Frank Olson putosi Hotel Statlerin 13. kerroksesta. 

CIA teki salassa hengenvaarallisia kokeita

1950-luvulla CIA:n salaisissa kokeissa tutkittiin pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä muun muassa LSD:n ja sähköšokkien vaikutusta. CIA:n toimista tietoinen biokemisti halusi ilmeisesti vetäytyä epäilyttävistä hankkeista ja kuoli pian sen jälkeen hämärissä olosuhteissa.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017 teksti Tim K. Christensen

Marraskuun 28. päivän vastaisena yönä vuonna 1953 Hotel Statlerin yövartija kuuli rikkoutuvan lasin äänen ja tömähdyksen. 

Mentyään katsomaan hän löysi hotellin ulkopuolelta hengettömän miehen. Mies oli Yhdysvaltain armeijan palkkalistoilla oleva biologisen sodankäynnin asiantuntija Frank Olson.

Olson oli leppoisa perheenisä, ja hänen omaisensa järkyttyivät väitteistä, että hän olisi tehnyt itsemurhan. Kesti kuitenkin yli 20 vuotta, ennen kuin hänen kuolemastaan saatiin lisätietoja.

Vuonna 1974 New York Times paljasti, että CIA oli suorittanut epäilyttäviä kokeita pahaa-aavistamattomilla henkilöillä Artichoke- ja MK-ULTRA-nimisissä hankkeissa vuosina 1953–1963. 

CIA pelkäsi Kiinan ja Neuvostoliiton kehit­täneen menetelmiä yhdysvaltalaisten agenttien aivopesemiseksi, sillä maat olivat alkaneet tuottaa runsaasti LSD:tä. CIA piti LSD:tä ainoana riittävän vahvana aineena ihmisten aivo­pesuun. 

Niinpä CIA:n johtaja Allen Dulles oli 13. huhtikuuta 1953 käynnistänyt Yhdysvaltojen oman salaisen aivopesuhankkeen.

Aluksi tarkoitus oli kehittää keinoja, joilla yhdysvaltalaisagentit voitaisiin suojata aivopesulta, mutta New York Timesin mukaan CIA oli varsin pian päättänyt saman tien myös kehittää omia aivo­pesumenetelmiä. 

Koehenki­löiden saaminen oli ongelma, mutta se päätettiin ratkaista tekemällä ihmisillä kokeita heidän tietämättään. Yksi näistä henkilöistä oli Frank Olson. 

LSD:tä liköörilasissa

18. marraskuuta 1953 Frank Olson tapasi CIA:n ja armeijan tutkijoita, ja tapaamisen aikana hän nautti lasillisen Cointreau-likööriä. 

Sen jälkeen hän ei kyennyt nukkumaan, ja viikonloppuna hän masentui niin pahasti, että halusi heti maanantaina tavata psykologin.

Hänen kollegansa Robert Lashbrook lähti viemään häntä CIA:n psykiatrin luo New Yorkiin, missä he asettuivat asumaan Hotel Statleriin.

Olson ei tiennyt, että Lashbrook oli myös CIA:n leivissä ja että juuri tämä oli pannut hallusinaatioita aiheuttavaa LSD:tä Olsonin lasiin. Myös lääkäri­käynti oli ennalta sovittu. 

CIA:n lääkäri pumppasi Olsoniin lisää LSD:tä kahden päivän ajan, kunnes tämä putosi, syystä tai toisesta, hotellihuoneensa ikkunasta.

New York Timesin paljastusten jälkeen Yhdysvaltain senaatti alkoi vuonna 1974 tutkia CIA:n toimia, minkä seurauksena hallituksen oli pakko tunnustaa ujuttaneensa LSD:tä Olsoniin. 

Omaisille tarjottiin 750 000 dollarin sovintomenettelyä, ja presidentti Gerald Ford esitti Olsonin perheelle henkilökohtaisen anteeksipyynnön. 

Vuotta myöhemmin CIA:lle annettiin presidentin viral­linen kielto tehdä kokeita henkilöillä näiden tietämättä.

Vuonna 1975 presidentti Gerald Ford esitti anteeksipyynnön Olsonin omaisille, jotka saivat 750 000 dollarin korvaukset.

© Crimemag

CIA-johtaja tuhosi todisteet

CIA:n johtaja Richard Helms oli jo vuonna 1973 ounastellut mahdollista skandaalia ja määrännyt arkaluontoisten hankkeiden aineiston tuhottavaksi. 

Osa aineistosta oli kuitenkin aikanaan arkistoitu väärin, joten joitain asiakirjoja oli säästynyt. Nämä asiakirjat löytyivät senaatin tutkimuksissa ja johtivat vuonna 1977 senaatin kuulemistilaisuuteen. 

Kävi ilmi, että CIA:n MK-ULTRA:lla oli ollut yli 150 alihanketta ja kokeita oli tehty yli 80 sairaalassa ja yliopistossa.

Senaatin kuulemisen jälkeenkin moni kysymys jäi yhä avoimeksi. Niihin kuului myös totuus Frank Olsonin kuo­lemasta. Hänen poikansa ei uskonut itsemurhaan, ja vuonna 1994 Olson kaivettiin haudastaan ja hänelle tehtiin ruumiinavaus.

Lääkärien mukaan Olson oli saanut voimakkaan iskun päähänsä jo ennen putoamista ja todisteet ”viittasivat vahvasti murhaan”. 

New Yorkin piirisyyttäjän käynnistämissä tutkimuksissa kävi ilmi, että CIA:n salaisuuksia tunteva Olson oli halunnut erota tehtävästään. 

Todisteet eivät kuitenkaan riittäneet syytteiden nostamiseen. Frank Olsonin hotellihuoneen tapahtumat vuonna 1953 jäänevätkin ikuiseksi arvoitukseksi.

Opiskelijoihin pistettiin outoja aineita

Hanke: Artichoke, MK-ULTRA- hankkeen edeltäjä

Tavoitteena: Totuusseerumi, jonka avulla vihollisagentit saataisiin paljastamaan salaisuutensa

Kuvaus: Kokeet, joita tehtiin peite­nimellä ”Chatter”, suoritettiin vuonna 1952 arvostetussa Rochester-yliopistossa New Yorkissa psykologian laitoksen johtajan Richard Wendtin johdolla. 

Kokeet tehtiin salaa yliopiston ullakon erikoislaboratorioissa, ja koehenkilöinä oli joukko vapaaehtoisia opiskeiljoita, joille maksettiin dollari tunnilta osallistumisesta erilaisten aineiden tes­taukseen. 

Laitoksen opiskelijat eivät tienneet, että Wendt työskenteli myös CIA:lle, ja luottivat Wendtin vakuut­teluihin siitä, että kokeet olivat täysin vaarattomia.

Vuonna 1952 Wendt matkusti lääkäri­ryhmän kanssa Eurooppaan, missä hän jatkoi kokeita neuvostoagenteiksi epäillyillä henkilöillä. 

Näihin muun muassa ruiskutettiin vuoroin piristävää amfe­tamiinia ja vuoroin rauhoittavia ja uni­lääkkeitä, mikä sai heidät höpisemään sekavia. Menetelmä ei kuitenkaan ollut tehokas, ja noin kuuden vuoden jälkeen CIA lopetti kokeet.

Agenttien persoonallisuutta yritettiin murtaa

Hanke: Artichoke

Tavoitteena: Tekniikka, jolla vihollis­agentit saataisiin puhumaan; toisaalta haluttiin luoda täydellinen agentti

Kuvaus: Neuvostoliiton vakoilijoiksi epäillyillä vangeilla tehtiin kokeita käyttäen sekä kemiallisia aineita että hypnoosia. Koehenkilöitä pidettiin kokeiden jälkeen vangittuina vuosikausia, jotta he eivät voisi kertoa kenellekään kokemuk­sistaan.

Hypnoosin ja kemiallisten aineiden yhdistelmää kokeiltiin myös omilla agenteilla tavoitteena luoda näille jakau­tunut persoonallisuus. 

Tarkoitus oli, että agentin pääpersoonal­lisuus ei olisi edes tietoinen sivupersoonien tuntemista salaisuuksista eikä siten voisi paljastaa niitä missään tilanteessa. 

Kokeiden tulok­sista on erittäin vähän tietoa, sillä kaikki niitä koskeva aineisto tuhottiin vuonna 1973.

Potilaat joutuivat koekaniineiksi

Hanke: MK-ULTRA

Tavoitteena: Aivo­pesu- ja muistinmuokkausmenetelmiä 

Kuvaus: Tohtori Ewen Cameron, Montrealissa sijaitsevan Allan Memorial Instituten psykiat­risen sairaalan johtaja sekä maailman psykiatriliiton puheenjohtaja, suoritti kokeita potilaillaan. 

Potilaat lukittiin pieniin huoneisiin ja vaivutettiin narkoosiin antamalla heille 15–65 päivän ajan vahvoja lääkkeitä kolme kertaa päivässä. 

Lisäksi heille annettiin useita kertoja päivässä sähkö­shokkeja, jotka olivat 20–40 kertaa tavanomaista voimakkaampia, ja heidän päähänsä pantiin kypärä, jonka kaiuttimet toistivat heille samaa viestiä 16–20 tuntia joka päivä 101 päivän ajan.

Kokeet olivat jatkoa aikaisem­mille tutkimuksille, joissa Cameron oli pyrkinyt häivyttämään ihmisten muistia ja persoonallisuutta ja rakentamaan ne sitten uudelleen. CIA kiinnostui tutkimuksesta ja alkoi rahoittaa Cameronin jatko­tutkimuksia. 

Kokeet eivät tuot­taneet haluttuja tuloksia, mutta potilaat saivat vakavia mielen­terveyden häiriöitä. 127 potilasta nosti myöhemmin tutkimuksista oikeus­jutun, minkä seurauksena he saivat kukin 100 000 dollaria korvauksia. 

Ehkä sinua kiinnostaa...