1860-luvulla lääkärit alkoivat epäillä, että lontoolaiset saivat koleran vesipumpuista.

Kuolema vaani juomavedessä: Kolera raivosi Lontoossa

1800-luvun lontoolaisia piinasi sietämätön ulosteen haju. Kaupungin väkiluku oli kasvanut räjähdysmäisesti, ja jätteet valuivat kaduille ja Thamesjokeen. Juomavesi saastui, ja kolera levisi kaikkialle kaupunkiin.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kolera koetteli Lontoota

Kohtalokas epidemia levisi Intiasta Eurooppaan 1800-luvulla. Aivan terveet ihmiset alkoivat yllättäen oksentaa kirkasta nestettä ja ripuloida rajusti vaaleaa pahan­hajuista limaa. Kun elimistö kuivui, joka toinen sairastunut kuoli. Kolera iski ensimmäistä kertaa vuonna 1832, jolloin 6 500 lontoolaista kuoli. Se oli kuitenkin vain esimakua, sillä vuosina 1848–1849 kolera vaati yli 14 000 uhria, ja kolmaskin aalto vuosina 1853–1854 tappoi vielä 10 700 ihmistä.

Kolerabakteerit päätyivät juomaveteen

Lääkäreillä ei alkuun ollut aavistustakaan, mistä kohtalokas tauti johtui. ”Mitä kolera on? Me emme tiedä. Me olemme vain arvailujen myrskyisässä ristiaallokossa”, kirjoitti arvostettu lääkärilehti The Lancet. Lontoolaiset lääkärit epäilivät taudinaiheuttajaksi Thamesista nousevaa pahaa hajua. Todel­lisuudessa syynä oli kolerabakteereita kuhiseva saastunut joki, josta otettiin juomavettä, mutta heidän ratkaisunsa toimi silti. Kun likavedet johdettiin kaupungista pois, joki puhdistui sen verran, että epidemiat talttuivat.

Lue koko juttu löyhkäävästä Lontoosta ja siitä, miten Joseph Bazalgette perusti kaupunkiin uuden viemärijärjestelmän.



Huom! Sinun pitää olla kirjautunut historianet.fi-sivuston käyttäjäksi voidaksesi ladata artikkelin. Napsauta Lataa-painiketta. Jos et ole kirjautunut sivustoon, sinulle tarjotaan mahdollisuutta rekisteröityä käyttäjäksi. Se käy nopeasti eikä maksa mitään.

Ehkä sinua kiinnostaa...