LISÄÄ terveitä lapsia hyvätuloisiin perheisiin, kuten tämä Harriet-tyttö, joka voitti vuonna 1913 ”Better­ babies”-kilpailun Louisianassa.

© American Philosophical Society

Kansaa yritettiin jalostaa pakkosteriloinneilla

1900-luvun alussa monissa maissa suunniteltiin dramaattisia keinoja köyhyyden ja rikollisuuden kitkemiseksi yhteiskunnasta. Hyvien kansalaisten tuli synnyttää paljon lapsia, kun taas ”vajaakelpoisia” oltiin usein valmiita pakkosteriloimaan. Ajatus rotuhygieniasta levisi nopeasti kaikkialla maailmassa.

maanantai 23. tammikuuta 2017 teksti Hans Henrik Fafner

Eräänä kevätpäivänä vuonna 1932 Montgomery Countyn sheriffi teki yllätyskäynnin pieniin talopahasiin Brush Mountainin alueella. Talojen köyhille asukkaille hänen käyntinsä tiesi pahaa. Tuona päivänä hän vei mukanaan kuusi veljestä.

Brush Mountain sijaitsee Yhdysvalloissa Appalakkien vuoristossa Virginian osavaltiossa. Sen asukkaat olivat pää­­osin köyhiä vuoristolaisia, joiden elämä näytti vaurastuvista kaupunkilaisista todelliselta kurjuudelta. 

He asuivat surkeissa talonröttelöissä, ja monet kärsivät silminnähden vääränlaisesta ravitsemuksesta. Muu väestö kutsui vuoristolaisia alentuvasti nimellä ”hillbillies”.

Veljekset vietiin osavaltion sairaalaan, ilmeisesti siihen, joka oli aiemmin toiminut mielisairaalana. Siellä pojille ”annettiin moraaliterapiaa”, mikä tarkoitti käytännössä poikien pakkosterilisointia.

Yksi pakkosteriloiduista, 15-vuotias Buck Smith Lynchburgista, Virginiasta, on kuvaillut tapahtumaa. ”Ei hyödyttänyt panna vastaan”, hän kertoi aikuisena. ”Minulle annettiin jotain pillereitä, joista tulin uniseksi, ja sitten minut kärrättiin leikkaussaliin.” 

Siellä lääkäri otti hänet vastaan isällisesti ja kertoi, että tuleva toimenpide olisi pojan terveyden kannalta parasta. Unisena mutta yhä valveilla Smith katseli, kun lääkäri teki pienen viillon hänen kivespussiinsa, katkaisi siemenjohtimet ja sulki haavan. 

”Näin koko jutun. Olin koko ajan hereillä”, Smith kertoo. ”Minussa ei ollut mitään vikaa – mutta tulin köyhistä oloista enkä ollut käynyt kouluja.”

Useimmissa tapauksissa lääkärit eivät edes kertoneet, mistä toimenpiteessä oli kyse sen enempää sitä ennen kuin sen jälkeenkään. Usein he vain väittivät ottavansa kudosnäytteitä tai sanoivat toimen­piteen liittyvän umpisuolivaivoihin.

Brush Mountainin veljeksillekään kerrottu asiasta sen enempää tietoa. Heidät steriloitiin ja vietiin sitten takaisin kotiin. Vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin he saivat selityksen siihen, mikseivät he saaneet koskaan lapsia.

Tyttöjä steriloitiin nuorempina kuin poikia: nuorimmat tytöt saattoivat olla vasta 11-vuotiaita.

© Getty Images/Ullstein Bild

Köyhyyttä pidettiin periytyvänä

Virginialaiset veljekset jakoivat saman kohtalon kuin tuhannet muut köyhät valkoiset, mustaihoiset ja intiaanit, jotka olivat viranomaisten mielestä ”heikkomielisiä”. 

Valtaapitävien mielestä muun muassa Brush Mountainin paheksuttava köyhyys johtui perimän heikkoudesta, ja estääkseen tätä heikkoutta leviämästä seuraaviin sukupolviin viranomaiset päättivät, että veljekset eivät koskaan saisi saada lapsia. He olivat rotuhygie­nian eli eugeniikan uhreja.

Platon oli esittänyt näkemyksen ihmisen perimän tietoisesta jalostamisesta jo antiikin aikaan. Ajatus rotuhygieniasta alkoi kuitenkin levitä laajemmalti vasta 1900-luvun taitteessa Yhdysvalloissa. 

Sen puolestapuhujat uskoivat, että mitä moninaisimmat yhteiskunnan negatiiviset ilmiöt johtuivat joidenkin väestön­osien heikosta perimästä. Köyhyys oli yksi näistä ilmiöistä, mutta myös alko­holismin ja rikollisuuden väitettiin johtuvan perimästä. 

Niinpä monissa osavaltioissa ryhdyttiin pakko­sterilointeihin, jolla pyrittiin vähentämään monenlaisia ”yhteiskunnan taakkana” olevia ihmisiä. Joissain osavaltioissa, kuten Virginiassa, päätös henkilön pakkosteriloinnista ei vaatinut edes tuomarin vahvistusta.

Eugeniikan kannattajien mukaan pakkosterilointi oli yhteiskunnan etujen mukaista, ja rotuhygieniaan suhtauduttiin laajalti hyväksyvästi. Sitä pidettiin modernina ja edistyksellisenä tieteen­alana, jonka avulla voitaisiin ratkaista muuttuvan yhteiskunnan ongelmia.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maahan oli muuttanut valtavasti siirtolaisia. Monet heistä olivat köyhiä ihmisiä takapajuisesta Itä-Euroopasta ja Venäjältä. Yhdysvalloissa puolestaan oli käynnissä voimakas teollistumisen aika. 

Liukuhihnat ja massatuotanto olivat päivän sanoja, ja ne asettivat työvoimalle entistä kovempia vaatimuksia. Monilla uusamerikkalaisilla oli vaikeuksia pysyä teollistumisen tahdissa. He syrjäytyivät ja päätyivät elämään yhteiskunnan marginaalissa, jolloin heitä alettiin pitää sopimattomina saamaan lapsia.

”Aiemmin Eurooppa lähetti meille pojistaan parhaat. Nyt sieltä tulevat heikoimmat”, valitteli eräs yhdysvaltalainen päivälehti. Monet yhtyivät lehden näkemykseen.

”Jotkut ihmiset ovat syntyneet taakaksi toisille.” Eugeniikkaliike yritti kaikin tavoin vähentää ”väärien” ihmisten lisääntymistä.

© American Philosophical Society

Joka kymmenes amerikkalainen olisi steriloitava

Yhdysvalloissa rotuhygienian kärkinimi oli Harry Hamilton Laughlin. Hän oli vuonna 1880 syntynyt kasvigenetiikan asiantuntija, joka oli luonut itselleen nimeä sipulinjuurien erikoisasiantun­tijana. 

Laughlin toimi kasvin­jalostuksen parissa yhdysvaltalaisessa jalostusalan yhdistyksessä American Breeders' Association (ABA). Siellä heräsi ajatus siitä, että jos ihminen kerran pystyi aktiivisesti edistämään maanviljelystä sinnikkäällä jalostustyöllä, voitaisiin samanlaisilla toimenpiteillä saavuttaa edistystä myös ihmisten keskuudessa.

ABA ryhtyi ilomielin toimeen. Vuonna 1909 kasvinjalostajat perustivat Cold Spring Harborin pikkukaupunkiin New Yorkin lähelle erityisen rekisteröintitoimiston nimeltä Eugenics Record Office, jonka johtajaksi nimitettiin sipuliasiantuntija Laughlin. 

Nopeasti kasvavien määrärahojen avulla hän lähetti tutkijoita vankiloihin ja psykiatrisiin sairaaloihin tutkimaan vankeja ja potilaita sekä näiden sukulaisia. 

He laativat sukupuita ja perimyslinjoja saadakseen tilastollista aineistoa heikkouksien periytymisestä sukupolvesta toiseen. Niiden perusteella Laughlin esittikin esimerkiksi, että köyhyys synnytti epilepsiaa.

Laughlin tutki myös äärikristittyjä amisheja, joita voitiin pitää mallikansalaisina: he olivat raittiita, hurskaita ja työteliäitä. Laughlin suhtautui kuitenkin epäillen amishien jyrkkään pasifismiin ja totesikin pian, että heidän sukulaisten kesken solmimansa avioliitot ”ovat johtaneet perimän heikkenemiseen”.

Myös köyhiä tutkittiin tarkasti. Laughlin ei suhtautunut mustiin sen kriittisemmin kuin valkoisiinkaan, mutta hän suhtautui erityisen varautuneesti italialaisiin, joita hän piti alempiarvoisina kuin ”pohjoiseen rotuun kuuluvia”.

Keräämiensä tilastojen nojalla Laughlin esitteli kesäkuussa 1911 raportin, jossa hän luetteli kymmenen ”sosiaalisesti epäkelpoa” ryhmää. Raportissa vaadittiin pakkosterilointia, joka Laughlinin arvion mukaan pitäisi tehdä joka kymmenennelle yhdysvaltalaiselle. 

Laughlin ehdotti siis lähes kymmentä miljoonaa pakkosterilointia. Lukuun sisältyi myös seitsemän miljoonaa ”rajatapausta”, jotka olivat ”niin heikkoa verta ja niin läheistä sukua paljon suurempien heikkouksien kanssa, että he ovat täysin sopimattomia vanhemmiksi tai tuottoisiksi kansalaisiksi”.

Yhdysvalloissa monet perheet osallistuivat innolla kilpailuihin siitä, kuka oli tuottanut maailmaan parasta jälkikasvua ja kenellä oli parhaat sukutaulut.

© Polfoto/Corbis

Imbesillien armeija

Eugeniikan kannattajien mukaan ihminen degeneroituu eläessään pidempiä aikoja julkisen tuen varassa. Osavaltio toisensa jälkeen otti neuvosta vaarin ja alkoi leikata jo ennestään niukkaa köyhäinapua. 

Karjanäyttelyissä ja mark­kinoilla ympäri Yhdysvaltoja julistettiin rotuhygieenistä propagandaa. Järjestettiin esimerkiksi ”Better babies”-kilpai­luja, joiden voittajiksi valittiin parhaan perimän omaavia lapsia.

Eugeenisten ajatusten myötä sekä Yhdysvallat että Kanada tiukensivat maahanmuuttajille asetettuja vaatimuksia. Yksi maahanpääsyn ehto oli esimerkiksi se, että osasi lukea annetun tekstinpätkän omalla kielellään. 

Niinpä tuhansia ihmisiä lähetettiin takaisin Eurooppaan geneettisesti epäsopivina, vaikka kyse oli pelkästään lukutaidottomuudesta.

Kun Yhdysvallat ryhtyi värväämään sotilaita voidakseen liittyä ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917, viranomaiset pyysivät eugeniikan asiantuntijoilta apua hakijoiden testauksessa. 

Tarkoitukseen laadittiin kaksi kysely­lomaketta. Toisessa oli englanninkielisiä kysymyksiä ja kolme vastausvaihto­ehtoa. Toinen oli tarkoitettu niille, jotka eivät osanneet lukea eivätkä kirjoittaa englantia, ja siinä oli joukko piirroksia, joista hakijoiden piti havaita virheet. 

Sekä kysymykset että piirrokset oli laadittu niin, että kaupungeista tulevien keskiluokkaisten nuorukaisten oli helppo vastata niihin. 

Sen sijaan vain harvat nuoret miehet Keskilännen eristyksissä olevista maatalousyhteistöistä tai suurkaupunkien slummeista olivat koskaan nähneet tenniskenttää, joten he eivät osanneet kertoa piirustuksessa olevan vikaa, kun kuvan tenniskentältä puuttui verkko. 

Niinpä tulokset osoittivat, että 47 prosentilla valkoisista ja 89 prosen­tilla mustista henkinen kapasiteetti oli 13-vuotiaan tasolla. Eugeniikan asiantuntijat totesivat, että Yhdysvaltojen olisi lähdettävä sotaan suureksi osaksi imbesilleistä koostuvalla armeijalla. 

Karjanäyttelyt, joissa esiteltiin parhaiksi valittuja eläinyksilöitä, olivat sopivia paikkoja esitellä myös hyvärotuisia ihmisyksilöitä.

© American Philosophical Society

Nero tutki sukuaan

Rotuhygienia modernissa muodossaan oli alkanut itää puoli vuosisataa aiemmin Britanniassa. Tiedemies Francis Galton oli 1860-luvulla alkanut kiinnostua serkkunsa Charles Darwinin luonnonvalinnan teoriasta. Galton ymmärsi sen niin, että vahvimmat selviävät ja heikoimmat tuhoutuvat.

Sama pätisi varmaan ihmisiin, uskoi Galton, joka alkoi innolla tutkia perinnöllisyyttä käyttäen omaa sukuaan tutkimusaineistona. Galton piti niin itseään kuin serkkuaankin nerona, ja hän löysi edeltävistä sukupolvista runsaasti lahjakkaita ihmisiä. Hän tutki seuraavaksi muita sukuja, joihin oli syntynyt merkittäviä taiteilijoita ja tutkijoita.

Galton esitti havaintojensa pohjalta, että jos lahjakkaiden miesten ja naisten välillä järjestettäisiin tarkkaan harkittuja avioliittoja, niin ”olisi mahdollista saada muutamassa sukupolvessa aikaan hyvin lahjakas ihmisrotu”. 

Sinnikäs tieteilijä meni vielä pidemmälle. Hän teki kattavia tutkimuksia myös kaniineilla ja teki niistä myös päinvastaisen päätelmän: epäedullisten avioliittojen myötä koko ihmiskunta voisi yhtä lailla heikentyä sukupolvi suku­polvelta.

Galtonin mukaan teorian vahvistivat Lontoon köyhälistökorttelit, joissa lapsikuolleisuus laski niihin aikoihin merkittävästi. Todellinen syy oli rokotusten käyttöönotto, mutta Galtonille lapsi­lukujen kasvu oli hälyttävä osoitus heikomman väestön lisääntymisestä.

Galton ei silti koskaan ehdottanut, että köyhien lisääntymistä rajoitettaisiin pakkosteriloinnilla. Sen sijaan hän piti tärkeänä, että parhaan perimän omaa­vien olisi hankittava mahdollisimman paljon lapsia. Galton antoi myös uudelle tieteenalalle nimen eugeniikka, joka perustui kreikan sanoihin eu, ’hyvä’, ja genos, ’syntymä’.

Galtonin ajatukset muodostivat perustan Britanniassa pääosin harjoitetulle ”positiiviselle eugeniikalle”, jonka mukaan yläluokkia kehotettiin hankkimaan runsaasti jälkeläisiä. Yhdysval­loissa harjoitettua suuntausta on puolestaan kutsuttu ”negatiiviseksi eugeniikaksi”, koska siellä tavoitteena oli estää heikoimpia yksilöitä lisääntymästä.

Britanniassa esitettiin silti vuonna 1930 parlamentissa lakiehdotus pakko­steriloinneista. Se oli seurausta useiden vuosien tiiviistä amerikkalaisesta lobbaustyöstä, jota johti Harry Laughlin. 

Hän oli vieraillut Britanniassa useasti 1920-luvulla voidakseen tutkia mahdollisia siirtolaisia ennen kuin he lähtivät matkalleen Atlantin yli. 

Laughlin oli kauhistunut maan suopeasta lainsäädännöstä köyhää väestöä kohtaan ja huomautti, että ”henkisesti epäkelpojen” määrä hänen havaintojensa mukaan oli kasvanut 156 000:sta vuonna 1909 yli 300 000:een vuonna 1929.

Japanissa steriloitiin värisokeita

Ajatukset rotuhygieniasta omaksuttiin suuressa osassa maailmaa. Useimmissa tapauksissa noudatettiin amerikkalaista tapaa pakkosteriloida huonoksi katsottua ainesta, mutta eri maissa huonoksi katsottiin erilaista ainesta.

Esimerkiksi Japanissa viranomaiset steriloivat vaarallisina poikkeustapauksina pidettyjä värisokeita, joiden vamma ei saanut levitä tuleviin sukupolviin. Sveitsissä pakkosteriloitiin erityisesti naisia, joita pidettiin seksuaalisesti liian aktiivisina. 

Sveitsin johtava rotuhygieenikko psykiatri Auguste Forel uskoi vakaasti, että naiset sisimmässään ha­lusivat tulla valloitetuiksi, ohjailluiksi ja alistetuiksi voidakseen sitten toteuttaa kansalaisvelvollisuuttaan eli suvunjatkamista. Niinpä seksuaalisesti aktiivisiin naisiin ei ollut luottamista.

Ranskassa sosialistiliike oli vahvin eugeniikan edistäjä. Sosialistit esimerkiksi ehdottivat uutta avioliittolakia, jonka mukaan jokaisen olisi esitettävä terveystodistus saadakseen naimaluvan.

Suomessa sterilointilaki 1935

Pohjoismaat olivat innokkaita eugeniikan saralla. Tanskan viranomaiset alkoivat jo vuonna 1912 pitää eugeenista rekisteriä kuuromykistä, heikkomielisistä ja muista ”vajaakelpoisista”. 

Tanskan laki pakkosteriloinnista astui voimaan vuonna 1929, kun yhdysvaltalainen Rockefellerin säätiö teki merkittävän lahjoituksen maan rotuhygieenisen tutkimuksen hyväksi. Laki oli voimassa vuoteen 1967 asti.

Ensimmäisessä Suomessa kirjoitetussa rotuhygieniaa käsittelevässä teoksessa vuodelta 1912 Georg von Wendt vaati ”yksityiseltä ymmärtämystä, itseuhrautumiskykyä sekä selvää tietoisuutta siitä, ettei sillä, jolla on itsessään selvä degeneratsioonin siemen, ole oikeutta luoda uutta elämää.” 

Vuonna 1935 Suomessa säädetyn lain mukaan ”tylsä­mielinen, vähämielinen ja mielisairas voidaan määrätä tehtäväksi suvun jatkamiseen kykenemättömäksi, jos on syytä varoa, että sellainen vajaakelpoisuus periytyisi hänen jälkeläisiinsä - -”. Vuoteen 1970 voimassa olleen lain nojalla steriloitiin kaikkiaan noin 54 000 ihmistä.

Norjassa pakkosterilointilaki säädettiin 1934. Siellä rotuhygieenisten toimenpiteiden kohteeksi joutui 41 000 kansalaista, joista 75 prosenttia oli naisia. 

Laki oli voimassa vuoteen 1977 asti, minkä jälkeen tarjottiin mahdollisuutta vapaaehtoiseen sterilisaatioon. Ruotsissa vuoden 1934 sterilointilaissa puhuttiin vain mielisairaille tarjottavasta vapaaehtoisesta sterilisaatioosta. 

Rotuhygieeninen katastrofi

Saksasta tuli Euroopan eugeniikan keskus. Siellä lääkäri Alfred Ploetz oli pian vuoden 1900 jälkeen esitellyt käsitteen Rassenhygiene, ’rotujen hygienia’. 

Ploetz oli parempien työläisasuntojen ja lyhyempien työaikojen vankka puolestapuhuja, mutta samaan aikaan hän suositti toimia, joilla voitaisiin rajoittaa näin saavutettavaa parempaa elintasoa naut­tivien työläisten väestönkasvua.

Yksi tällainen toimi oli eutanasia, ”armomurha”. Kun eliniän­odote piteni ja vanhusiän krooniset sairaudet yleistyivät, keskusteluissa alettiin puhua ihmisen ”oikeudesta kuolla”.

Eutanasia ei ollut eugeniikkaa, mutta ajatusmallit lähestyivät toisiaan, kun Ploetz esitti, että valtion pitäisi toimia aktiivisesti heikoimpien kansalaisten poistamiseksi. Vastaavat ajatukset olivat yleisiä, ja esimerkiksi erään vuonna 1920 julkaistun ja laajalti luetun kirjan nimi oli Lupa päättää elämä, joka ei ole elämänarvoista.

Pakkosteriloinnista tuli saksalaista arkea vuonna 1923, ja pian eutanasiakin hyväksyttiin virallisesti. Saksan kommunistien tukema Ploetz teki kuitenkin selvän pesäeron antisemitismiin. 

Hän piti juutalaisia ”enemmän arjalaisina kuin seemiläisinä”, mutta Saksan tuleva johtaja Adolf Hitler sivuutti tämän soveltaessaan Ploetzin ajatuksia omassa rotuteoriassaan, jonka hän ilmaisi vuonna 1925 julkaistussa kirjassaan Mein Kampf eli Taisteluni. 

Saksalaisten tulkinta rotuhygieniasta johti miljoonien ihmisten kuolemaan.

© Ullstein Bild

Hitlerin ajatukset rotuhygieniasta pohjautuivat pitkälti Harry Laughlinin työhön ja amerikkalaiseen eugeniikkaliikkeeseen. Hitler meni kuitenkin pidemmällä ja luokitteli myös juutalaiset, romanit, homoseksuaalit ja poliittiset vastustajansa ryhmään entartete Menschen, ’degeneroituneet ihmiset’.

Hitler antoi asetuksen eutanasiasta 1. syyskuuta 1939, samana päivänä kuin julisti sodan Puolalle. Hän käski perustaa 30 keskusta lapsille, jotka eivät täyttäneet valtakunnan vaatimuksia. 

Niissä lapset näännytettiin nälkään, minkä jälkeen vanhemmille annettiin jonkin muun kuolinsyyn kertova kuolintodistus. Hitlerin oli kuitenkin määrättävä keskukset suljettaviksi, kun niistä alkoi levitä huhuja kansan keskuudessa.

Pian rotuhygienia sai äärimmäisen muotonsa natsien tuhoamisleirien kaasukammioissa, joita alettiin käyttää joulukuusta 1941 alkaen. Miljoonia ihmisiä murhattiin järjestelmällisesti, jotta heidän perimänsä ei siirtyisi eteenpäin.

Natsismista tuli eugeniikan turmio.Sodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäynnit paljastivat kauheudet, joihin Hitlerin rotuhygienia oli johtanut, ja sen jälkeen kaikkialla alettiin pitää pienempää ääntä eugeniikasta.

Vakiintuneet käytännöt elivät silti sitkeässä, ja pakkosteriloinnit jatkuivat monin paikoin vielä vuosikymmeniä. Virginiassa ne kiellettiin vasta vuonna 1960. Sen jälkeen arkistot avattiin ja Brush Mountainin veljekset saivat vihdoin selityksen lapsettomuuteensa.

Ehkä sinua kiinnostaa...