Christopher Columbus

Kolumbuksen päiväkirja on kadonnut. Valtaosa häntä ­koskevasta tiedosta onkin ­peräisin hänen poikansa ­muistiinpanoista.

© Ullstein Bild

Kristoffer Kolumbus: arvoituksellinen tutkimusmatkailija

Kristoffer Kolumbuksen purjehdus Amerikkaan vuonna 1492 on löytöretkistä tunnetuimpia, mutta Kolumbus itse on arvoitus. Hän jätti tietoisesti menneisyytensä hämärän peittoon ja sepitti satuja sukunsa vaiheista. Erään teorian mukaan hän oli juutalainen, joka halusi retkillään löytää vainotulle kansalleen uuden kotimaan.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016 teksti Niels-Peter Granzow Busch
Espanjalaisen ­Paloksen satamakaupungin noin 600 asukasta eivät koskaan unohtaisi tuota elokuun iltaa Herran vuonna 1492.


Kello lähenteli jo yhtätoista, mutta kaupungin satamassa kävi yhä kova vilske. Satamaan oli ankkuroitu kaksi karavellia ja yksi hieman suurempi rahtilaiva.

Laivojen ja laiturin väliä kiisi edestakaisin pienempiä aluksia, jotka kuljettivat laivoihin juomavesitynnyreitä, laivakorppuja, kuivattuja hedelmiä ja suolalihaa. Sekä muonan että miehistön oli määrä olla valmiina laivoissa ennen keskiyötä.­

Pienen laivaston päällikkö oli muuan Kristoffer Kolumbus, ja retkikunnan tarkoituksena oli ylittää kartoittamaton Atlantin valtameri ja purjehtia tarunomaiseen Aasiaan.


Kaikki uskoivat sen olevan mahdotonta lukuunottamatta Kolumbusta, ­joka luotti lähes ylimaallisen lujasti sekä hankkeen onnistumiseen että omiin kykyihinsä. Hän vaikuttikin miehistönsä silmissä jopa ­arvoituksellisemmalta kuin purjehduksen tuntematon määränpää.

Elokuun 3. päivän aamuna kello kuusi vuorovesi vaihtui ja Kolumbus ­antoi käskyn nostaa purjeet. Hieman myöhemmin laivat lipuivat satamasta merelle ”reitille, josta emme tiedä mitään ja jota kukaan ei ole koskaan aiemmin purjehtinut”, kuten Kolumbus kirjoitti lokikirjaansa. 

Kolumbus teki Atlantin yli kaikkiaan neljä löytöretkeä, joista mittavin alkoi Espanjasta ­vuonna 1493. Tuolloin retkikuntaan kuului 17 alusta ja 1 200 ihmistä.

© Ullstein Bild

Kristoffer Kolumbus salaili menneisyyttään

Nykyään kaikki tuntevat Kolumbuksen, joka löysi vuonna 1492 maata ja luuli tulleensa Intiaan. Sittemmin tuo maa osoittautui entuudestaan tuntemattomaksi mantereeksi, Amerikaksi.
Kolumbuksen tarina on kuitenkin täynnä kysymysmerkkejä.


Hänen elämästään Atlantin ylitystä edeltävinä vuosina ei tiedetä juuri mitään, eikä kukaan tiedä, mistä ja miksi hän sai päähänsä purjehtia Atlantin yli.

Kolumbuksen syntymäajasta ei liioin ole päästy yksimielisyyteen, ja ­peräti 20 kaupunkia Espanjassa ja 15 Italiassa väittävät itseään hänen synnyinpaikakseen.

Hänen on väitetty olleen kansallisuudeltaan espanjalainen, portugalilainen, ranskalainen, saksalainen, englantilainen, armenialainen, irlantilainen ja venäläinen.

Muuan teoria jopa väittää hänen olleen Vinlandiin asettuneiden viikinkien amerikkalainen jälkeläinen, joka olisi palannut Eurooppaan ja purjehtinut sieltä takaisin Amerikkaan muka ”löytämään” oman synnyinmantereensa.

Syy tietojen vähyyteen on se, että sen enempää Kolumbus itse kuin hänen poikansa Hernando, joka kirjoitti isänsä vaiheet muistiin tämän kuoleman jälkeen, ei kerro perheen menneisyydestä juuri mitään, ja muutamat harvat maininnat ovat useimmiten täysin sepitettyjä.


Hernando väitti muun muassa, että perhe polveutui roomalaisesta Colonin konsuli­suvusta, että Kristoffer Kolumbus oli ­oppinut navigoimaan Padovan yliopistossa ja ettei hän suinkaan ollut suvun ensimmäinen amiraali.

Kaikki kolme väitettä ovat täysin tuulesta temmattuja, ja niiden tarkoitus on lähinnä ollut saada Kolumbuksen suku vaikuttamaan todellista ­ylhäisemmältä. 

Oliko Kolumbus juutalainen?

Muutamat luotettavat lähteet viittaavat siihen, että Kolumbus syntyi Genovassa Italiassa ja että hän oli köyhän kutojan poika.


Tutkijoita on askarruttanut, miksi Kolumbus pyrki niin innokkaasti salaamaan menneisyytensä. Toinen suuri ­Kolumbukseen liittyvä kysymysmerkki on hänen todellinen motiivinsa lähteä purjehtimaan Atlantin yli kohti tuntematonta.

Halusiko hän ­todella levittää kristinuskoa Aasiaan? Houkuttivatko häntä Aasian huhutut rikkaudet ja kulta? Vai oliko matkan todellinen syy jokin ­aivan muu?

Jotkut historiantutkijat ovat esittäneet Kolumbuksen pyrkineen salaamaan menneisyytensä siksi, että hän oli juutalaista sukua.


Teorian mukaan Kolumbuksen juutalainen suku olisi paennut Espanjan juutalaisvainoja Italiaan ja kääntynyt siellä kristinuskoon. Espanjan juutalaisvainot olivat kiivaimmillaan juuri hänen tullessaan maahan vuonna 1485.

Mikäli teoria pitää paikkansa, se selittää, miksi Kolumbus puhui sujuvaa espanjaa jo ­ennen Espanjaan tuloaan.

Juutalaisuusteorian kannattajat väittävät lisäksi, että Kolumbus sai Portugalin ja erityisesti Espanjan hovissa apua juutalaisilta tai kristinuskoon kääntyneiltä juutalai­silta, conversoilta, jotka halusivat paeta maan juutalaisvainoja.

Juutalaisia vihattiin 1400-luvulla kaikkialla Euroopassa mutta erityisen kiivaasti heitä vainottiin vastikään yhdentyneessä Espanjassa.


Neljä kuukautta ­ennen Kolumbuksen lähtöä ­Paloksesta Espanjan hallitsijapari oli määrännyt maan noin 200 000 juutalaista poistumaan maasta 3. elokuuta 1492 eli täsmälleen Kolumbuksen lähtöpäivään mennessä.

Espanjan uuttera inkvisitio piti lisäksi huolen siitä, että edes kristinuskoon kääntyneet juutalaiset eivät ­olleet turvassa: tuhansia kristinuskoon käänty­neitä juutalaisia poltettiin roviolla ”väärinä kristittyinä”.

Jotkut, kuten tunnettu juutalainen kirjailija ja nat­sien metsästäjä Simon Wiesenthal, uskoivat ­Kolumbuksen todellisen tavoitteen ­olleen löytää uusi kotimaa juutalaisille.


Juutalaiset olivat vuosisatojen ajan kertoneet tarinoita muinaisista juutalaisista heimoista, jotka Israelista karkotuksen jälkeen olivat asettuneet Aasiaan ja perustaneet sinne mahtavia valtakuntia.

Ehkäpä ­Kolumbus toivoi löytävänsä jonkin näistä valtakunnista ja aikoi pyytää sen hallitsijalta apua Espanjan juutalai­sille.

Se selittäisi, miksi ­Kolumbus otti mukaansa tulkin, joka osasi tulkata espanjasta heprean kielelle. Useimmat histo­rioitsijat ­eivät usko teo­rian todenperäisyyteen, mutta kukaan ei myöskään ole pystynyt kumoamaan sitä lopullisesti. 

Kolumbus mieli merille jo nuorena

Cristoforo Colombo, kuten Kolumbuksen nimi italiaksi kuuluu, oli oman kertomansa mukaan päättänyt jo 14-­vuotiaana meren olevan kohtalonsa.


Kolumbuksen pojan mukaan isä oli purjehtinut nuorukaisena muun muassa ­Islantiin ja palveli myöhemmin kapteenina laivassa, joka hyökkäsi kuninkaan käskystä Tunisiin.

Tutkijat eivät tosin ole löytäneet minkäänlaisia todisteita siitä, että Kolumbus olisi ollut minkäänlaisen aluksen kapteeni ennen purjehdustaan Amerikkaan vuonna 1492.

Kesällä 1476 Kolumbus palveli kertoman mukaan genovalaiseen kauppalaivasaattueeseen kuuluvassa laivassa, joka oli kuljettamassa rahtia Lissaboniin.


Portugalin rannikon edustalla­ saat­tueen kimppuun hyökkäsi ranskalainen merirosvojoukkio, ja Kolumbuksen laiva upposi. Hän pelastautui ­airon avulla rantaan. Siellä paikalliset asukkaat hoitivat häntä, kunnes hän ­ toipui ja jatkoi parin päivän päästä matkaansa Lissaboniin.

Portugali oli tuohon aikaan Euroopan johtava merimahti, ja portugalilaiset ­merenkulkijat olivat kartoittaneet suurimman osan Afrikan länsirannikkoa.


Lissabon kuhisi merimiehiä, jotka kertoilivat tarinoita eksoottisista maista ja kansoista. Kolumbus vietti Lissabonissa ja Madeiralla yhteensä kahdeksan vuotta. Hänen veljensä Bartolomé oli kartanpiirtäjä ja piti merikarttapuotia Lissa­bonissa. ­Hänen luonaan Kolumbus, joka oli portugalilaistanut nimensä Cristòvão Colomiksi, oppi kartografiaa. 

Näkikö Kolumbus viikinkien kartan?

Voi olla, että Kolumbus sai ajatuksen purjehduksesta Atlantin yli Aasiaan juuri Portugalin vuosinaan.


Erään tarinan mukaan Kolumbus kohtasi Madeiralla haaksirikosta selvinneen merimiehen, jonka laiva oli ajautunut myrskyssä ­Atlantin yli ja joka oli myöhemmin onnistunut palaamaan Eurooppaan. ­Kolumbus hoiti kuolevaa miestä, joka kertoi hänelle kiitokseksi merentakaisesta maasta.

Toisen teorian mukaan Kolumbus ­näki kopion niin sanotusta Vinlandin kartasta, joka oli uskomuksen mukaan laadittu 50 vuotta aikaisemmin. Kyseinen kartta kuvasi muun muassa osia Pohjois-Amerikasta, joita viikingit olivat tutkineet vuoden 1000 vaiheilla. Kartan aitous on kuitenkin kyseenalaistettu.

Olipa hänen motiivinsa mikä tahansa, Kolumbus ryhtyi järjestelmällisesti lukemaan maantieteellisiä teoksia, jotka ­tukivat hänen ajatustaan purjehtia ­Atlantin yli Aasiaan, ja perehtyi muun muassa antiikin kirjailijoiden teoksiin.

Hänen kirjastonsa on säilynyt nykypäiviin, minkä vuoksi hänen kirjojensa marginaaleihin kirjoittamat yli 2 000 kommenttia ovat yhä nähtävillä.

Filosofi Aristoteleen teoksen katkelmaan Kolumbus kirjoitti: ”Aristoteles: Espanjan ja Intian välissä on pieni meri, jonka voi ylittää purjehtimalla parissa päivässä.” 

Portugalin kuningas torjui ehdotuksen

Kolumbus yritti laskea maapallon ympärysmittaa antiikin tekstien perusteella ja sai tulokseksi 30 192 kilometriä eli noin 10 000 kilometriä todellista vähemmän.


Hän päätteli myös, että Euroopasta oli Aasiaan enintään 4 000 kilometriä. ­Todellisuudessa etäisyys on viisinkertainen eli 19 600 kilometriä.

Kolumbus luotti täysin hankkeensa onnistumiseen. Hän oli solminut yhteyk­siä Portugalin hoviin, muun muassa ­kuninkaan vaikutusvaltaiseen juutalaiseen henkilääkäriin, joka puhui kuninkaalle hänen puolestaan. Vuonna 1484 Kolumbus saikin audienssin kuningas Juhana II:n luo.

Kolumbus kertoi kuninkaalle laskelmistaan ja viittasi Marco ­Polon kertomuksiin Aasian rikkauksista, jotka olisivat kaikki Juhanan, mikäli ­tämä rahoittaisi löytöretken. ­Kolumbus kertoi kuninkaalle erityisesti ­Cipangon saaresta eli nykyisestä Japanista, joka hänen laskelmiensa mukaan sijaitsi lähinnä Eurooppaa.

Kuningas kuunteli mutta ei vakuuttunut – osittain kenties siksi, että Portugali pyrki ohjaamaan kaikki Intiaan purjehtivat laivat kiertämään Afrikan. Historioitsija ­João de Barros ­kuvasi Juhanan reaktioita näin:

”Kun kuninkaalle valkeni, että Cristóvão ­Colom oli kerskailija, liian vakuuttunut omista kyvyistään ja täynnä pelkkiä kuvitelmia Cipangonsa suhteen, hän menetti luottamuksensa tähän.” ­Kolumbus ­pani peliin kaiken ja hävisi. 

Kolumbus pakeni Espanjaan

Juhanan nuiva suhtautuminen ei lannistanut Kolumbusta.


Kolumbuksen tunteneen pappi De las Casasin mukaan hän pakeni Portugalista salaa, koska pelkäsi ­kuninkaan vangitsevan hänet ja estävän hänen lähtönsä maasta.

Syytä pelkoon ei tiedetä. Kolumbuksella saattoi olla maksamattomia velkoja, tai ehkä se oli vain osoitus hänen epäluuloisesta luonteestaan. Joka tapauksessa tuolloin 34-vuotias ­Kolumbus pakeni Espanjaan ja vaihtoi taas nimensä, nyt Cristóbal Colóniksi.

Vuosi 1485 oli veristä aikaa kuningatar Isabellan ja kuningas Ferdinandin hallitsemassa Espanjassa. Hallitsijapari oli muutamaa vuotta aiemmin perustanut maahan inkvisition, ja vuoden 1485 ­keväällä kerettiläisroviot roihusivat kiivaammin kuin koskaan.

Kolumbuksella oli kokemusta suhteiden solmimisesta vaikutusvaltaisiin ihmisiin, jotka voisivat kenties auttaa häntä toteuttamaan suunnitelmansa. Vuosi Espanjaan tulonsa jälkeen Kolumbus saikin kutsun tulla kertomaan suunnitelmastaan hallitsijaparille.

Hän oli taitava ihmistuntija ja kertoi syvästi uskonnolliselle Isabellalle, että löytöretken perimmäinen tarkoitus oli levittää kristinuskon ­sanomaa Aasian kansojen keskuuteen.


Rahanahneelle Ferdinandille hän puolestaan kuvaili Aasian mittaamattomia rikkauksia. Hallitsijapari kuunteli kiinnostuneena ja asetti tieteellisen ­komitean arvioimaan ­Kolumbuksen väitteitä. Komissio torjui hankkeen, koska sen mielestä Kolumbuksen arviot matkan pituudesta olivat virheellisiä.

Kolumbus oli kuitenkin saanut solmittua hyödyllisiä yhteyksiä hoviin ja ystävystyi muun muassa muutaman vaikutusvaltaisen kristinus­koon kääntyneen juutalaisen kanssa, ­jotka käyttivät hyväkseen ­jokaisen tilaisuuden puhua hänen puolestaan.


Yksi Kolumbuksen tukijoista oli Luis de Santangel, hallitsijaparin ­läheinen neuvonantaja. Vuodet kuitenkin vierivät eikä Kolumbuksen haaveista näyttänyt tulevan totta.

Vuonna 1492 ­Kolumbus päätti yrittää vielä kerran, ja rahoittajaksi lupautuneen de Santangelin avulla hän onnistui kuin onnistuikin taivuttamaan kunin­gatar Isabellan tukemaan hankettaan.

3. elokuuta­ vuonna 1492 Kolumbus­ ­viimein lähti purjehtimaan Paloksesta Atlantin yli kohti länttä.

Kolumbus hyvästeli Espanjan kuningattaren Isabellan ja kuninkaan Ferdinandin ­Paloksen satamassa.
© Ullstein Bild

Maata näkyvissä!

Kolumbus oli väittänyt Atlantin ylityksen kestävän kolmesta neljään viikkoa. Todellisuudessa matka kesti miltei kaksi kertaa niin pitkään, ja laivojen miehistö, joka pelkäsi, ettei koskaan enää näkisi Espanjaa, oli monta kertaa kapinan partaalla.


Lokakuun 12. päivän yönä horisontissa kuitenkin näkyi viimein maata. Espanjalaiset nousivat aamunkoitteessa maihin saarelle, jota alkuasukkaat nimittivät Guanahaniksi.

Pappi ja historioitsija De las Casasin kertoman mukaan Kolumbus astui maihin kuninkaallinen viiri kädessään ja otti saaren hallintaansa sanoin ”kuninkaalle ja kuningattarelle”.

Kolumbuksen seurueen tarkkaa maihinnousupaikkaa ei tiedetä. Kaikki tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että saari kuului Karibianmeressä ­sijaitseviin nykyisiin ­Bahamasaariin.

Kolumbus ­nimesi saaren San Salvadoriksi, mutta paikka ei kiinnostanut häntä eikä hän koskaan palannut sinne.

Hän oli odottanut löytävänsä Atlantin toiselta rannalta kullalla katettuja palatseja ja kultivoituneita aasialaisia, mutta yllättyi, kun vastassa olikin ­alkuasukkaita, jotka ”kulkivat alastomina kuin syntymänsä hetkellä, naiset ­mukaan lukien”.

Kolumbus oli yhä vakuuttunut, että oli saapunut Aasiaan, ja että Japani, Kiina ja Intia sijaitsivat lähitienoilla. Kolumbuksen laivasto purjehti eteenpäin muun muassa Kuubaan, jonka alkuasukkaat puhuivat Cubanacanista.


Kolumbus luuli heidän tarkoittavan Kiinan suurkaania. Kaanista saati Marco Polon ­kuvailemasta kullasta ei kuitenkaan ­näkynyt vilaustakaan.

Viimein espanjalaiset tulivat saarelle, jolle he antoivat nimen Hispaniola. ­Kyseessä oli nykyinen Haiti, jonka asukkaat kertoivat, että jonkin matkan päässä oli valtaisa manner.


Kolumbus päät­teli, että mantereen täytyi olla Cathay eli Kiina ja että saaren täytyi olla ­Cipango eli Japani. Jos näin oli, Intiakaan ei olisi kaukana. Hän, Kristoffer Kolumbus, oli vihdoinkin saavuttanut tavoitteensa ja löytänyt ­meritien Aasiaan.

Kolumbus vangittiin

Vuonna 1493 Kolumbus sai Espanjaan palatessaan sankarin vastaanoton.
© Scanpix/AKG-Images
Palattuaan Espanjaan vuonna 1493 ­Kolumbus otettiin vastaan kuin suuri sankari, ja kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella tekivät hänestä muun ­muassa vasta löydetyn ­Intian varakuninkaan.


Saman vuoden syksyllä Kolumbus johti 17 aluksen ­laivastoa, joiden kuljettaman 1 200 ­ihmisen oli määrä perustaa siirtokunta Hispaniolaan.

Yritys päättyi täydelliseen katas­trofiin. Kolumbus valitsi Isabella-nimisen siirtokunnan perustamispaikaksi soisen seudun, jossa ei voinut viljellä maata ja jonka kosteudessa kuumetaudit kukoistivat.

Espanjalaiset aateliset kieltäytyivät noudattamasta vierasmaalaisen Kolumbuksen käskyjä, minkä lisäksi tämä ajautui sotaan paikallisen intiaa­niheimon kanssa.

Eurooppalaisten tulo osoittautui kohtalokkaaksi Haitin alkuasukkaille, jotka sairastuivat joukoittain espanjalaisten mukanaan tuomiin tauteihin.


Tutkijat ovatkin arvioineet, että Haitissa kuoli ­Kolumbuksen kahtena hallintovuonna jopa puoli miljoonaa alkuasukasta.

Vuonna 1496 Kolumbus palasi taas Espanjaan ja ryhtyi välittömästi puuhaamaan uutta retkikuntaa valtameren taakse.


Kolmannella matkallaan Kolumbus pääsi Amerikan mantereelle asti ja nousi­ maihin nykyisen Venezuelan rannikolla. Itse hän uskoi yhä löytäneensä Aasian eikä kokonaan uutta mannerta.

Mantereen löytymisestä huolimatta myös kolmas löytöretki päättyi onnettomasti. Hispaniolan siirtolaiset olivat ­hylänneet Isabellan siirtokunnan ja ­perustaneet uuden, Santo Domingon.


Pian Kolumbuksen tukijoiden ja muiden asukkaiden välille syttyi sota, ja lopulta hallitsijapari määräsi ritari Francisco de Bobadillan lähtemään mitä pikimmin Hispaniolaan palauttamaan rauhan siirtokuntaan.

Bobadilla saapui saarelle 23. elokuuta 1500 ja määräsi Kolumbuksen lähetettäväksi saman tien takaisin ­Espanjaan kahlehdittuna. 

Kolumbuksen viimeistä leposijaakaan ei tiedetä

Hispaniolasta karkottamisensa jälkeen ­Kolumbus oli murtunut mies. ­Espanjassa kuningatar Isabellan tuli kuitenkin sääli tätä, ja hän salli tämän purjehtia vielä kerran Atlantin yli.


Kolumbus purjehti Panamaan ja Hondurasiin, mutta matka päättyi haaksirikkoon. Vuonna 1504 tuolloin 53-vuotias Kolumbus ­palasi Espanjaan murtuneena ja niin heikkona, että hänet piti kantaa maihin.

Kaksi vuotta myöhemmin Amerikan löytäjä kuoli talossaan Valladolidissa, missä myös vaatimattomat hautajaiset pidettiin. Kolumbuksen viimeinen ­leposija on kuitenkin hämärän peitossa.

Vuonna 1509 Kolumbuksen poika Diego määräsi isänsä jäännökset siirrettäväksi Las Cuevasin luostariin Sevillaan. Diegon kuoltua hänen vaimonsa kuljetutti vuonna 1541 miehensä ja ­tämän isän luut Atlantin yli haudattavaksi Santo Domingon tuomiokirkkoon Hispaniolaan.


Kun ranskalaiset vuonna 1795 valloittivat saaren, Kolumbuksen luut vietiin turvaan Kuubaan, missä ne saivat levätä rauhassa miltei sata vuotta.

Kun Espanja vuonna 1898 joutui luopumaan Kuubasta, Kolumbuksen arkku kuljetettiin takaisin Espanjaan ja haudattiin Sevillan tuomiokirkkoon.

Vuonna 1877 Santo Domingon tuomiokirkosta oli kuitenkin löytynyt arkku, johon oli kaiverrettu nimi ”Don Cristobal Colón”.


Vaikuttikin siltä, että vuonna 1795 Kuubaan ja sieltä Espanjaan olikin erehdyksessä viety poika Diegon eikä isän jäännökset. Vuonna 2006 espanjalaistutkijat tekivät Sevillan tuomiokirkkoon haudatuille luille dna-testin, joka osoitti, että Sevillan vainaja oli Kolumbus itse.

Onkin mahdollista, että Kolumbuksen ja hänen poikansa Diegon luut ovat jossain vaiheessa ­sekoittuneet, ja löytöretkeilijän luita on haudattuna Atlantin molemmin puolin.

Santo Domingon viranomaiset eivät ole luovuttaneet kirkkoonsa haudattuja luita tutkittavaksi, joten täyttä varmuutta Kolumbuksen viimeisestä leposijasta ei ole. 

Ehkä sinua kiinnostaa...