Isopyöräinen oli nopea mutta saattoi aiheuttaa vaaratilanteita.

Isopyöräinen: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Vuoden 1869 tienoilla teille ilmestyivät isopyöräiset polkupyörät, joiden takarengas oli pieni mutta eturenkaan halkaisija saattoi olla jopa 1,5 metriä. Suuri rengas lisäsi vauhtia, mutta toisaalta pyöräilijä joutui istumaan hyvin korkealla. Moni uskalikko lensikin kaaressa tangon yli tai kaatui jo yrittäessään kiivetä satulaan.

tiistai 27. syyskuuta 2016 teksti Mette Iversen

Isopyöräisen keksijä: Kisat olivat mainosta

Kansainvälinen pyöräilyhistorian konferenssi ICHC päätti hiljattain, että kunnia isopyöräisen polkupyörän ­keksimisestä kuuluu ­ranskalaiselle Eugène Meyerille. Ehdolla oli myös britti James Starley, joka niin ikään kehitti samantyyppisen ­polkupyörän. 

Meyer voitti ­kilvan siksi, että hän patentoi vuonna 1869 ­keksimänsä suuren ­renkaan, jossa oli ­puupinnojen sijaan metalliset pinnat. Meyer ryhtyi kilpapyöräilijäksi mainostaakseen kulkupeliään, jonka suuren eturenkaan ­ansiosta hän päihitti kilpailijansa nopeudessa.

© Getty Images

Tutustu isopyöräiseen osoittamalla hiirellä

Antiikkipyörällä maapallon ympäri

Britti Thomas Stevens pyöräili 1880-luvulla ensimmäisenä maapallon ympäri isopyö­räi­sellä polkupyörällä. Hänen maanmiehensä Joff Summerfield tekee saman jo toista­miseen.  

© Joff Summerfield

Isopyöräinen lukuina*

  • Eturenkaan halkaisija (maks.): 1,5 m
  • Takarenkaan halkaisija (maks.): 0,45 m
  • Huippunopeus: 28 km/h
  • Paino (ontto runko): 11 kg
  • Paino (umpirunko): 50 kg

* Luvut perustuvat 1800-luvun pyörämalleihin.

Ehkä sinua kiinnostaa...