Sukellusveneet: johdatus sukellusveneiden historiaan

Kun ensimmäinen alkeellinen sukellusvene sukelsi pinnan alle lähes 400 vuotta sitten, kukaan ei aavistanut, että sukellusveneistä tulee yksi historian pelätyimmistä aseista.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016 teksti Niels-Peter Granzow Busch

Sukellusvene syntyi Thamesilla

Historian ensimmäinen sukellusvene oli menestys, joskin lyhytaikainen. Sukellusvene, joka oli oikeastaan vain öljytyllä nahalla peitetty umpinainen soutuvene, laskettiin Thamesiin vuonna 1620, ja se herätti heti muun muassa Englannin kuninkaan kiinnostuksen.

Alkeellisen sukellusveneen oli rakentanut hollantilainen keksijä Cornelius Drebbel, ja se pystyi sukeltamaan viisi metriä pinnan alle. Pitkät, pinnalla kelluvaan puutynnyriin yhdistetyt snorkkelit pitivät huolen siitä, että miehistö saattoi viettää veden alla jopa kolme tuntia.

Drebbel rakensi heti kaksi sukellusvenettä lisää. Uusimmassa mallissa oli tilaa 12 soutajalle ja neljälle matkustajalle. Kerrotaan, että se saatiin sukeltamaan niin, että miehistö täytti runkoon kiinnitetyt sianrakot merivedellä letkun avulla.

Kun sukellusveneen piti palata pintaan, miehistö laski veden pois ja loi näin tarvittavan nosteen. Aikalaislähteiden mukaan tuhansia lontoolaisia saapui Thamesin rannalle katsomaan, kun Drebbel kokeili sukellusvenettään.

Cornelius Drebbelin epäonneksi hänen työnantajansa, Englannin laivaston johto, ei kiinnostunut hänen sukellusveneistään. Heidän mielestään sukellusveneet olisivat hyödyttömiä merisodassa, sillä niiden ampuessa tykillä ne upottaisivat todennäköisemmin itsensä kuin vihollisaluksen.

Drebbelin sukellusveneprojekti lakkautettiin ja hänet erotettiin. Kului yli 150 vuotta, ennen kuin sukellusveneet osoittivat potentiaalinsa sodankäynnissä.        

Sukellusvene lipui sotahistoriaan

Sukellusvene osallistui ensimmäisen kerran sotaan Amerikan vallankumouksen aikana. Varhain aamulla 7. syyskuuta 1776 pieni munanmuotoinen sukellusvene ilmestyi brittilaivaston lippulaivan alle New Yorkin satamassa.

Puiseen sukellusveneeseen, jonka oli rakentanut keksijä David Bushnell ja jota kutsuttiin nimellä kilpikonna, mahtui vain yksi henkilö, ja siinä oli käsikäyttöinen potkuri.

Kun se pääsi brittiläisen sotalaivan alle, sukelluslaivan sisällä ollut mies yritti ruuvata miinan laivan runkoon. Pommi ei kuitenkaan kiinnittynyt, ja se räjähti tekemättä vahinkoa.

Ensimmäinen onnistunut sukellusveneen hyökkäys tapahtui vuonna 1864 mutta päättyi miehistön kannalta onnettomasti.

Yhdysvaltain sisällissodan aikana etelävaltiot rakensivat 13 metriä pitkän sukellusveneen nimeltä Hunley, johon mahtui kahdeksan henkeä. Hunley oli valmistettu takoraudasta, ja siinä oli painolastitankki, jota voitiin täyttää vedellä ja tyhjentää sukellettaessa ja pintaan noustaessa. Sukellusvene kulki eteenpäin käsikäyttöisen potkurin avulla.

Kahdella koepurjehduksella Hunley oli uponnut ja 13 miestä oli hukkunut, mutta se ei pelottanut niitä kahdeksaa miestä, jotka 17. helmikuuta 1864 purjehtivat Charlestonin satamaan upottamaan pohjoisvaltioiden sotalaivaa USS Housatonicia.

Sukellusveneen keulassa oli kuusi metriä pitkä tanko, johon oli kiinnitetty 60 kiloa ruutia sisältävä pommi. Kun Hunley pääsi Housatonicin luo, miehistö laski pitkän tangon laivan kölin alle ja räjäytti pommin.

Räjähdys upotti Housatonicin, mutta se tappoi myös sukellusveneen kahdeksan miestä, jotka olivat aivan liian lähellä pommia. Tapaus kuitenkin osoitti, että pieni sukellusvene pienen miehistön kanssa voi syvyyksistä tuhota suuren sotalaivan. Sukellusveneiden aika oli alkanut.

Saksan sukellusveneet hallitsivat merta

Kun ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914, briteillä oli maailman vahvin laivasto. Saksalla oli kuitenkin pelottava ase: sukellusveneet, jotka olivat paljon kehittyneempiä kuin muiden maiden sukellusveneet.

Tyypillinen saksalainen sukellusvene oli noin 65 metriä pitkä, ja siihen mahtui 35 hengen miehistö ja 12 itsekulkevaa torpedoa. Sodan neljänä ensimmäisenä kuukautena Saksan sukellusveneet onnistuivat upottamaan yhdeksän brittien sotalaivaa ja menettivät itse vain viisi sukellusvenettä.

Helmikuussa 1915 Saksa julisti rajoittamattoman sukellusvenesodan kaikkia Britanniaan tarvikkeita vieviä laivoja vastaan. Vuonna 1915 saksalaissukellusveneet upottivat lähes kaksi laivaa päivässä.

7. toukokuuta 1915 saksalainen sukellusvene torpedoi brittiläisen matkustajalaivan Lusitanian, joka upposi 18 minuutissa ja vei 1 198 matkustajaa mukanaan syvyyksiin, mukana 128 yhdysvaltalaista. Tapahtuma vaikutti siihen, että Yhdysvallat julisti Saksalle sodan vuonna 1917.

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä marraskuussa 1918 Saksan sukellusveneet olivat upottaneet lähes 5 000 liittoutuneiden laivaa. Saksa oli menettänyt vain 178 sukellusvenettä.

Kun Adolf Hitler nousi Saksassa valtaan sotien välillä, natsihallinto päätti panostaa jälleen sukellusveneisiin. Toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939 natsi-Saksalla oli vain 56 sukellusvenettä, mutta määrä lisääntyi nopeasti.

Saksan sukellusveneet, joita alettiin kutsua nimellä ”Harmaat sudet”, hyökkäsivät menestyksekkäästi kaikkia Britteinsaarille huoltokuljetuksia tehneitä laivoja vastaan. Sukellusveneiden aiheuttamat tappiot olivat niin suuret, että britit pelkäsivät häviävänsä sodan pelkästään sukellusvenesaarron vuoksi.

Sotaonni kuitenkin kääntyi vähitellen, kun liittoutuneet pystyivät tehokkaammin paikallistamaan sukellusveneitä kaikuluotauksen avulla ja upottamaan niitä syvyyspommeilla. Sodan loputtua Saksa oli menettänyt 793 sukellusvenettä ja noin 28 000 sukellusveneiden miehistöjen jäsentä.              

Kylmän sodan sukellusveneet uhkasivat koko maailmaa

Toisen maailmansodan päätyttyä alkoi uusi sota – kylmä sota. Vastakkain olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Molemmilla mailla oli atomipommi, ja 1950-luvulla kehittyi täysin uusi sukellusvenetyyppi, jonka perimmäinen tehtävä oli toimia laukaisualustana ydinohjuksille.

Sukellusveneet pystyivät kulkemaan tuhansia kilometrejä, ja niitä oli vaikea havaita. Ydinohjuksilla varustetuilla sukellusveneillä supervallat varmistivat pystyvänsä vastaamaan mahdolliseen ydinasehyökkäykseen.

60- ja 70-luvuilla ohjussukellusveneet kasvoivat edelleen, ja niihin mahtui entistä enemmän ohjuksia. Kun aiemmin sukellusveneen oli pitänyt nousta pintaan laukaisemaan ohjuksensa, nyt ohjukset voitiin laukaista pinnan alta. Yhdysvaltalaiseen Trident-sukellusveneeseen, joka otettiin käyttöön vuonna 1981, mahtui 24 ydinohjusta – niillä olisi voinut tappaa miljoonia ihmisiä.

Neuvostoliiton vastaisku oli maailman siihen asti suurin ohjussukellusvene, 175 metrin pituinen Akula. Se saattoi olla sukelluksissa jopa 120 päivää yhtäjaksoisesti.

Kylmän sodan päätyttyä vuonna 1991 sekä venäläiset että yhdysvaltalaiset lakkauttivat ohjussukellusveneohjelmansa. Sukellusvene oli ollut merten pelätyin ase 130 vuotta, mutta nyt sen suuruuden aika näytti olevan ohi.             

Jos sukellusvene on lempiaiheesi, sukella tästä sukellusveneitä käsitteleville teemasivuille.

Ehkä sinua kiinnostaa...