Ankara käskynhaltija

Hitler oli lisäksi valinnut Heydrichin johtamaan Böömin ja Määrin protektoraattia. Böömin mittavan aseteollisuuden vuoksi alue oli Hitlerille erittäin tärkeä, ja Heydrichin edeltäjä oli lähetetty sairauslomalle liian löyhäkätisen hallinnon vuoksi. Heydrich tarttui tehtäväänsä määrätietoisesti. Alaisilleen pitämässään virkaanastujaispuheessaan hän selitti, että tšekit voitiin karkeasti jakaa kahteen ryhmään: toinen puoli voitaisiin saksalaistaa, kun taas toinen puoli voitaisiin hänen puolestaan karkottaa Siperiaan, kunhan Neuvostoliitto olisi ensin liitetty Saksaan.

Erottaakseen ”hyvät” tšekit ”huonoista” Heydrich hallitsi protektoraattiaan laskelmoivasti piiskalla ja porkkanoilla. Hän julisti välittömästi poikkeustilan ja iski ankarasti hyvin järjestäytyneeseen vastarintaliikkeeseen: 404 ihmistä teloitettiin, ja yli neljätuhatta vietiin Gestapon kidutuskammioihin samalla, kun Prahan juutalaisten siirrot aloitettiin.

Tšekkoslovakian pääministeri pidätettiin muutama tunti Heydrichin saapumisen jälkeen, ja viikon kuluessa ministeri oli saatettu oikeuteen ja tuomittu kuolemaan yhteistyöstä brittien kanssa. Hiljentääkseen kansan protestit Heydrich korotti säännösteltyjä ruoka-annoksia, perusti soppakeittiöitä köyhille, helpotti tupakan saantia ja aloitti kansan
vihaamien mustan pörssin kauppiaiden tehojahdin. Uusi valtionjohtaja otti vastaan työläisten edustajia Hradcanyn linnassa Prahassa, puhutteli heitä ”tovereiksi” ja suhtautui myönteisesti heidän vaatimuksiinsa.

Peloton vallankäyttäjä

Taktiikka toimi: kansan protestit laimenivat, ja vastarintaliike mureni kuukausien mittaan. Sen johtajat eliminoitiin, eivätkä ihmiset enää uskaltaneet tukea sitä.

Menestyksekkään alun jälkeen Heydrich asettui perheineen asumaan Panenské Brežanyn linnaan Prahan pohjoispuolelle. Hän eli siellä mukavaa elämää tšekkien saksalaisena herrana, ja kahdesti viikossa hän matkusti Berliiniin hoitamaan velvollisuuksiaan valtakunnan turvallisuuspalvelun ylimpänä päällikkönä. Ylpeänä, arvonsa tuntevana ja tšekkialamaistensa kunnioitukseen luottavana Heydrich liikkui Prahassa aina ilman henkivartijoita. Kuten hän itse järkeili: ”Miksi minun tšekkini minut ampuisivat?”

Kuolema Prahassa

Kun Heydrich toukokuussa 1942 nousi virka-autostaan prahalaisessa kadunkulmassa ja tähtäsi pistoolillaan tšekkiläistä Josef Gabcíkia, keskitysleirien kaasukammiot oli juuri otettu käyttöön ja Hitlerin unelma ”rotupuhtaasta” mahtivaltakunnasta näytti toteutuvan hyvää vauhtia.

Heydrich ei kuitenkaan koskaan nähnyt Kolmannen valtakunnan lopullista kohtaloa. Kun hän painoi lataamattoman pistoolinsa liipaisimen pohjaan, Gabcíkin toveri Jan Kubiš heitti toisen pommeistaan kohti mustaa Mercedestä. Heitto jäi lyhyeksi, ja pommi räjähti lähellä auton oikeaa takarengasta, mutta se näytti kuitenkin tekevän tehtävänsä: räjähdyksen autosta irrottamat metallinsirpaleet upposivat Heydrichin selkään.

Haavoittuneen Heydrichin kerrotaan vielä lähteneen salamurhaajien perään, mutta pian hän lysähti kadulle. Hänet saatiin kuljetettua nopeasti läheiseen Bulovkan sairaalaan, mutta pelastusyrityksistä huolimatta hän vajosi lopulta koomaan.

Heydrich kuoli seitsemän päivän päästä verenmyrkytykseen, joka johtui todennäköisesti haavoihin metallinsirpaleiden mukana joutuneista likaisista autonpenkin täytteistä.

• Edellinen Sivu 4 / 4