisten sivistämisessä, kun taas itsevaltiuden salaisuus piilee sinä, että heidät pidetään tietämättöminä.


Maximilien Robespierreä kiinnostivat valistusajan suuret filosofit. Vuonna 1789 hänestä tuli yksi Ranskan vallankumouksen johtajista.

Robespierre ei kuitenkaan itse aina toiminut omien vapausihanteidensa mukaisesti. Syyskuussa 1793 hänestä tuli terrorihallinnon johtaja. Hallinto rajoitti vallankumouksen nimissä ranskalaisten oikeuksia, ja sen aikana surmattiin ainakin 50 000 ihmistä.

Verinen kausi päättyi vasta 28. heinäkuuta 1794, kun Robespierre itse teloitettiin, koska hän oli muuttunut vapauden puolustajasta ajan pahimmaksi tyranniksi.

6. Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.


Carl von Clausewitz oli preussilainen upseeri, jonka vuonna 1830 kirjoittama Sodasta ja sodankäynnistä -teos on yhä sotastrategian perusteoksia.

Ennen kaikkea hänen kirjansa kuitenkin heijastaa aikaa, jolloin asenne sotaan oli muuttumassa. Valistusaikana sota oli käsitetty kaaokseksi. Napoleonin sotien aikana, jolloin Clausewitz oli aktiivipalveluksessa, sota alettiin käsittää monien tekijöiden summaksi. Siihen vaikuttivat esimerkiksi talous, tekniikka ja sotilaiden sosiaalinen asema.

Tältä pohjalta oli luontevaa käsittää politiikka ja sota samantyyppisiksi tavoiksi ajaa asioita.

7. Kaikki sotapropaganda, kaikki huudot, valheet ja viha ovat väistämättä peräisin niiltä, jotka eivät itse taistele.


Näin totesi brittikirjailija George Orwel, kun hän oli menettänyt harhakuvitelmansa poliittisista johtajista osallistuttuaan taisteluun fasisteja vastaan Espanjan sisällissodan aikana (1938-39).

1900-luvulla kirjailijat ja lehtimiehet alkoivat kirjoittaa sodasta kriittisesti. Espanjan sisällissotaa pidetään usein ”historian ensimmäisenä mediasotana”. Kirjoittajat eivät enää tyytyneet seuraamaan tapahtumia sivusta vaan osallistuivat niihin aktiivisesti. Sodan vastaiset romaanit, joita julkaistiin usein, kuvasivat sotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Orwell kirjoitti Espanjan sisällissodasta romaanin ”Katalonia, Katalonia”.

Kolmetoista kuolematonta sitaattia III

Rabindranath Tagore ja Gandhi vuonna 1940.

8. Tapa yksi, niin olet murhaaja, tapa miljoona, niin olet valloittaja, tapa kaikki, niin olet Jumala.


Näin kirjoitti ranskalainen biologi Jean Rostand vuonna 1939. Hän viittasi Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin avoimeen halveksuntaan ihmiselämää kohtaan, jota Eurooppa pääsi todistamaan seuraavinan vuosina.

1900-luvun toista suurta diktaattoria, Neuvostoliittoa johtanutta Josif Stalinia voidaan pitää Hitlerin ideologisena vastapoolina, vaikka hänkään ei ajatellut asioista kovin eri lailla. Stalin muun muass aanoi: ”Yksi kuolema on tragedia, miljoona on tilastoja.”

9. En halua nähdä liittoutuneiden häviävän. Mutta en pidä Hitleriä niin pahana kuin miksi hänet kuvaillaan. Hän on uskomattoman kyvykäs ja hän pystyy saavuttamaan voittoja ilman turhaa verenvuodatusta.


Edes suurimmat poliittiset johtajat eivät osaa ennustaa tulevaisuutta. Intian vapaussankari, Mahatma Gandhi, piti ensisijaisena vihollisena brittien siirtomaahallintoa, kun hän kesällä 1940 lausui käsityksensä Britannian vastustajasta.

Tuohon aikaan Gandhi eivätkä monet muutkaan vielä tienneet natsivallan rikosten laajuutta. Gandhin ei tarvinnut ottaa niihin kantaa vaan hän sai rauhassa tarkastella Euroopan tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Sodan jälkeen Mahatma Gandhi oli muuttanut mielipiteensä Hitleristä.

10. Kun kuulen sanan ”kulttuuri”, poistan revolveristani varmistimen.


Natsien huippujohtaja Hermann Göring oli nautiskelija. Hän rakasti hyvää viiniä ja ruokaa ja käytti häikäilemättä valta-asemaansa valtavien taidekokoelmien keräämiseen. Monet teoksista oli takavarikoitu miehitettyjen alueiden juutalaisilta. Kun Göring sai tietää taideaarteista, hän oli valmis tarttumaan aseisiin saadakseen ne haltuunsa.

Sitaatti symboloi niitä tuhansia taideteoksia, jotka natsit hankkivat väkivalloin.

Kolmetoista kuolematonta sitaattia IV

Winston Churchill vilkuttaa kansalle Whitechapelista 8. toukokuuta 1945 – päivänä, jolloin Saksa oli antautunut.

11. Koskaan aiemmin näin moni ei ole ollut kiitollisuudenvelassa näin harvoille.


Britannian pääministeri Winston Churchill lausui nämä kuuluisat sanat puheessaan parlamentin alahuoneelle 20. elokuuta 1940. Taistelu Britanniasta kävi kuumimmillaan, ja Churchill kiitti brittilentäjiä, jotka tekivät kaikkensa vastustaakseen saksalaisten rajua ilmahyökkäystä.

Vastoin yleistä käsitystä Churcill ei kuitenkaan viitannut vain pieneen ryhmään Spitfire-pilotteja vaan myös pommittajien miehistöihin ja muihin, jotka panivat henkensä alttiiksi yläilmoissa. Siitä huolimatta joukko oli hyvin pieni. Churchillin vaikuttavan puheen jälkeen Royal Air Forcen lentäjiin alettiin viitata nimityksellä ”The Few” – ”Ne harvat”.

12. Jos poliitikko haluaa ystävän, hänen on ostettava koira.


Harry Truman oli Yhdysvaltojen varapresidentti, kun presidentti Roosevelt kuoli 12. huhtikuuta 1945. Truman oli heikosti valmistautunut tehtäväänsä, ja hänellä oli esimerkiksi vain pinnalliset tiedot Manhattan-projektista ja suunnitelmista pudottaa atomipommi Japaniin.

Kun toinen maailmansota pian tämän jälkeen päättyi, hänen työnsä koostui pääosassa poliittisen kaaoksen ja laajojen lakkojen lopettamisesta ja maan talouden tasapainoittamisesta. Se sai hänet toteamaan, että politiikassa ei tunneta ystäviä.

13. Ich bin ein Berliner


26. kesäkuuta 1963 Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy lausui nämä sanat tukeakseen Berliinin asukkaita 20 kuukautta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli rakennuttanut kaupungin halki muurin.

Puheessaan Berliinin raatihuoneen edessä Kennedy halusi sanoa, että hän itse – ja hänen mukanaan koko läntinen maailma – piti itseään berliiniläisenä. Yleisen käsityksen mukaan hän keksi idean kuitenkin juuri ennen puhetta ja halusi välttämättä sanoa sen saksaksi. Pormestari Willy Brandt opetti hänet lausumaan sanat matkalla puhujalavalle.

Todellisuudessa kekseliäs myötätunnon osoitus ei kuitenkaan ollut lainkaan niin impulsiivinen kuin on luultu – vaikuttaa siltä, että puheenkirjoittajat Washingtonissa olivat hioneet ”Ich bin ein Berliner” -lausahdusta pitkään ja että presidentti oli valmistautunut puheeseensa hyvin ennalta.

Ehkä sinua kiinnostaa...