Jo muutama vuosi ensimmäisen tervapohjaisen pigmentin keksimisen jälkeen Euroopan jokien varsilla kohosi useita valtavia väriainetehtaita.

Kaasulaitokset tuottivat valtavasti myrkyllistä tervaa

Napsautettava piirros: Tervaa syntyi kaasunvalmistuksen sivutuotteena, ja sillä oli enemmän käyttömahdollisuuksia kuin alun perin luultiin.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015 teksti Therese Boisen Haas

Lontoon ensimmäinen kaasulaitos avattiin vuonna 1810. Se tuotti kuumennetusta kivihiilestä kaasua, joka johdettiin kuluttajien­ koteihin putkia pitkin. Prosessin sivutuotteena syntyi tervaa.

Kun siirrät hiiren punaisten pisteiden päälle, pääset lukemaan, miten tervaa syntyi kaasulaitoksessa.

Terva sisälsi monia arvokkaita kemikaaleja

Violetin värin keksiminen käynnisti kemian kulta-ajan ja rohkaisi kemistejä tutkimaan tervan monia ominaisuuksia.

William Henry Perkin keksi keinotekoisen violetin värin epäonnistuneen kokeen seurauk­sena keväällä 1856. Hänen merkittävin ansionsa oli kuitenkin se, että hän jatkoi koetta sen sijaan että olisi vain unohtanut sen.

Lue lisää William Henry Perkinin elämästä ja hänen keksimästään keinotekoisesta väriaineesta, joka valloitti maailman ja avasi teollisuudelle uusia uria.

Perkinin esimerkki rohkaisi monia kemis­tejä tutkimaan tervaa, ja seuraavien 50 vuoden aikana kemian tutkimus edistyikin nopeasti.

1. Väriteollisuuden kemistit kehittivät ­tervasta 2 000 keinotekoista väriainetta. Niitä voitiin kankaiden värjäämisen lisäksi käyttää painoteollisuudessa, maaleissa, kosmetiikassa sekä elin­tarviketeollisuudessa.

2. Saksalainen Paul Ehrlich käytti arsfenamiini-nimistä arseeniyhdistettä ­kupan hoidossa. Se oli ensimmäinen esimerkki kemoterapiasta.

3. Tervayhdisteitä on myös kumissa ja rakettipoltto­aineessa.

4. Kun Constantin Fahlberg nuolaisi kokeessa töhriintynyttä sormeaan, hän huomasi sen maistuvan makealta. Niin syntyi makeutusaine sakariini.

Farkkujen sininen väri on peräisin tervasta

Indigonsininen oli jo antiikin aikaan yksi ­halutuimmista väreistä. Sitä saatiin indigokasvista (Indigofera tinctoria), jota britit alkoivat viljellä 1800-luvulla Intiassa.

Sadat indigotehtaat joutuivat lopettamaan toimin­tansa, kun saksalainen BASF alkoi vuonna 1897 valmistaa indigonsinistä teollisesti tervasta. ­Jotkut silti myös hyötyivät BASFin kek­sin­nöstä: esimerkiksi vaatetehtailija Levi Straussin edulliset indi­gon­siniset työhousut saavuttivat suo­siota.

Ehkä sinua kiinnostaa...