Ankan liikkeitä ohjaili sen jalustaan piilotettu koneisto.

Vuosi 1739: Mekaaninen kakkiva ankka

Jacques de Vaucanson yritti jäljitellä luontoa kaikin keinoin – muun muassa petkuttamalla.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011 teksti Henrik Bendix

Ranskalaisen Jacques de Vaucansonin vuonna 1739 keksimä mekaaninen ankka teki hänestä kuuluisan kaikkialla Euroopassa. Katsojien ihmetykseksi ankka söi eteensä asetetut viljanjyvät ja sulatti ne sisuksissaan. Syötyään lintu laski hetken kuluttua läjän takapäästään. Lisäksi lintu osasi muun muassa räpytellä siipiään ja ravistella pyrstösulkiaan sekä asettua makaamaan ja nousta ylös. Ankan höyhenet olivat kullattua kuparia, ja sen sisällä oli mutkikas koneisto.

De Vaucanson oli tutkinut ankkaansa varten tarkoin oikeiden ankkojen liikkumista ja rakennetta. Hän jopa väitti, että linnun ruuansulatusjärjestelmä vastasi aitoa. Myöhemmät tutkimukset paljastivat kuitenkin, että ankan ulosteet tulivat erillisestä säiliöstä.

Vaucansonin automaattikangaspuut tekivät tuhansia ranskalaisia työttömäksi.

De Vaucanson osasi toki ihastuttaa rehellisinkin keinoin. Hän keksi muun muassa huilua soittavan robotin, jonka keuhkoina toimivat palkeet.

Keksijä pakeni kiukkuisia kutojia

Automaattiset kangaspuut keksinyt Jacques de Vaucanson joutui vuonna 1745 pakenemaan vihaisia kutojia munkiksi pukeutuneena. Tilanne oli kiristynyt, kun de Vaucanson oli esitellyt aasin käyttämät kangaspuut, joiden hän väitti valmistavan parempaa silkkikangasta kuin mihin paraskaan kutoja pystyi.

Vaucanson

Ehkä sinua kiinnostaa...