381 metrin korkuinen Empire State Building oli maailman ­korkein rakennus vuoteen 1970 asti, jolloin World Trade Center vihittiin käyttöön. 
© Polfoto/Ullstein Bild

Empire State Building: maailman kahdeksas ihme

Vuonna 1930 Manhattanilla seurattiin mielenkiinnolla, kuinka 3 000 pelotonta rakennustyöläistä rakensi teräksestä, tiilestä ja alumiinista ennätysajassa maailman siihen asti korkeimman rakennuksen, Empire State Buildingin.

torstai 22. joulukuuta 2016 teksti Pelle Stampe
Oli toukokuinen aamu New Yorkissa vuonna 1931.

5. avenuen ja 34. kadun kulmauksessa tungeksi uteliaita toimittajia. ­Monet heistä olivat kuluneen vuoden aikana kulkeneet ahkerasti paikan ohi tähyillen työmiehiä, jotka tasapainoilivat yläilmoihin kohoavan teräskehikon palkeilla.

Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat kuitenkin maan tasoon. Tuhansia ihmisiä oli saapunut paikalle seuraamaan Empire State Buildingin virallisia avajaisia. ­

Yhdysvaltain korkein rakennus oli valmistunut ennätysajassa keskellä syvää talouskriisiä.

Odottavan yleisön edessä seisoi harmaapukuinen mies. Hän oli Al Smith, New Yorkin kuvernööri ja demokraat­tisen puolueen entinen presidenttieh­dokas.


Vaikka hän oli virkansa puolesta tottunut esiintymään suurille ihmisjoukoille, tämä päivä oli aivan erityinen.

Smith oli kolme vuotta aiemmin kärsinyt presidentinvaaleissa murskatappion Herbert Hooverille, mutta nyt hänellä oli syytä juhlaan. Ylpeänä hän katseli vieressään kohoavaa 102-kerroksista pilvenpiirtäjää.

Kello 11.29 hänen kaksi lapsenlastaan katkaisi punaisen silkkinauhan ja väkijoukko puhkesi suosionosoituksiin ja riemuhuutoihin.


Samaan ­aikaan 330 kilometriä etelämpänä ­Washingtonissa presidentti Herbert Hoover istuutui sähkökytkimellä varustetun pöydän ­ääreen. Hän painoi kytkintä kuten oli sovittu, ja New Yorkissa ­Empire State Buildingin 6 500 ­ikkunaan syttyi valo.

Smith otti esiin hopeisen avaimen ja avasi rakennuksen pääovet: Empire State Building oli virallisesti avattu. Kenelläkään ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi ollut historiallinen hetki.


”Maailman kahdeksas ihme”, kuten lehdet uutta pilvenpiirtäjää kutsuivat, viestitti maailmalle, ettei syvinkään ­lama voinut lannistaa Yhdysvaltoja. 

Poliitikko Al Smith (vas.) ja suursijoittaja John Raskob (oik.) olivat Empire State Buildingin taustavaikuttajat.

© Polfoto/Corbis

Smith tähtäsi korkeimmalle 

Vielä puolitoista vuotta aikaisemmin 5. avenuen ja 34. kadun kulmauksessa oli näyttänyt aivan toisenlaiselta. Tontilla oli 26 vuoden ajan komeillut Waldorf-Astoria-hotelli, kunnes Al Smithin ystävä ja liikekumppani, General Motorsin pääsijoittaja John Raskob, oli ostanut sen vuonna 1929.

Vaikka sen enempää Smithillä kuin Raskobillakaan ei ollut kokemusta ­rakennusalalta, heillä oli suuria suunnitelmia Manhattanin keskustassa sijaitsevan tontin varalle. 

Hotelli purettaisiin, ja sen tilalle rakennettaisiin pilvenpiirtäjä, joka kurottaisi korkeammalle kuin yksikään toinen rakennus maailmassa. 

Upporikas Raskob vastaisi hankkeen rahoituksesta, ja poliitikko Smith toimisi sen keulakuvana ja markkinointimiehenä. 

Miehet halusivat rakentaa maailman korkeimman ja kauneimman pilvenpiirtäjän todisteeksi menestyksestään, mutta lisäksi tornitalo olisi takuuvarma sijoituskohde, jonka vuokratulot rikastuttaisivat heitä entisestään.

Smith ryhtyi tekemään tulevaa rakennushanketta tunnetuksi jo ennen kuin Waldorf-Astorian purkaminen oli edes alkanut. 29. elokuuta 1930 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa hän ilmoitti aikovansa rakennuttaa yhdessä Raskobin kanssa 80-kerroksisen toimistotalon, joka olisi 333-metrisenä maailman korkein rakennus. 


Seuraavana päivänä New York Times julisti etusivullaan: ”Smith rakentaa maailman korkeimman rakennuksen.”

Kilpailu New Yorkin korkeimman pilvenpiirtäjän rakentamisesta oli ­ankaraa, ja Smith ilmoittikin tulevan pilvenpiirtäjän korkeuden todellista pienemmäksi. 


Empire State Buildingin todellinen korkeus haluttiin pitää ­salassa, jotta kukaan ei voinut rakentaa sitä korkeampaa tornitaloa.

Tulevina kuukausina lehtien sivut täyttyivät tulevan pilvenpiirtäjän ­korkeutta ja ulkonäköä koskevista spekulaatioista ja uutisista. Smith julisti koko rakennushankkeen olevan uraauurtava.


Hän mainosti Empire State Buildingin kohoavan tontille sellaisella vauhdilla, ­että kukaan ei uskoisi ­sitä edes mahdolliseksi. ­Rakennus ­valmistuisi jo 20 kuukauden kuluttua eli toukokuussa 1931.

Lehdistö suorastaan ahmi karismaat­tisen Smithin ­sanoja, ja ennen kuin työmaalla oli nähty ensimmäistäkään ­lapionpistoa, lehdet olivat julistaneet Empire State Buildingin New Yorkin tulevaksi tunnusmerkiksi.

Purku-urakka käsityönä

Suurista lupauksista huolimatta hanke käynnistyi takkuisesti. New Yorkin kaupunginhallinto oli asukkaita ajatellen kieltänyt suurten maansiirtokoneiden käytön Manhattanilla. 


Niinpä jykevä tiilir­akenteinen Waldorf-Astoria jouduttiin purkamaan käsivoimin. 600 miestä hajotti rakennuksen paksuja seiniä moukareilla ja rautakangilla tiili kerrallaan. Purkutöitä tehtiin tehokkaiden valonheittimien loisteessa jopa öisin.

Rakennustyöläisten puurtaessa yötä päivää työmaalla Al Smith kokousti insinöörien ja aliurakoitsijoiden kanssa ­aikataulua laatien. 


Ajan säästämiseksi hän päätti aloittaa perustusten kaivamisen jo ennen kuin tonttia oli kokonaan raivattu. 

Niinpä ­kun työmiehet saivat purettua jonkin osan hotellista maan tasalle, kaivajat ja betonimiehet kiiruhtivat ­saman tien paikalle kaivamaan kuoppaa perustuksille.

Perustusten tekijät porasivat paine­ilmaporilla kallioon suuria reikiä ja täyttivät ne dynamiitilla. 


Sen jälkeen reikien päälle kasattiin teräsverkkoja, jotka estivät kyllä kivenmurikoita sinkoutumasta viereiselle 5. avenuelle, mutta eivät vaimentaneet räjähdysten korvia­särkevää jylinää. 

Rakennustyömaan läheisyydessä asuvat ihmiset joutuivatkin kärsimään räjäytysten, paineilmaporien ja kuorma-autojen aiheuttamasta melusta kuukausikaupalla.

Viiden kuukauden urakoinnin jälkeen työmaalta kuljetettiin pois viimeinen kuorma tiilenkappaleita, graniittilohkareita ja maata. Rakennusjäte ­vietiin New Yorkin satamaan, missä se lastattiin proomuun, kuljetettiin 30 kilometrin päähän merelle ja kaadettiin ­Atlantin ­syvyksiin.

Waldorf-Astoria-hotellin purkaminen ­kesti lähes puoli vuotta, mutta Empire State Buildingin rungon rakentaminen vei vain 8 kuukautta.

Tarkat suunnitelmat

Maaliskuussa 1930 Waldorf-Astoria oli purettu ja sen paikalle oli kaivettu 12 metrin syvyinen monttu, johon oli valettu 210 betonianturaa kannattamaan ­tulevaa pilvenpiirtäjää. Varsinainen rakennusurakka saattoi alkaa.

Kuormat-autot palasivat Manhattanille­ kuljettaen tällä kertaa rakennustarvikkeita. Niiden valmistajat olivat merkinneet jokaiseen elementtiin koodin, josta kävi ilmi kyseisen elementin tarkka ­sijoituspaikka rakennuksessa. 

Lisäksi elementteihin oli merkitty sen nostokurjen numero, jolla elementti piti nostaa paikoilleen. Kuljetukset noudattivat tarkkaa aikataulua, ja työmaalla materiaalit järjestettiin ennalta määrätyille paikoilleen kuin palapelin palat konsanaan.

Itse työ sujui aivan yhtä tarkkojen suunnitelmien mukaan. Alkajaisiksi ­rakennustyöläiset kiinnittivät betoni­anturoihin 210 pystysuoraa teräspilaria. 


Ne yhdistettiin sadoilla vaakasuorilla ­teräspalkeilla ristikoksi, joka ­kohosi vauhdilla yhä korkeammaksi. 80 tuntia siitä, kun teräspilarit olivat lähteneet matkaan valimolta Pennsylvaniasta, ne oli jo asennettu paikoilleen Empire State Buildingiin.

”Kun kaikki sujui suunnitelmien ­mukaan, pystyimme rakentamaan kymmenessä päivässä 14,5 kerrosta teräs­rakenteineen, sementteineen, tiilineen, kaikkineen”, eräs projektin arkkitehdeista kuvaili hanketta myöhemmin.

Niittimiehet olivat työmaan aatelia

Vaakapalkit nostettiin nostokurjilla pystypilarien päälle, minkä jälkeen niittimiehet kiinnittivät ne toisiinsa teräsniiteillä. 


He harjoittelivat usein tuntikausia löytääkseen parhaan ja nopeimman ­tavan kiinnittää niitit tukevasti paikoilleen. 

He olivat rakennustyömaiden aatelia, ja Empire State Buildingin työmaan niittimiehet olivat maan parhaita.

Ensin niitti kuumennettiin hehkuvan kuumaksi. Sitten kuumentaja poimi niitin ahjosta pitkillä pihdeillä ja heitti sen toiselle työmiehelle, joka odotti telineillä 25 metriä ylempänä. 


Tämä sieppasi niitin ilmasta tinasankoon ja työnsi yhä kuuman ja pehmeän niitin sille porattuun reikään. 

Sitten kolmas mies painoi kaikin voimin niitin toista päätä samalla kun neljäs iski paineilmavasaralla niitin terävän pään tasaiseksi. 

Näin niitti muotoutui lähes täydellisesti reikäänsä ja pysyi jäähdyttyäänkin tiiviisti paikoillaan. 

Parhaat niittimiehet pystyivät kiinnittämään kahdeksan tunnin työpäivän aikana ­jopa 500 niittiä eli enemmän kuin ­yhden niitin minuutissa. Heidän nopeutensa määräsikin koko työmaan tahdin.

Työmaalla kuoli viisi ­rakennustyöläistä mutta vain yksi pudottuaan telineiltä. 
© Polfoto/Ullstein bild

3 000 työmiehen urakka

Heti, kun yhden kerroksen teräsrunko oli saatu valmiiksi, betonimiehet ryhtyivät valamaan kerrokseen lattiaa. 


Muurarit puolestaan ryhtyivät muuraamaan paloturvallisuuden varmistavia tiiliseiniä betonin ollessa vielä kosteaa. Lopuksi työhön pääsivät puusepät, sähköasen­tajat ja maalarit.

Kaikkiaan Empire State Buildingin työmaalla hääri 3 000 rakennustyöläistä 60 eri tehtävässä. Työ sujui niin vauhdikkaasti, että puusepät ja maalarit olivat yleensä jo täydessä työn touhussa latomassa lattiaa ja tasoittamassa seiniä ­ennen kuin sisäkatto oli valmis.

Aikatauluun liittyvät ongelmat eivät johtuneetkaan työmaasta vaan alihankkijoiden vaikeuksista toimittaa työmaalle tavaraa riittävän nopeassa tahdissa. 

Kun esimerkiksi amerikkalainen marmorilouhos ei kyennyt toimittamaan kaivattua kiveä ajoissa, Al Smith purki ­saman tien toimitussopimuksen, osti Saksasta kokonaisen louhoksen ja tuotti työmaan tarvitseman marmorin valtameren takaa Euroopasta. 

Työmiehistä pidettiin hyvää huolta

Nopeasti kohoava pilvenpiirtäjä herätti runsaasti huomiota kaupunkilaisten keskuudessa. Vuosisadan pahimman laman vaikutukset olivat alkaneet ­ravistella ­Yhdysvaltoja toden teolla. 


Wall Streetin vuoden 1929 pörssiromahdus oli suistanut maailmantalouden syvään taantumaan, ja työttömyys oli kivunnut ennätyslukemiin.

Empire State Buildingin rakenta­minen tarjosi tervetullutta maksutonta viihdettä köyhille kaupunkilaisille. 


He seurasivat pelonsekaisella kunnioi­tuksella korkealla yläilmoissa uurastavia rakennustyöläisiä, jotka saattoivat koska tahansa syöksyä tyhjyyteen satojen metrien korkeudesta. 

Vaarallisista työoloista ja kiivaasta työtahdista huolimatta työmaalla vältyttiin lähes kokonaan vaka­vilta ­onnettomuuksilta.

Työmaalla kuoli kaikkiaan vain viisi työmiestä, ja vain yksi heistä menehtyi pudottuaan telineiltä. 


Yksi mies kuoli jää­tyään kuorma-auton alle Waldorf-Asto­rian purkutöiden aikana, yksi perustusten räjäytysten yhteydessä, yksi putosi hissikuiluun ja yhden murskasi työmaahissi.

Jotta työmiehet eivät olisi väsyneet liikaa ja tehneet siksi virheitä tai joutuneet onnettomuuksiin, heidän työpäiväänsä lyhennettiin normaalista kymmenestä tunnista kahdeksaan ja työviikkoakin  ­lyhennettiin viiteen päivään. 


Kulloisenkin työskentelykerroksen alle viritettiin turvaverkko pysäyttämään mahdollisesti putoavat työmiehet ja rakennustarvikkeet. 

Verkko myös vapautti Smithin ja Raskobin maksamasta suuria korvauksia loukkaantuneille työntekijöille tai kadulla kulkeville sivullisille, joihin olisi muuten voinut osua putoava tiili tai työkalu.

Jos Smith ja Raskob säästivätkin suuria summia välttyessään maksamasta korvauksia, he myös käyttivät paljon ­rahaa työmiestensä hyväksi. 


Kaksikko halusi varmistaa kaupungin parhaan ja ripeimmän työvoiman saannin ja maksoi siksi Empire State Buildingin rakentajille jopa 15 dollarin päiväpalkkaa, eli nelinkertaisesti New Yorkin muihin työmaihin verrattuna.

Rakennusmiehet saivat nauttia miljoonakaupungin henkeäsalpaavista maisemista syödessään aamiaista jossakin työmaan viidestä eri kerroksissa sijainneista ruokaloista. 


Työpäivän aikana apupojat kantoivat rakentajille vettä juotavaksi eri puolille työmaata. Pelkästään veden kuljettaminen työmaalle maksoi 25 000 dollaria, mutta toisaalta sen ­ansiosta työmiesten ei tarvinnut laskeutua alas juomaan, mikä olisi saattanut ­hidastaa työn edistymistä. 

48 metrin korkuisesta mastosta kaavailtiin ilmalaivojen ankkuripaikkaa. Suunnitelma hylättiin puuskaisten tuulten vuoksi.

© Polfoto/Topfoto

112 kilometriä vesijohtoa

Empire State Buildingin teräsrunko ja julkisivu valmistuivat 13. marraskuuta 1930. Työmiehet olivat niitanneet, muuranneet ja valaneet 381 metrin korkuisen rakennuksen 102 kerrosta 242 päivässä. 


Sisätyöt kestivät kuitenkin vielä viitisen kuukautta, joiden aikana rakennukseen ­vedettiin 762 kilometriä sähköjohtoa ja 112 kilometriä vesijohtoa.

1. toukokuuta 1931 Al Smith saattoi ylpeänä vihkiä käyttöön pilvenpiirtä­jänsä. Juhlallisuuksien aikana hän sai sähkeen arkkitehti William Lambilta, ­joka oli lähtenyt New Yorkista laivalla edellisenä päivänä. 


Sähkeessä luki: ”Olen nyt päivämatkan päässä mutta voin edelleenkin nähdä ­rakennuksen.”

Empire State Builing valmistui vain kahdeksassa kuukaudessa. Korkeus: 381 metriä tornin kärkeen asti. Kerroksia: 102
© New York Public Library

”Empty State Building”

Avajaisten juhlatunnelma unohtui pian laman kurimuksessa. Valtaosa Empire State Buildingin 3 000 rakennustyöläisestä oli työttömänä vailla toivoakaan työnsaannista. 


Lama koetteli myös Smithiä ja Raskobia, jotka olivat laskeneet ansaitsevansa omaisuuksia Empire State Buildingin vuokratuloilla. ­

Nyt kenelläkään ei ollut varaa muuttaa uuteen toimisto­torniin. 41 miljoonan dollarin (nykyrahassa noin 600 miljoonaa) pilvenpiirtäjä seisoi tyhjillään, ja se saikin pian pilkkanimen ”Empty State Building”. 

Al Smith antoi rakennuksen valojen ­palaa yötä päivää, jotta tornitalo ei vaikuttaisi autiolta.

Tilanne oli pitemmän päälle kestämätön, ja pian Smith ja Raskob saivatkin ajatuksen: he avasivat rakennuksen kaupunkilaisille, jotka maksoivat mieluusti dollarin päästäkseen ihailemaan 86. ­kerroksen näköalatasanteelta avautuvaa näkymää. 


Hissitulot pelastivat Raskobin ja Smithin konkurssilta, ja Empire State Buildingista tuli vähitellen yksi New Yorkin tunnetuimmista symboleista.

Ehkä sinua kiinnostaa...