Niin opettajat kuin oppilaatkin ­saivat usein haukut niskaansa, kun he tukkivat kulkuteitä

Koulunkäynnin historiaa: Eliitin etuoikeudesta julkiseen nöyryytykseen

Rooman valtakunnassa vain eliitin lapset saivat kunnon opetusta, ja 1800-luvun Britanniassa huonoimpia oppilaita nöyryytettiin muiden edessä.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Rooman valtakunta: Kunnon opetusta vain yläluokan lapsille

Antiikin Roomassa ei ollut valtion ylläpitämiä kouluja, vaikka se oli­kin aika hyvin organisoitu, vaan opetusta antoivat yksityiset opettajat maksua vastaan. 

Myöskään koulurakennuksia ei ollut, vaan opetusta annettiin kaduilla tai ­liikehuoneistojen tiloissa. ­Ruumiillinen kuritus oli sallittua.

Koulutus oli jaettu kolmeen ­vaiheeseen. Alkeisopetuksessa opeteltiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mikä riitti esimer­kiksi käsityöläiselle.

Kaksi seuraavaa koulutusastetta opettivat yläluokan nuorille näiden tarvit­semaa sivistystä.

Alkeisopetus oli tarjolla myös ­tytöille, mutta suurin osa oppilaista oli poikia. Orjien lapset eivät virallisesti saaneet käydä koulua, mutta he saattoivat jos­kus seurata omistajansa lasten saamaa opetusta.

Edut: Oppia oli tarjolla lähes kaikille. Perustaitoihin keskittyvää alkeisopetusta oli ­tarjolla kaikille vapaille­ lapsille.

Haitat: Koulutus ylläpiti hierarkiaa Koulutus oli maksullista, ja vain rikkaimmilla oli varaa korkeimpaan koulutukseen.

”Koulukirjat” olivat papyrusrullia, joita kannettiin pyöreässä rasiassa nimeltä scrinium

© Getty Images, Alamy/imageselect & Peter van der Sluijs

Keskiaika: Kaikki opeteltiin ulkoa

Keskiajan kouluissa oppilailla ei ollut omia kirjoja, sillä siihen aikaan kirjat olivat käsintehtyjä ja erittäin kalliita, eikä sen enempää kouluilla kuin vanhemmillakaan yleensä ollut varaa niihin. 

Niinpä lasten oli opeteltava ulkoa, mitä opettaja tunneilla puhui. Tehtävää ei helpottanut se, että suurin osa opetuksesta tapahtui latinan kielellä.

Kirjat halpenivat ja yleistyivät kouluissa vasta Gutenbergin keksittyä painokoneen 1400-luvulla. 

Kirjat olivat kalliita, ja useimpien oli pärjättävä ilman niitä.

© Shutterstock

1800-luku: Heikoimmat oppilaat leimattiin idiooteiksi

Jos oppilas oli hidas oppimaan tai sai huonoja arvosanoja, häntä pidettiin 1800-luvun Englannissa vastahakoisena tai laiskana. ­

Rangaistukseksi oppilaan päähän lyötiin korkea suippo hattu, jossa oli tyhmää tarkoittavan dunce-­sanan merkiksi d-kirjain, ja hänet määrättiin luokan takana olevalle pulpetille tai jakkaralle.

Nöyryytyksen tarkoitus oli saada lapsi häpeämään niin, että hän motivoituisi tekemään enemmän koulutöitä laiskottelun sijaan.

Hidas oppija­ sai päähänsä ”aasinhatun”.

© The Affectionate Parent's gift, 1828

Ehkä sinua kiinnostaa...