Tarkoitus oli tervehdyttää englantilaisten ilonpitoa, mutta kisoista tuli ajan mittaan vain entistä pahempia juominkeja.

© Heritage Images/Contributor/Getty Images

Brittien olympialaisissa kännättiin ja tapeltiin

Englantilainen asianajaja Robert Dover halusi vuonna 1612 herättää henkiin antiikin olympialaiset yhdistääkseen erilaisia kansankerroksia. Painin ja juoksun sijaan lajeina oli esimerkiksi sääriinpotkimista, metsästystä ja šakkia.

torstai 5. huhtikuuta 2018 teksti Andreas Ebbesen Jensen

Kingcombe Plainin mäki ­lähellä Chipping Campdenin kylää Cotswoldsissa ­Etelä-Englannissa ­helskyi ­ihmisten ilonpidosta toukokuussa 1612. 

Paikalle oli saapunut kaikenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä ­läheltä ja kaukaa, sillä alkamassa olivat ensimmäiset englantilaiset olympialaiset. 

Komeaan asuun pukeutunut mies ratsasti mäen harjalle valkealla hevosella ja ­puhalsi torveen, ja siitä käynnistyivät ”Olimpick Games” -kisat.

Urheilun piti yhdistää kansaa

Torveen puhaltanut mies oli asianajaja Robert Dover, joka oli päättänyt herättää antiikin olympialaiset henkiin uudessa muodossa. 

1600-luvun herrasväen ­tapaan Dover ihaili antiikin aikaa, ja hän halusi nostattaa englantilaisissa samankaltaista jaloa urheiluhenkeä kuin Olympian lehdossa Kreikassa oli vallinnut yli tuhat vuotta aiemmin.

Dover oli huolestuneena seurannut, kuinka vuosittaisissa kyläjuhlissa keskityttiin lähinnä ryypiskelyyn ja tappelemiseen. 

Dover uskoi, että englantilainen versio olympialaisista voisi yhdistää kaikkia kansankerroksia ja tarjota tavan viihtyä ilman alkoholia ja väkivaltaa.

Kuningas Jaakko I suhtautui ajatukseen suopeasti. Hänelle urheilu ei merkinnyt ainoastaan tervettä ajankulua vaan myös kuningaskunnan etua. 

Nimellä The King’s Book of Sports tunnetussa julistuksessaan Jaakko totesi sopiviksi katsottujen urheilulajien olevan hyväksi rahvaalle, sillä ne ”vahvistavat heidän varttaan sotaan”. 

Englantilaisissa olympia­laisissa oli lajeja joka makuun tukinheitosta ratsain metsästykseen.

© Granger/Alamy/Imageselect

Alastomuus vaihtui villapaitoihin

Ei ole tiedossa, oliko Robert Dover alun perin halunnut järjestää antiikin olympialaisten uskollisen toisinnon, mutta sitä niistä ei todellakaan tullut, vaan kisat olivat erittäin englantilaiset. 

Esimerkiksi siinä missä kreikkalaiset olivat kilpailleet alasti, vanhojen puupiirrosten mukaan englantilaiset pukeutuivat korkea­kauluksisiin villapaitoihin, polvihousuihin ja pitkiin sukkiin.

Myös kisojen urheilulajit olivat pitkälti englantilaisia. Klassisen kiekonheiton ­sijaan englantilaiset viskoivat vasaroita tai pukkasivat pöllejä. 

Doverin kisoissa oteltiin myös miekoin ja tikarein, vaikkei miekkailu ollut klassisten olympialaisten laji. 

1600-luvun Englannissa useimmat miehet kuitenkin kulkivat aina miekka vyöllään, joten miekkailu oli helppo ottaa lajiksi kisaohjelmaan.

Sitä ei tiedetä, olivatko Doverin kisojen miekkailut yhtä verisiä kuin hänen nuoruudessa todistamansa: Kaksi hänen opiskelutoveriaan riitaantui ja vetäisi miekkansa esille. 

Aluksi toinen huitaisi vastustajaltaan miekalla kolme sormea, mistä suivaantuneena tämä puolestaan sivalsi ensimmäiseltä nenän, poimi nenäntyngän taskuunsa ja poistui paikalta, jottei tynkää voisi enää ommella paikalleen.

Olympialaisiin perinteisesti kuuluneen painin englantilainen versio oli kuitenkin varmasti osallistujille melko tuskallista. 

Tavoitteena oli saada vastustajan ylävartalo osumaan maahan, ja yksi suosittu keino kaataa vastustaja oli potkaista tätä napakasti sääriluuhun esimerkiksi puukengällä. 

Sääriinpotkimisesta tuli niin suosittua, että se kehittyi pian aivan omaksi Olimpick Games -lajikseen.

Sääriinpotkiminen oli yleisön suosikkilaji

Englantilaisten olympialaisten suosikkilaji olisi varmasti saanut antiikin kreikkalaiset kohottamaan kulmiaan.

Yksi suosituimmista lajeista Eng­lannin Cotswoldsissa käydyissä kisoissa oli shin kicking. Se eriytyi ­omaksi lajikseen eräänlaisesta pystypainista varhaisten Olimpick Games -kisojen aikana 1600-luvulla. 

Kivu­liaassa lajissa potkittiin vastustajaa sääriin yrittäen horjuttaa tämän tasapainoa ja kaataa tämä maahan. Lajin harrastajat käyttivät rauta­vahvis­teisia kenkiä, joten mustelmat ja luunmurtumat olivat tavallisia. 

  • Tuomari valvoi ottelua. ­Tuomarin nimitys oli stickler, ­­koska hän erotti kilpakumppanit toisistaan kepillä (stick).
  • Alkuasennossa ottelijat tarttuivat toisiaan olkapäistä kiinni suorin käsin. 
  • Tavoite oli potkia vastustajaa sääriin, kunnes tämä kaatui ja hänen ylävartalonsa osui maahan. 
  • Ottelu ratkesi paras kolmesta -periaatteella eli se, joka onnistui kaatamaan vastustajan maahan kahdesti, voitti ottelun ja kohtasi seuraavan vastustajan.

Runoilijat ylistivät Doveria

Dover toivoi kisojensa houkuttelevan niin rikkaita kuin rahvastakin, ja niinpä ohjelmassa oli perinteisiä hevoskisoja mutta myös ratsain ja koirien kanssa tapahtuvaa järjestettyä jäniksenmetsästystä. 

Metsästys oli suunnattu äveriäille, mutta esimerkiksi tanssissa sekä kortti- ja lautapeleissä, kuten šakissa ja backgammonissa, osallistujien varallisuudella ei ollut merkitystä. 

Rahvaan suorastaan toivottiin pelaavan šakkia, sillä kuten esimerkiksi aikalaiskirjailija Robert Burton kirjoitti: ”Se voi ajaa pois melankoliset ja epäpuhtaat ajatukset.”

Moni runoilija innostui Olimpick Games -tapahtumasta, ja Robert Doverista kirjoitettiin ylistävästi verraten häntä antiikin olympialaisten perustajaan ­Herakleeseen. Dover sai kunniaa myös siitä, että hän saattoi yhteen ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista.

Dover järjesti kisojaan 30 vuoden ajan, kunnes Englannin parlamentin ja kuningas Kaarle I:n välille vuonna 1642 syttyneen sisällissodan taistelut ulottuivat seuraavana vuonna myös Kingcombe Plainiin. 

Lähes 200 000 ihmisen hengen vaatinut Englannin sisällissota kesti seitsemän vuotta.

Robert Dover kuoli vuonna 1652, mutta jo kahdeksan vuotta hänen kuolemansa jälkeen kisat aloitettiin uudelleen – tosin aivan uudessa muodossa. 

Doverin lajien tilalle tuli esimerkiksi kukkotappeluja ja aasikisoja. Yksi uusista lajeista oli dwile flonking, jossa joukkueet yrittivät kerätä pisteitä osumalla vastapuolen ­pelaajiin oluessa uitetulla rätillä.

Oluen merkitys tapahtumassa kasvoi muutenkin, ja urheilu jäi vähitellen enää tekosyyksi kokoontua. 

Vuonna 1864 ­poliitikko ja tutkija Richard Rawlinson Vyvyan paheksui Olimpick Gamesien olevan ”kansakunnan pohjasakan tyys­sija”, jossa viina virtasi, kirosanat raikasivat ja nyrkit puhuivat. 

Doverin unelma antiikin olympialaisten hengen tuomisesta Englantiin oli päättynyt katastrofiin.

Kisat painuivat unholaan 1800-luvun lopulla, mutta vuonna 1966 ne herätettiin taas henkiin: nyt kansaa viihdyttivät moottori­pyörästuntit, köydenveto ja koirakisat.

Cotswold Olimpicks -tapahtuma järjestetään yhä vuosittain kesä-heinäkuun vaihteessa alkuperäisellä mäellä, joka tunnetaan nykyisin kisojen perustajan mukaan nimellä Dover’s Hill. 

Lue lisää

Celia Haddon: The First Ever English Olimpick Games, Hodder & Stoughton, 2005. Peter
Ditchfield: Old English Sports, Echo Library, 2007.

Ehkä sinua kiinnostaa...