Kiitollinen potilas lahjoitti vuonna 1890 Freudille kuuluisaksi tulleen divaanin, jolla potilaat makasivat terapiakeskustelujen aikana.

© Creative Commons / Max Halberstadt

Peniskateus ja oidipuskompleksi: Seksistä tuli Freudille päähänpinttymä

Itävaltalainen lääkäri Sigmund Freud halusi nuorena kuuluisaksi tutkimusmatkailijaksi. Vastaanotollaan Wienissä hän tunkeutuikin ihmismielen syvimpiin sopukoihin ja tuli siihen tulokseen, että unet peilasivat ihmisen alitajuntaa ja että naiset kadehtivat miehiltä penistä.

tiistai 29. elokuuta 2017 teksti Esben Mønster-Kjær

Nainen oli nuori, sulokas ja alaston. Hänellä oli sorjat raajat ja raskauden pyöristämä vatsa.

Naisen hiilenmustat hiukset olivat valahtaneet hänen kasvoilleen. Pikku poika katseli naisen – hänen oman äitinsä – alastomuutta hämmentyneenä.

Sigmund Freud oli aivan pieni, kun hän keskellä yötä heräsi junan makuuvaunussa jossain Leipzigin ja Wienin ­välillä ja näki äitinsä alastoman vartalon.

40 vuotta myöhemmin hän muisteli yhä tapausta, jota hän piti alkusysäyksenä seksuaalisille fantasioilleen.

Hän ei ­hävennyt viettejään vaan kirjoitti niistä lukuisissa teoksissaan. Hänen mukaansa seksuaalinen halu oli täysin luonnollinen asia, ja kaikki pojat kokivat sitä.

Freud omisti elämänsä ihmismielen syövereiden kartoittamiselle ja halusi tuoda valoon alitajunnassa piilevät salaiset halut, jotka pystyivät musertamaan vahvimmankin mielen.

Moni aikalainen paheksui Wienissä asuvan juutalaisen neurologin provosoivia ajatuksia, mutta potilaat suorastaan jonottivat päästäkseen makaamaan hänen vastaanottohuoneensa divaanille. 

Freud tarjosi vastauksia ­kysymyksiin, joita vain harvat olivat uskaltaneet esittää. 

Vuosina 1891–1939 Sigmund Freud kirjoitti teoksen Unien tulkinta ja yli sata muuta ­psykologiaa käsittelevää teosta. 

© Imageselect, Getty Images

Lääkärit sukelsivat hameen alle

Sigmund Freud syntyi Itävallan keisarikunnassa vuonna 1856.

Poikasena hän halusi lähteä merille, kuten ihailemansa Charles Darwin, ja kehitellä mullistavia teorioita ihmisyydestä. Hän ihaili hartaasti myös italialaista löytöretkeilijää Kristoffer Kolumbusta.

Freud oli 17-vuotias, kun hän vuonna 1873 kirjautui lääketieteen opiskelijaksi Wienin yliopistoon.

Valmistuttuaan hän työskenteli useissa mielisairaaloissa, ­kunnes hän vuonna 1886 avasi Wieniin yksi­tyisvastaanoton.

Hänen potilaikseen tulvi naisia, joilla oli todettu 1800-luvulle tyypilliseen tapaan ”hysteria”.

Tuon ajan lääkärit pitivät kiistämät­tömänä tosiasiana sitä, että naiset olivat täysin tunteidensa orjia.

Jos naispotilaan mielialanvaihtelut olivat kovin rajuja, hänellä diagnosoitiin ”hysteria”, joka saattoi ilmetä monilla eri tavoilla. 

Lääkärit kiinnittivät erityistä huomiota naisten melankoliaoireisiin, sillä masennus saattoi vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa tulla äideiksi – mikä oli tuohon aikaan naisen elämän korkein päämäärä.

1800-luvun lopulla lääkärit keksivät, että paras hoito hysteeriseen alakuloon oli orgasmi. 

Seksuaalinen täyttymys auttoi tasapainottamaan naisen haurasta mieltä, ja jos aviomies ei kyennyt tyydyttämään vaimoaan, lääkärit tekivät sen hänen puolestaan. 

He hieroivat naispotilaidensa sukuelimiä alkuun käsillään ja 1880-luvulta alkaen myös tohtori Joseph Granvillen kehittämällä sähköisellä hieroma­sauval­la eli ”Granvillen vasaralla”.

Freud ei uskonut, että hysterian voisi parantaa niin helposti.

Hänen mukaansa fyysisestä hoidosta ei ollut hyötyä, jos ongelmien syyt olivat potilaan mielessä.

Ranskalaisten psykiatrien ­innoittamana Freud kokeili hoitokeinona hypnoosia, mutta alkoi pian epäillä sen tehoa.

”Kun potilas oli heräämässä hypnoosista, hän kapsahti yhtäkkiä kaulaani. 

Vaatimattomana miehenä en voi uskoa, että vetovoimani olisi ollut syynä moiseen käytökseen”, Freud kirjoitti kiusallisesta tapauksesta, joka vakuutti hänet lopullisesti siitä, että hypnoosista saattoi olla potilaille jopa haittaa.

Freud luopui hypnoosin käytöstä hoi­tomuotona ja alkoi ­kehittää psykoanalyysiä, josta tuli ehkä hänen merkittävin antinsa psykologialle ja lääketieteelle.

1800-luvulla lääkäreitä koulutettiin hoitamaan hysteriadiagnoosin saaneita naisia hypnoosin avulla.

© Imageselect, Getty Images

Puhuminen avasi mielen lukot

Freud oivalsi keskustelun terapeuttiset mahdollisuudet sattumalta.

Eräs hänen vanhempi kollegansa oli yrittänyt hoitaa Bertha Pappenheim -nimistä varakasta naista, joka kärsi harhoista, hal­vauskoh­tauksista ja rajuista yskänpuuskista.

Kollega oli yrittänyt parantaa Pappenheimia hypnoosilla, mutta tämän tila oli vain ­pahentunut, eikä lääkärin lopulta ollut auttanut muu kuin vaieta ja antaa potilaansa puhua keskeytyksettä kaikesta, mitä mieleen juolahti. 

Vähitellen Pappenheimin tila alkoi kohentua, ja hän kiitti parantumisestaan ”puhekuuria”, joksi hän hoitoaan nimitti.

Freudille Pappenheimin tapaus oli ­valaiseva kokemus: keskustelut pystyivät avaamaan portin potilaan alitajuntaan ja valottamaan heidän kärsimyksensä syitä.

Ajatus oli vallankumouksellinen, sillä ­kukaan ei siihen mennessä ollut osannut yhdistää ihmisen viettejä ja tukahdutet­tuja tunteita mielenterveyteen.

Freud ryhtyi kehittelemään psykoanalyysiksi kutsumaansa menetelmää. 

Ainoa elementti, jonka hän hypnoosista säilytti, oli divaani, jolla hänen potilaansa saattoivat maata ja purkaa mieltään ilman, että lääkärin jatkuva katse keskeytti heidän ajatuksenjuoksunsa.

Freudin psykoanalyysia käsittelevät teokset tekivät hänestä vähitellen tunnetun myös Itävallan ulkopuolella.

Hän esitti kirjoissaan esimerkkejä keskus­teluis­taan potilaidensa kanssa, mutta häveliäisyyssyistä hän käytti Wienin kermaan kuuluvista potilaistaan salanimiä.

Esimerkiksi Bertha Pappenheimista tuli ”Anna O.” ja Ida Bauerista ”Dora”.

Tilaa HISTORIA kotiin

Haluatko tilata Historian? Katso tästä parhaat tarjoukset

Naisten osa oli alistua

Freud kehitteli lukuisia teo­rioita, jotka saavuttivat suuren suosion jo hänen elinaikanaan.

Hän ei kuitenkaan koskaan ­oivaltanut, että hänen omat lapsuuden kokemuksensa ja tuntemuksensa olivat kenties tyypillisiä vain hänelle ja että toiset ihmiset kokivat asiat kenties toisin.

Freud piti omistaan poikkeavia ­käsityksiä totuuden torjumisena.

Edistyksellisenä pidetty Freud ei myöskään ehkä ollutkaan niin vapaa vanhoista käsityksistä kuin hän itse kuvitteli.

Esimerkiksi hänen näkemyksensä sukupuolirooleista oli hyvin perinteinen: ­hänestä naisen piti alistua miehen tahtoon, kuten juutalainen perinne opetti. 

Kun Freud hoiti naispotilaitaan, hänen tavoitteenaan olikin saada heidät hyväksymään osansa vaimoina ja äitinä.

Freudin käsitykset sukupuolten väli­sistä eroista nousevat esiin selvimmin, kun hän käsittelee homoseksuaalisuutta.

Hänen mukaansa miesten välinen homoseksuaalinen halu oli luonnollinen osa ­ihmisen psyykeä.

Lesboutta hän sen ­sijaan piti luonnottomana, koska se johti miehen valta-aseman horjumiseen.

Niinpä Freud katsoi velvollisuudekseen puuttua asiaan, kun hänen tyttärensä Anna – hänen suosikkinsa perheen kuuden lapsen katraasta – osoittautui ­lesboksi.

Osana ”hoitoaan” Anna Freud ­joutui makaamaan tuntikausia isänsä ­vastaanottohuoneen divaanilla kuvaillen tälle eroottisia fantasioitaan.

Terapia ei tehonnut, eikä Anna Freud ”parantunut” homoseksuaalisuudestaan.

Sukuvietti oli selityksenä kaikelle

Vaikka Freud ei uskonutkaan, että ”hysterian” voisi parantaa hieromasauvalla, hän oli silti kollegojensa kanssa yhtä mieltä siitä, että naisten psyykkiset ongelmat liittyivät seksuaalisuuteen.

Freud uskoi, että potilaiden henkinen tila oli yhteydessä heidän sukupuoliviettiinsä, joka heräsi jo ihmisen ensimmäisen elinvuoden aikana.

”Minun osani näyttää olevan löytää se, mikä on itsestään selvää: lapsilla on seksuaalisia tuntemuksia, kuten jokainen imettäjä tietää, ja öiset unet liittyvät yhtä paljon toiveiden täyttymiseen kuin unelmointiin”, Freud kirjoitti ystävälleen.

Freud sai kuitenkin huomata, etteivät sukuvietistä aiheutuvat psyykkiset ongelmat koskeneet vain naisia, sillä hänen potilaakseen hakeutui myös runsaasti miehiä.

Hän vakuuttui kokemustensa ­perusteella siitä, että kaikkia lapsia vaivasi tila, jonka hän nimesi ”oidipuskomp­leksiksi” äitinsä kanssa avioituneen myyttisen Odipus-kuninkaan mukaan.

Freud kehitteli teorioita monista oidipuskompleksin aiheuttamista psyykki­sistä ongelmista.

Yksi teorioista liittyi tyttöjen peniskauteuteen, joka syntyi, kun tytöt tajusivat, etteivät he voineet harrastaa seksiä äitinsä kanssa, koska heillä ei ollut penistä. Niinpä tytöt kohdistivat seksuaalisen halunsa isäänsä.

Freudin teoria peniskateudesta herätti runsaasti kritiikkiä.

Etenkin eurooppalaisia feministejä suututti ajatus siitä, että Freudin teoria leimasi naiset automaattisesti ”sairaiksi” ja teki siten naisten alistamisesta hyväksyttävää.

Freud jatkoi arvostelusta huolimatta sinnikkäästi työtään. 

Hänen ­mukaansa monet mielen sairaudet johtuivat yksinkertaisesti siitä, ettei kypsä ­seksuaa­-lisuus ollut syrjäyttänyt lapsuuden tiedostamattomia viettejä. 

Hän uskoi pystyvänsä poistamaan potilaidensa alitajuiset estot ja parantamaan heidät psykoanalyysin avulla.

Feministien ohella myös Viktorian ajan konservatiivisessa ilmapiirissä varttunut sukupolvi paheksui Freudin teorioita.

Heille seksi oli ehdoton tabu, ja täydel­listä tietämättömyyttä primitiivisistä vieteistä pidettiin hyveenä.

Kaikesta huolimatta Freudin teoriat saavuttivat yhä enemmän suosiota ja kaikki tunsivat hänen teoriansa riippumatta siitä, mitä mieltä he niistä olivat. 

Freudin mukaan unet paljastavat ihmisen sisimmät ajatukset.   

© Bridgeman

Ihailija pelasti Freudin natseilta

Freudin nauttiessa menestyksestään muutoksen tuulet ­alkoivat puhaltaa ­Euroopassa.

Vuonna 1933 Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa ja juutalaisvastaisuus ­levisi Saksasta Itävaltaan.

Freud ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta hän oli silti juutalainen, mikä merkitsi hänelle enemmän identiteettiä kuin uskontoa.

Natsit olivat hänen kanssaan samoilla linjoilla, ja he säätivät Saksassa useita lakeja, jotka pyrkivät erottamaan juutalaiset muista kansalaisista.

”Miten ihmiskunta onkaan edistynyt! Keskiajalla minut olisi poltettu roviolla, nyt he tyytyvät vain polttamaan teok­siani”, Freud totesi ironisesti natsien toimista. Muiden Itävallan juutalaisten tavoin hänenkin tilanteensa vaikeutui, kun Saksan joukot marssivat Itävaltaan vuonna 1938.

Natsien kiristäessä otettaan Keski-Euroopasta Freudin tukijat ulkomailla ­alkoivat suunnitella maineikkaan psykologin pelastamista heidän kynsistään. 

Freudin tukijoista vaikutusvaltaisin oli ranskalainen prinsessa Marie Bonaparte, joka oli sukua keisari Napo­leonille ja Freudin entinen potilas. 

Pitkällisten neuvottelujen päätteeksi Saksan viranomaiset suostuivat lopulta siihen, että Freud ja hänen perheensä saivat lähteä Saksasta.

Freud matkusti vaimoineen ja lapsineen ensin Pariisiin ja sieltä Lontooseen. Hän vei mukanaan kuuluisan divaaninsa ja avasi Lontoossa yksityisvastaanoton.

Maanpakolaisuutta ei kuitenkaan kes­tänyt kauan. Freudilla oli jo vuosia aiemmin todettu suusyöpä, ja lopulta tauti vei hänestä voiton.

Freud kuoli 23. syyskuuta 1939 kipujensa yllyttyä niin sietämät­tömiksi, että hän lopetti ystävänsä avus­tamana tuskansa morfii­nilla.

Toista maailman­sotaa oli tuolloin käyty nelisen viikkoa, ja neljä Freudin sisarta menehtyi myöhemmin keskitysleireillä.

Psykoanalyysin kehittäjä jätti jälkeensä kiisteltyjä teorioita, joita pidettiin pitkään totuutena mutta jotka on sittemmin pitkälti kumottu tai hylätty.

Jotkut alan asian­tuntijat ovat menneet jopa niin pitkälle, että he ovat kutsuneet Freudia puoskariksi, joka veti diagnooseja hatustaan ja yritti sitten parantaa näitä kuviteltuja vaivoja terapian avulla.

Tässä mielessä Freud muistuttaa ihailemaansa Kolumbusta: hänkin löysi tien uuteen maailmaan ymmärtämättä itse täysin, mitä oli tullut löytäneeksi.

Lue lisää

  • Élisabeth Roudinesco: Freud: In His Time and Ours, Harvard University Press, 2016
  • Freud: A General Introduction to Psychoanalysis, CIPP, 2016

Ehkä sinua kiinnostaa...