Pelätty ja ahkera

Tapahtuma kuvasi hyvin Heydrichia, joka ei luonut uraansa henkilökohtaisia suhteita solmimalla. Sen sijaan hän raivasi tiensä huipulle keräämällä ahkerasti tietoa kaikesta ja kaikista. Hän piti huolen siitä, että hän oli aina askelen edellä, etenkin Himmleriä. Hän yllätti tämän jatkuvasti veitsenterävillä ja hyvin valmistelluilla argumenteillaan niin, että mahtavalla SS-johtajalla ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin nöyrtyä alaisensa ohjeisiin.

”Heydrich on epäilemättä paljon Himmleriä etevämpi. Hän on siitä selvästi itse tietoinen, ja hänen etevyytensä tulee ilmi hänen taidokkaissa raporteissaan. Himmler ei yksinkertaisesti pärjää hänelle”, huomautti Himmlerin hieroja, jolla oli usein mahdollisuus tarkkailla noita kahta miestä läheltä.

Heydrich halusi johdonmukaisesti teititellä Himmleriä, sillä hän uskoi tuttavallisen sinuttelun vievän häneltä sen etulyöntiaseman, jonka hän oli onnistunut saamaan esimieheensä nähden. Heydrichin etevät raportit saivat Himmlerin joskus suorastaan raivon partaalle. Silkasta kateudesta hän saattoi tarttua puhelimeen ja käskeä jonkun alaisensa kertomaan Heydrichille, että tämän huolella työstämiä esityksiä ei missään tapauksessa voitaisi toteuttaa. Monesti hän puolusteli määräystään väittämällä sitä Führerin tahdoksi.

Heydrich suunnitteli holokaustin

Jopa SS:n ylin johtaja, Heinrich Himmler, vältti siis avointa välienselvittelyä lähimmän alaisensa kanssa, ja Heydrichin omat alaiset pelkäsivät tätä vieläkin enemmän. Hän toimi kylmän harkitsevasti ja määrätietoisesti, ja hänellä oli selvä tavoite: toteuttaa Führerin visio mahtavasta arjalaisesta valtakunnasta. Heydrich oli holokaustin pääarkkitehteja. 1930-luvun lopulla hän tuli siihen tulokseen, että Suur-Saksan syntymisen edellytys oli Euroopan juutalaisten raivaaminen pois tieltä. Oli sama, karkotettiinko heidät Madagaskariin tai Siperiaan, ammuttaisiin tai kaasutettaisiin hengiltä – kaikkia näitä vaihtoehtoja Heydrich oli pohtinut. Tärkeintä oli se, että tuho toteutettaisiin mahdollisimman tehokkaasti.

Heydrich pohti pitkään juutalaisten hävittämisen käytännön ongelmia, kunnes lopulta tammikuussa 1942 hänellä oli esittää ”lopullinen ratkaisu” juutalaiskysymykseen natsivirkamiesten kokouksessa, niin sanotussa Wannseen konferenssissa.

Hetki oli Heydrichin natsiuran merkittävin. Hän oli tehnyt läksynsä huolellisesti. Euroopan juutalaisten määrä oli arvioitu, ja keskitysleirit odottivat. Rautatieverkosto toimi loistavasti ja Zyklon-B-myrkkykaasu oli osoittautunut tehokkaaksi. Tarvittiin enää Hitlerin ja Himmlerin hyväksyntä, ja tuho saattoi alkaa.

• Edellinen Sivu 3 / 4 Seuraava